Wikipedia

Spiritismi

yhteys tuonpuoleiseen
Tämä artikkeli käsittelee yhteyden ottamista henkiin. Spiritismi on myös spiritualismista käytetty nimitys.[1]

Spiritismi (lat. spiritus ’henki’) tarkoittaa uskoa, että on mahdollista saada yhteys vainajien henkiin. Tämä tapahtuu yleensä spiritistisissä istunnoissa meedioiden välityksellä[2] tai ouija-lautaa käyttämällä. Sanaa lähellä on spiritualismi, joka on Suomen Hengentieteellisen Seuran käyttämä käsite.[3][4]

Foxien kolme sisarusta. Catherine Kate (1838–1892), Leah (1814–1890) ja Margaret Maggie (1836–1893).

Spiritismi ja Ouija-lauta muokkaa

 
Alkuperäinen oujia-lauta joka patentoitiin vuonna 1891.[5]
 
Spirististisen istunnon tekniikka

Yhteyden ottaminen henkimaailmaan spiritistisissä istunnoissa oli erittäin suosittua 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, ja ajan kaunokirjallisuus käytti niitä usein aiheinaan, esimerkkeinä Anton Tšehov,[6] Leo Tolstoi,[7] Thomas Mann[8] ja Suomessa Minna Canth näytelmässä Spiritistinen istunto: Ilveily yhdessä näytöksessä.[9]

Tehtävään tarvittiin niin sanottu Ouija-lauta, johon oli merkitty kirjaimet, numerot ja joitakin symboleja ja fraaseja, kuten "good bye". Laudalle asetettiin osoittimeksi esimerkiksi juomalasi nurinpäin. Sen jälkeen pöydän ympärillä olevat henkilöt laskivat etusormensa lasin päälle. Kun esitettiin kysymys, lasi lähti liikkeelle ja siirtyi kirjaimelta kirjaimelle muodostaen sanoja ja lauseita. Näin syntyi viestejä, joiden uskottiin tulevan tuonpuoleisesta.

Skeptikkojen mielestä sanomat perustuivat tiedostamattomiin kädenliikkeisiin eli niin sanottuun ideomotoriseen liikkeeseen. Tämä ilmeni siitä, että jos osallistujien silmät peitettiin, saatiin tuloksena pelkkää siansaksaa.[10] Myös skeptiset kirjailijat kuvasivat asiaa juuri näin. Esimerkiksi Tolstoi kuvasi kenraalin ja taiteilijan keskinäistä istuntoa seuraavasti:

»Teevati vastasi kenraalin tekemään kysymykseen miten sielut kuoleman jälkeen tuntevat toisensa. – – Sotamiehen astuessa sisään lautanen oli pysähtynyt kerran S-kirjaimen, sitten E-kirjaimen ja lopulta seisahtunut N-kirjaimen kohdalle ja alkanut sitten nykiä puoleen ja toiseen. Tähän nykimiseen oli syynä se, että kenraalin mielestä seuraavan kirjaimen piti olla J, hänen mielestään Jeanne d'Arcin piti sanoa siis, että sielut tulevat tuntemaan toisensa sen jälkeen, kun ovat puhdistuneet kaikesta maallisesta – – mutta taiteilija arveli seuraavan kirjaimen olevan V:n, hän oletti sielun tahtovan sanoa että sielut tulevat tuntemaan toisensa valon avulla.[7]»

Spiritismin suosion alkutahdit muokkaa

Usein spiritismillä tarkoitetaan vuonna 1848 alkanutta henkistä liikettä, joka itse käyttää itsestään nimitystä spiritualismi.[1][11] Sen panivat alulle Maggie ja Catherine Fox asuessaan Hydesvillessä New Yorkissa talvella 1847–1848.[12][13] Maggie oli tuolloin 15-vuotias ja Katy hieman yli 11 vuotta vanha. Foxien talossa kuului selittämättömiä ääniä, rapinaa ja napsauksia. Perheen tyttäret alkoivat leikillään olevinaan keskustella talossa murhatun henkilön hengen kanssa.[1][12] He tuottivat muun muassa askelien ääniä vetämällä narun päässä olevaa omenaa portaikossa, napsuttamalla varpaitaan ja sormiaan sekä raapimalla ja raaputtamalla. Myöhempinä vuosina he kehittyivät niin taitaviksi, että pystyivät napsuttelemaan varpaitaan, vaikka heillä oli jalkineet jalassa.[12]

