Normandie-luokka

Ranskan laivaston sotalaivaluokka

Normandie-luokka oli viiden aluksen taistelulaivaluokka, joka tilattiin Ranskan laivastolle ennen ensimmäistä maailmansotaa. Luokan alukset romutettiin Washingtonin laivastosopimuksen vaatimusten mukaisesti ennen valmistumista lukuun ottamatta Béarnia, joka muutettiin lentotukialukseksi.

Normandie-luokka
Kaaviokuva luokan alusten aseisuksesta ja suojasta
Kaaviokuva luokan alusten aseisuksesta ja suojasta
Tekniset tiedot
Uppouma 25 230 t
Pituus 170,6 m
Leveys 27 m
Syväys 8,65 m
Koneteho 40 000 hv
Nopeus 21,5 solmua
Miehistöä 1 200
Aseistus
Meritorjunta 12 × 340 mm/L45 Mle 1912 tykkiä neliputkisissa torneissa
24 × 138,6 mm Mle 1910 tykkiä
6 × 450 mm torpedoputkea
Ilmatorjunta 6 × 47 mm ilmatorjuntatykkiä

Suunnittelu

muokkaa

30. maaliskuuta 1912 annettu laivastolaki mahdollisti alusten suunnittelun aloittamisen ja luokan aluksista neljä tilattiin 1912–1913. Aluksista viides Béarn tilattiin 3. joulukuuta 1913, millä pyrittiin varmistamaan neljän aluksen palveluksessa olo kaikissa tilanteissa.

Luokan merkittävin uudistus oli neliputkisten tykkitornien käyttöönotto. Ratkaisulla mahdollistettiin mahdollisimman voimakas aseistus pienemmällä uppoumalla. Kaksitoista 340 millimetrin tykkiä vastasi tulivoimaltaan erinomaisesti Britannian kuninkaallisen laivaston Iron Duke -luokan aluksia, jotka oli laskettu vesille hieman ennen luokan alusten tilausta. Tulivoima oli kuitenkin heikompi kuin valmisteilla olevien 15 tuuman tykein varustettujen Saksan ja Britannian kuninkaallisen laivaston alusten.

300 millimetrin panssarointi oli paksuinta mahdollista ja vastasi hyvin saman sukupolven muiden alusten suojaa. Luokan ensimmäisen aluksen voimanlähteenä piti olla höyryturbiinit nopeaa ajoa varten ja kolmivaihehöyrykoneet risteilykoneiksi, mikä mahdollisti paremman polttoainetalouden hitaammin ajettaessa. Béarniin asennettiin kuitenkin ainoastaan turbiinimoottorit, vaikka ne lentotukialukseksi muutettaessa korvattiinkin vastaavalla ratkaisulla kuin muissakin luokan aluksissa. Suunniteltu maksiminopeus oli 21,5 solmua, mikä oli vastaava kuin edeltäneillä luokilla.

Luokan loppu

muokkaa

Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa luokan alusten työt keskeytettiin, jotta säästettäisiin maan resurssit sodankäyntiin. Luokan aluksista neljä ensimmäistä saatettiin kuitenkin vesillelaskukuntoon, jotta telakoiden resurssit saataisiin vapaaksi muihin tarkoituksiin. Osa aluksiin varatuista höyrykattiloista asennettiin valmistuviin torpedoveneisiin ja osa tykeistä siirrettiin maavoimien linnakkeisiin ja korvaamaan Provence-luokan kuluneita tykkejä.

Sodan päätyttyä alusten valmistusta ei jatkettu, koska niiden katsottiin sotakokemusten perusteella olevan osittain vanhentuneita. Alusten nopeutta piti kasvattaa, tulenjohtoa, suojaa ja tulivoimaa parantaa. Muutostyöt olisivat olleet kalliita. Saksan avomerilaivaston upottauduttua ja Italian luovuttua Caracciolo-luokan taistelulaivojen valmistuksesta Ranskan oli helppo hyväksyä Washingtonin laivastosopimuksen rajoitukset ja luopua alusluokan valmistuksesta. Béarn kuitenkin päätettiin säästää ja muuttaa lentotukialukseksi.

Alukset

muokkaa
Normandie-luokan taistelulaivat[1]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Palvelukseen Kohtalo
Normandie A&CH, St. Nazaire 18. huhtikuuta 1913 19. lokakuuta 1914 ei romutettu 1924
Flandre Arsenal de Brest 1. lokakuuta 1913 20. lokakuuta 1914 ei romutetu 1924
Gascogne Arsenal de Lorient 1. lokakuuta 1913 20. syyskuuta 1914 ei romutettu 1924
Languedoc FC de la Gironde, Bordeaux 18. huhtikuuta 1913 1. toukokuuta 1916 ei romutettu 1929
Béarn Société Nouvelle des Forges et Chantiers de la Méditerranée 10. tammikuuta 1914 huhtikuu 1920 1927 (lentotukialus) poistettu palveluksesta 1950
romutettu 1967

Lähteet

muokkaa
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Gardiner, Robert 1906-1921 s. 198