Brennus oli 1800-luvun lopulla valmistettu Ranskan laivaston ensimmäinen pre-dreadnought-taistelulaiva.

Brennus
Brennus
Brennus
Aluksen vaiheet
Rakentaja Arsenal de Lorient
Kölinlasku 12. tammikuuta 1882
Laskettu vesille 17. lokakuuta 1891
Palveluskäyttöön 17. joulukuuta 1893
Poistui palveluskäytöstä 1919
Loppuvaihe romutettu 1922
Tekniset tiedot
Uppouma 11 190 t
Pituus 110,29 m
Leveys 20,4 m
Syväys 8,28 m
Koneteho 13 900 shp
Nopeus 18 solmua
Miehistöä 673
Aseistus
Aseistus 3 × Canon de 340 mm Modèle 1887
10 × Canon de 164 mm Modèle 1893
14 × Canon de 47 mm Modèle 1885
8 × Hotchkiss 37 mm
4 × 460 mm torpedoputkea

Valmistus

muokkaa

Alus tilattiin vuonna 1888 Lorientin laivastontelakalta, missä köli laskettiin 12. tammikuuta 1882. Alus laskettiin vesille 17. lokakuuta 1891[1] ja otettiin palvelukseen 16. joulukuuta 1893.[2]

Palvelus

muokkaa

Meriministeri määräsi 11. tammikuuta 1896 aluksen palvelukseen otettavaksi ja liittämiseksi Välimeren laivueeseen. Alus lähti 20. tammikuuta Brestistä. Läpäistyään Gibraltarin salmen alus aloitti 24 tunnin koeajon Barcelonan edustalta Antibesiin. Koeajossa alus 16 solmun vakionopeudella ajettaessa havaittiin lauhdutinputkien heikkolaatu, minkä seurauksena lauhdutinputket vaihdettiin huollossa 1. helmikuuta - 15. maaliskuuta. Välimeren laivueen komentaja vara-amiraali Gervais nosti 1. huhtikuuta lippunsa aluksella.[3]

Laivue lähti 14. huhtikuuta 1896 Korsikan ja Pohjois-Afrikan rannikon väliselle merialueelle sotaharjoitukseen. Osaston ensimmäisenä lähti Redoutable, jota seurasi Brennus. Aluksen perässä tulivat Marceau, Magenta, Neptune, Amiral Baudin, Courbet ja Devastation sekä lukuisa joukko risteilijöitä ja torpedoveneitä. Osasto vieraili Bastiassa, Saint Florentissa, Calvissa, Proprianossa ja Porto Vecchiossa. Alus lähti myöhemmin La Gouletteen Tunisiaan, mistä se jatkoi Bizertaan toisena Ranskan laivaston taistelulaivana. Osaston tarkoituksena oli esittää briteille ja italialaisille, että Ranskan laivastolla oli merkittävä tukikohta Tunisian rannikolla. Alus palasi 12. kesäkuuta Touloniin.[3]

Kesäharjoitus alkoi 9. heinäkuuta, mihin sisältyi vierailut Hyéresiin ja Algeriin. Korsikalla amiraali Gervais putosi aluksesta. Pahoin runneltu ja paleltunut amiraali oli useita vuorokausia vuoteenomana. Laivue palasi 1. elokuuta Touloniin. Alus hinasi 24. elokuuta maalia laivueen tykistöammunnoissa, jossa hävittäjä Vautourilta ammuttiin komentosillalle. Onneksi vain yksi sillalla olleista haavoittui. Amiraali Gervais luovutti 15. lokakuuta komentajan tehtävät vara-amiraali Cavalier de Cuvervillelle.[3]

Vuosi 1897 oli aluksen palveluksessa normaali. Se vieraili Villefrancessa, Les Salins d'Hyéresissä ja Golfe Juanissa. Vara-amiraali Humann nosti 15. lokakuuta lippunsa aluksella. Ranskan presidentti Félix Faure saapui 16. huhtikuuta 1898 alukselle, joka oli ankkurissa Villefranchessa. Muutamien harjoitusten jälkeen presidentti ehdotti taistelulaivojen kilpa-ajoa. Kahden tunnin ajon jälkeen Brennus johti kolme Marceau-luokan alusta ja Formidablea, mutta edellä olivat uudet taistelulaivat Charles Martel ja Carnot.[3]

Kesäharjoitukset järjestettiin 8.-30. heinäkuuta. Syyskuussa meriministeri Édouard Lockroy nousi Brennukselle seuraamaan tykistöammuntoja, joiden päätteeksi Cape Cépetin edustalla upotettiin vanha tykkivene Arrogante. Vara-amiraali Fournier vastaanotti 1. lokakuuta laivueen komentajan tehtävät. Fashodan kriisi alkoi pian tämän jälkeen, minkä seurauksena laivastossa peruutettiin kaikki lomat 18. lokakuuta. Kaksi taistelulaivadivisioonaa vastaanotti ammukset. Ensimmäisen divisioonan komentajan lippulaivana oli Brennus ja aluksina Masséna ja Bouvet. Toisen divisioonan lippulaivana oli Charles Martel ja aluksina Carnot ja Jauréguiberry. Kriisi päättyi 5. marraskuuta, minkä jälkeen alukset palasivat normaalipalvelukseen. Välimeren laivue lähti 11. lokakuuta Lähi-itään. Se vieraili matkan aikana Pireuksessa, missä Kreikan kuningatar ja prinssipuoliso kutsuttiin laivaston vieraiksi. Matka jatkui Beirutiin, Jaffaan, Haifaan, Tripoliin, Rhodokselle, Smyrnaan ja Salonikaan. Laivue palasi 21. joulukuuta Touloniin.[3]