Pian heidän taikauskoinen äitinsä oli varma, että talossa kuului henkien ääniä. Hänen aviomiehensä John pilkkasi häntä ja väitti äänien johtuvan irtonaisista laudoista tai tuulesta yöllä.[12] Kun heidän äitinsä tuli 31. maaliskuuta 1848 heidän huoneeseensa, Katy alkoi muka puhumaan haamulle ja pyysi henkeä vastaamaan hänelle koputuksilla, ja sen vastattua hänen äitinsä oli aivan kauhuissaan.[1][12] Siitä huolimatta, että hänen tyttärensä ehdotti jonkun yrittävän huijata heitä, oli hän nyt aivan varma, että heidän talossaan kummittelee henki. Äidin pyydettyä henkeä laskemaan kymmeneen ja saatuaan vastauksen oikein, hän esitti hengelle lisää kysymyksiä. Kysymysten joukossa oli muun muassa kuinka paljon lapsia hän oli synnyttänyt.[12] Siihen tuli seitsemän raaputusta takaisin, mikä oli aivan oikein, sillä se sisälsi myös vauvana kuolleen lapsen. Henki kertoi myös hänelle hänen lastensa iät oikein.[1]

Heidän äitinsä halusi tietää, kuka henki on, johon tytöt kehittivät nopeasti vastaukset. Kysymysten, koputusten ja raaputusten sarjalla he olevinaan selvittivät, että henki oli 31-vuotias mies, joka oli eläessään ollut naimisissa oleva viiden lapsen isä. Heidän äitinsä halusi tietää, halusiko henki kertoa saman asian myös naapureille, mihin henki lopuksi suostuikin. Ensimmäisenä heidän naapurinsa Mary Redfield saapui kuuntelemaan henkeä ja oli aluksi epäilevä, mutta hengen antaessa tarkkoja vastauksia hänen elämästään hänkin alkoi uskomaan henkeen.[12]

Tapahtumia oli vaikea enää pysäyttää niiden lähdettyä kerran liikkeelle. Jos Maggie ja Katy olisivat paljastaneet huijauksensa, koko heidän perheensä olisi joutunut julkisen pilkan kohteeksi, joten heidän oli vain jatkettava kerran aloittamaansa huijausta. Kun naapureita saapui paikalle enemmän, yksi vieraista ehdotti koodia. Hän ehdotti numeroita aakkosten kirjaimille, jotta henki olisi voinut puhua kokonaisia lauseita. Sitten henki kertoi olevansa kulkukauppias, joka oli murhattu ja haudattu kellariin. Asia päätettiin tutkia kaivamalla kellarista kauppiaan jäänteet, joskin runsasvetinen kevät esti hankkeen kaivantojen täyttyttyä vedellä.[12] Väitetään kuitenkin, että vuonna 1904 kauppiaan jäänteet olisi löydetty kellarista.[1]

Tapahtumilla oli kuitenkin epäilijöitä, jotka pitivät heitä huijareina tai noitina. Heidän metodistisen episkopaalisen kirkon seurakunnan pastori pyysi Foxien perhettä jättämään seurakunnan. Hänen mielestään tytöt olivat käyttäytyneet epäpyhästi ja heidän vanhempansa olivat siitä vastuussa.[12]

Tyttöjen vanhempi sisko Leah vei Maggien ja Katien Yhdysvaltojen-kiertueelle, ja spiritualismi alkoi levitä niin Amerikassa kuin Euroopassakin.[12] Erityisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen liikkeen merkitys kasvoi, kun ihmiset halusivat ottaa yhteyttä edesmenneisiin läheisiinsä.[14] Kannatusta lisäsi kuuluisien henkilöiden, kuten fyysikoiden William Crookesin ja Oliver Lodgen sekä biologi Alfred Russel Wallacen, myönteinen suhtautuminen. Erityisen suuri merkitys liikkeen leviämiselle oli kirjailija Arthur Conan Doylen lähetystyöllä.[1] Jo 1800-luvun lopussa tämän liikkeen alkulähteet paljastuivat kuitenkin huijaukseksi: Maggie ja Kate Fox myönsivät, että sisarukset olivat itse tuottaneet äänet. Tunnustus ei vaikuttanut spiritismin suosioon.[15]

Kuuluisia nimiä muokkaa

Allan Kardec muokkaa

Ranskalainen opettaja Allan Kardec (1804–1869) kiinnostui spiritismistä ja kirjoitti aiheesta useita kirjoja. Hänen oppinsa saivat suosiota Latinalaisessa Amerikassa, varsinkin Brasiliassa, missä ne saivat uskontoon verrattavan aseman.[1][11] Vuonna 2013 Suomessakin rekisteröitiin Allan Kardecin opin ystävät ry -niminen yhdistys.[16]

Harry Houdini muokkaa

 
Houdini mainostaa näytöstä, jossa hän paljastaa meedioiden temppuja.

Spiritismillä on luonnollisesti ollut paljon epäilijöitä. Heistä kuuluisimpia ovat Harry Houdini sekä Harry Price, joka tutki myös muitakin paranormaaleja ilmiöitä.

Houdini oli kiinnostunut spiritismistä jo 18-vuotiaana hänen isänsä kuoleman jälkeen. Spiritismi oli kuitenkin menettänyt jo silloin uskottavuuttaan, kun Foxin sisarukset vuonna 1888 paljastivat huijanneensa ihmisiä.[17] Kuitenkin vuonna 1913 hänen äitinsä kuoltua Houdini halusi uskoa, että olisi mahdollista saada yhteys tuonpuoleiseen ja hänen äitiinsä.[18][19] Houdini huomasi, että meediot käyttivät samanlaisia temppuja istunnoissaan kuin hän omissa tempuissaan taikurina, ja hänestä tuli skeptikko.[17] Petyttyään Houdini alkoi esittää meedioiden temppuja kiertueillaan ja kirjoitti myös kirjoja aiheesta.[20][21][17]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen spritismi sai uutta nostetta. Arthur Conan Doyle, jonka poika ja yhdeksän muuta sukulaista olivat kuolleet sodassa, oli spiritismiliikkeen näkyviä hahmoja. Houdini oli lähettänyt jo vuonna 1920 Doylelle kopion kirjansa käsikirjoituksesta. Kirjassa oli paljastettu useita temppuja, joita meediot käyttivät. Kun Houdini oli kiertueella Englannissa, Doyle näki hänen esityksensä ja oli hämmästynyt hänen esityksessä näkemästään dematerialisoitumisesta. Doyle ei kuitenkaan halunnut Houdinin vakuutteluista huolimatta uskoa, että kyseessä olisi vain harha. Houdini ei kuitenkaan voinut paljastaa hänelle ammattisalaisuuttaan tempusta.[17]

Huolimatta näkemyseroista Doylen ja Houdinin välit säilyivät hyvinä ja he pitivät yhteyttä kirjeitse. Heidän välinsä kuitenkin viilenivät sen jälkeen, kun Doyle saapui vaimonsa kanssa New Yorkiin luennoimaan vuonna 1922. Doylen vaimo, joka myös oli harrastanut spiritismiä, piti hänelle yksityisen istunnon. Hän kirjoitti transsissa automaattikirjoituksella 15 arkkia tekstiä ja ne annettiin Houdinille yksi kerrallaan. Houdini ei uskonut, että teksti olisi ollut peräisin hänen äidiltään, koska teksti oli virheetöntä englantia. Hänen äitinsä puhui englantia melko huonosti ja murtaen.[17]

Houdini säilyi skeptikkona kuolemaansa asti vuoteen 1926. Ennen kuolemaansa, Harry Houdini oli sopinut vaimonsa kanssa salaisesta koodista, jonka avulla voisi viestiä tuonpuoleisesta. Vuonna 1936 vaimo ilmoitti, että ei ollut saanut viestiä, eikä sen jälkeen käynyt enää istunnoissa.[17][21]

Spiritismistä tai pöytätanssista kirjoitettiin 1850-luvulla Suomen ruotsinkielisessä lehdistössä, koska suomeksi sai kirjoittaa vain uskonnosta tai taloudesta. Topelius uskoi, että spiritismillä oli yhteys alitajuntaan, ehkä jopa pahoihin henkiin.[22] Aluksi spiritismi liitettiin ilmiönä sähköön, myöhemmin koputtajahenkiin. Spiritismi miellettiin lähinnä hyväuskoisten, etenkin naisten harrastukseksi.

Spiritismi Suomessa muokkaa

Vuonna 1893 Minna Canth kirjoitti tyttärelleen spiritismi-istunnosta Kuopiossa.[23] Hän käytti aihetta myös näytelmässään Spiritistinen istunto: Ilveily yhdessä näytöksessä 1894. Siinä nuori mies tekeytyy hengeksi saadakseen morsiamensa tädin hyväksynnän avioliitolle. Näytelmä toistaa jakautunutta suhtautumista asiaan. Toiset ovat uskoivat ja toiset suhtautuivat epäillen.

Suomen spiritistinen seura ja Spiritisti-lehti perustettiin 1909, ja ne olivat aktiivisia muutaman vuoden[24] Spiritismiä tutkinut historioitsija Juuso Järvenpää lukee spiritismi-innostuksen olleen yksi yritys vastata ajan aatteellis-yhteiskunnallisiin olosuhteisiin.