Vuonna 1900 alus vieraili Villefranchessa, Ténèsissä ja Mers el Kebirissä. Laivue lähti 30. kesäkuuta Atlantille, missä järjestettiin pohjoisen laivueen kanssa yhteiset harjoitukset. Laivue vieraili 9.-12. heinäkuuta Brestissä ja 13. heinäkuuta Cherbourgissa, missä järjestettiin presidentti Émile Loubetin vastaanottama laivastokatselmus. Laivue palasi 23. heinäkuuta Brestiin.[4]

Laivue lähti 1. elokuuta kello 10.30 Charente Maritimeen. Brennus kolaroi 10. ja 11. elokuuta välisenä yönä Cãbo de St. Vincentin edustalla hävittäjä Framée sai määräyksen vaihtaa paikkaa, jonne se siirtyi taistelulaivan keulan editse. Taistelulaivan perään osunut hävittäjä kaatui kello 00.07 vieden mukanaan pääosan 61-henkisestä miehistöstään. Ainoastaan neljätoista miestä saatiin pelastettua kahden ja puolen tunnin pelastusoperaation aikana. Laivueen jatkaessa matkaa alueelle jäivät seuraavaan aamuun Galilée ja Dunois. Laivue saapui 14. elokuuta Touloniin.[5]

Alus siirrettiin 17. lokakuuta 1900 2. luokan reserviin ja telakoitiin. Alus palasi palvelukseen 1. kesäkuuta 1901 ja vieraili kuukauden lopulla Algerissa. Kesän sotaharjoituksissa alus oli 10. elokuuta reservidivisioonassa, johon oli liitetty myös Hoche, Carnot ja Amiral Baudin sekä torpedoristeilijä Foudre ja torpedotykkivene La Hire. Aluksilla oli ainoastaan rajoitettu miehistö, joten ne tekivät ainoastaan lyhyitä purjehduksia ankkuripaikaltaan Les Salins d'Hyéresistä. Brennus oli kontra-amiraali Bessonin lippulaivana, joka johti heinäkuussa 1902 purjehdusta Tunisian ja Algerian rannikoilla. Vuonna 1902 alukselle piti asentaa radiolaitteet ja uudet latauslaitteet pääaseille tulinopeuden nostamiseksi. Latauslaitteistoa ei kuitenkaan päivitetty.[6]

Alus oli 15.-31. tammikuuta 1903 huollettavana, mistä vapauduttuaan se liitettiin 1. taistelulaivadivisioonaan. Divisioonan muut alukset olivat Saint-Louis ja Hoche. Divisioona vieraili Cartagenaan, missä se juhlisti Alfonso XIII:tä. Vuosina 1904 ja 1905 laivastoministeri Pelletan, joka oli Jeune Ecolen kannattaja, peruutti kesän sotaharjoitukset.[6]

Alus oli 11.-28. maaliskuuta 1904 huollossa, minkä jälkeen se vieraili Provencen rannikolla. Alus oli 15. toukokuuta - 16. kesäkuuta 1905 uudelleen huollettavana, minkä jälkeen amiraali Fournier nosti 3. heinäkuuta lippunsa aluksella. Alus ankkuroitui 5. heinäkuuta Les Salinsiin. Alus oli 13. heinäkuuta alkaen laivueen mukana Bizertassa, missä järjestettiin muistotilaisuus sukellusvene Farfadetin onnettomuuden uhreille. Sotaharjoituksen jälkeen alus kuljetti harjoituksia Hyéresissä seuranneen laivastoministeri Gaston Thomasin Marseilleen. Alus purjehti 17.-28. lokakuuta Korsikalle, Golfe Juaniin ja Les Salinsiin.[6]

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa alusta ei asetettu liikekannalle, vaan se oli proomuna liitettynä 5. varikkoon majoitusaluksena. Alukselta poistettiin kolme 340 millimetrin tykkiä, jotka lähetettiin Ruelleen muutettavaksi 400 millimetrin haupitseiksi. Alukselta poistettiin myös varaosia muille palveluksessa oleville aluksille. Se poistettiin 22. elokuuta 1919 alusluettelosta ja sijoitettiin myyntilistalle 30. lokakuuta. Alus luovutettiin 13. tammikuuta 1921 Boursier, Borrely ja Sidensnerille maksuna Libertén hylyn nostosta. Alus oli hetken työpajana ennen kuin se romutettiin 1922 Toulonissa.[7]

Lähteet

muokkaa
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. London: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. London: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
  • Caresse, Philippe: The French Battleship Brennus. Warship 2019, 2019, s. 29-46. Oxford: Osprey Publishing. ISBN 978-1-4728-3595-6 (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Gardiner, Robert 1906-1921 s. 191
  2. Gardiner, Robert s. 292
  3. a b c d e Caresse 2019 s. 35-37
  4. Caresse 2019 s. 38
  5. Caresse 2019 s. 40-41
  6. a b c Caresse 2019 s. 42-43
  7. Caresse 2019 s. 44-45
  Edeltäjä:
Charles Martel -luokka
Ranskan laivaston taistelulaivaluokat Seuraaja:
Charles Martel