Teosofi Pekka Ervast uskoi, että spiritismi voisi olla tehokas keino vakuuttaa ihmiset henkimaailman olemassaolosta ja auttaa ihmiskuntaa materialismin aiheuttamassa henkisessä hädässä, vaikka sen piirissä harrastettaisiinkin petkutusta. Eräässä istunnossa Ervastille saatiin uskoteltua, että hän keskustelee meedion välityksellä setävainajansa kanssa.[24]

Spiritismiä teki tunnetuksi myös Helmi Krohn etenkin kääntämällä alan englanninkielistä kirjallisuutta sekä kirjoittamalla uusia suomeksi.[4] Helmin sisko Aino Kallas piti spiritismiä sairaalloisena ja tympäisevänä. Myös Gerda Ryti osallistui käännöstyöhön, kuuli ääniä ja uskoi ennustuksiin.[25]

Spiritismin vaiheisiin perehtynyt Tea Holm tulkitsee, että spiritualistinen usko saattoi kannatella Gerda Rytiä vaikeina vuosina.[26]

Kritiikki muokkaa

Spiritismin vastustajat jakautuvat ainakin kahteen leiriin. Toiset väittävät spiritistisissä istunnoissa saatujen viestien olevan joko huijausta (edellä Houdini) tai seurausta osallistujien tiedostamattomista liikkeistä ouija-laudan kohdistimen ohjaamisessa (edellä Tolstoi).

Toiset katsovat, että vainajahenkien ilmestyksiä todella tapahtuu, mutta ne eivät ole kuolleita ihmisiä, vaan demoneita, pahoja henkiä, jotka tekeytyen kuolleiksi ihmisiksi yrittävät päästä eksyttämään ihmisiä.[27] Jälkimmäiset perustavat mielipiteensä Raamattuun, koska siellä sanotaan, etteivät kuolleet voi ilmestyä eikä kummitella,[28] ja myös Mooseksen kirjoissa kielletään jyrkästi pitämästä yhteyttä vainajahenkiin.[27] Lähes kaikki spiritismin vastustajat myös sanovat, että lukuisa joukko spiritismiin sekaantuneita on ajautunut suureen ahdistukseen, ahdinkoon, huumeisiin, jopa itsemurhiin ja rikosten teille.[29][30][31][32]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h Sanastoa Henkinen Kehitys. 2017. Viitattu 21.7.2018.
  2. ↑ spiritismi Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 23.3.2023.
  3. ↑ Sanastoa: Spiritualismi Suomen Spiritualistinen Seura. Arkistoitu 25.10.2016. Viitattu 25.10.2016.
  4. ↑ a b Holm, Tea: Vahvat varhaisvaikuttajat Helmi Krohn, Maire Kiira ja Svea Richnau, Suomalaisen spiritualismin vaiheita. Henkinen kehitys, 2016, nro 1, s. 4–6. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.7.2018.
  5. ↑ Board Gallery Page One Museum of Talking Boards. Viitattu 21.7.2018.
  6. ↑ Anton Tšehov: Salaisuus. Teoksessa: Kaksikymmentä. Novellikokoelma, s. 46–54. Suomentanut Raijo Silvanto. Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1929.
  7. ↑ a b {{Kirjaviite|Tekijä=Leo Tolstoi |Nimeke =Ylösnousemus |Suomentaja=Lea Pyykkö |Vuosi=2007 (alkuteos 1899)|Sivu=329|Julkaisija=Karisto|Isbn= 078-951-23-4858-9} }
  8. ↑ Thomas Mann: Taikavuori, s. 661–668 b. Suomentanut Kai Kaila. WSOY, 1983 (alkuteos 1924). ISBN 951-0-11328-X.
  9. ↑ Minna Canth: Spiritistinen istunto: Ilveily yhdessä näytöksessä. Telen, 1984. Kansalliskirjasto.
  10. ↑ Ouija-lauta Ihmeellinen maailma. Skepsis ry.
  11. ↑ a b Kaaro, Jani: ”Spiritismi”, Kaiken oudon ensyklopedia, s. 376–377. BTJ Finland, 2009. ISBN 978-951-1-692-731-5.
  12. ↑ a b c d e f g h i j Nancy Rubin Stuart: The Fox Sisters: Spiritualism’s Unlikely Founders HistoryNet.com. elokuu 2005. Viitattu 21.7.2018.
  13. ↑ Esoteeriset liikkeet – Suomen Spiritualistinen Seura ry Uskonnot Suomessa. 17.05.2018. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 21.7.2018.
  14. ↑ Taju, A.: Spiritistisistä ilmiöistä: Ketkä lähettävät tiedonantoja "henkimaailmasta"? Merkillisin henki-ilmestys spiritismin historiassa Teosofia.net. Viitattu 22.7.2018.
  15. ↑ Wiseman, Richard: Paranormality: Why We See What Isn't There, s. 118. London: Macmillan, 2011. ISBN 978-0-230-75298-6.
  16. ↑ Allan Kardecin opin ystävät ry Uskonnot Suomessa. 26.6.2015. Arkistoitu 22.7.2018. Viitattu 22.7.2018.
  17. ↑ a b c d e f McGasko, Joe: A Magician Among the Spirits: The Improbable Friendship of Harry Houdini & Sir Arthur Conan Doyle Biography.com. 30.10.2014. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 23.7.2018.
  18. ↑ Harry Houdini Biography Notable Biographies. Viitattu 23.7.2018.
  19. ↑ McGasko, Joe: His Lost Sweetheart: Harry Houdini and His Mother Biography.com. 29.10.2015. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 23.7.2018.
  20. ↑ Munshower, Ryan: Channeling Harry Houdini in Scranton Pennsylvania Center for the Book. 2011. Viitattu 23.7.2018.
  21. ↑ a b Houdini and the Supernatural Harry Houdini: The Occult and Spirit Mediums. 2013–2018. Viitattu 23.7.2018.
  22. ↑ Holm, Tea: Spiritualismin muotoutuminen Suomessa: Aatehistoriallinen tutkimus, s. 75–. Books on Demand. ISBN 978-951-568-899-6. Teoksen verkkoversio.
  23. ↑ Alkuperäinen Minnan salonki – Kirjailija Minna Canth (1844–1897) Minnan salonki. Arkistoitu 19.3.2018. Viitattu 15.5.2017.
  24. ↑ a b Järvenpää, Juuso: Jaakko Jalmari Jalo-Kivi –b Spiritualismin esitaistelijan asema 1900-luvun alun Suomessa Historian pro gradu. 2016. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö.
  25. ↑ Kolsi, Eeva-Kaarina: Uskonto vai seuraleikki? Spiritismi huumasi älykötkin 1800-luvulla – Minna Canth: ”Jokainen sivistynyt harrastaa spiritismiä” Ilta-Sanomat. 31.12.2017. Viitattu 22.7.2018.
  26. ↑ Tea Holm: Spiritualismin muotoutuminen Suomessa: Aatehistoriallinen tutkimus, s. 91–. Books on Demand.
  27. ↑ a b Mikä on Uuden aikakauden liike? - Minän uskonto Herätkää! Vartiotornin verkkokirjasto. 1994. Viitattu 22.7.2018.
  28. ↑ 34. Keitä ovat spiritismin henget? Transkriptio. Viitattu 22.7.2018.
  29. ↑ Matilainen, Ville: Johtavatko roolipelit saatananpalvontaan? Yle Areena. 14.08.2015. Viitattu 22.7.2018.
  30. ↑ Lukkarinen, Ilppo: Hevimusiikki paperilla – Diskurssianalyysi Juho Juntusen artikkelista ”Raskas metalli”, s. 57. musiikkikasvatuksen pro gradu. Jyväskylän yliopisto, Musiikin laitos, 2006. Teoksen verkkoversio.
  31. ↑ Saatanan palvonta meidän aikanamme Vartiotorni. Jehovan valtakunnan julistaja. 1988. Viitattu 22.7.2018.
  32. ↑ Kauppinen, Jukka O.: Kun Saatana vaani pientä pelaajaa – 90-luvun saatananpalvontakohu on tänään silkkaa kultaa Muropaketti.com. 14.8.2015. Viitattu 22.7.2018.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Harmainen, Antti & Leskelä-Kärki, Maarit: Moderni länsimainen esoteria historiallisena ilmiönä ja tutkimuksen kohteena. Historiallinen Aikakauskirja, 2017, nro 2. Suomen Historiallinen Seura ja Historian Ystäväin Liitto. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.7.2018.
  • Holm, Tea: Spiritualismin muotoutuminen Suomessa: Aatehistoriallinen tutkimus, s. 91–. Books on Demand. ISBN 978-952-339-566-4. Teoksen verkkoversio.
  • Kaartinen, Marjo: Spiritistinen istunto. Kirjokansi, 2328. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020. ISSN 2323-7392. ISBN 978-951-858-131-7.
  • Kontou, Tatiana – Willburn, Sarah (toim.): The Ashgate Research Companion to Nineteenth-Century Spiritualism and the Occult. Farnham: Ashgate, 2012. ISBN 978-0-7456-6912-8.

Aiheesta muualla muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Spiritismi&oldid=22158746”