FS Charles Martel (1893)

Charles Martel oli 1800-luvun lopulla valmistettu Ranskan laivaston pre-dreadnought taistelulaiva. Alus kuului viiden toisiaan muistuttavan aluksen ryhmään, joka tilattiin Britannian kuninkaallisen laivaston tilattua Royal Sovereign -luokan.

Charles Martel
Charles Martel
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Arsenal de Brest
Kölinlasku	huhtikuu 1891
Laskettu vesille	elokuu 1893
Palveluskäyttöön	kesäkuu 1897
Poistui palveluskäytöstä	1922
Loppuvaihe	romutettu 1922
Tekniset tiedot
Uppouma	11 639 t
Pituus	115,49 m
Leveys	21,64 m
Syväys	8,38 m
Koneteho	14 900 shp
Nopeus	18 solmua
Miehistöä	644
Aseistus
Aseistus	2 × Canon de 305 mm Modèle 1887 2 × Canon de 274 mm Modèle 1887 8 × Canon de 138 mm Modèle 1888 2 × 450 mm torpedoputkea
Infobox OK

Valmistus

Charles Huinin suunnittelema alus tilattiin 10. syyskuuta 1890 vuoden 1890 laivasto-ohjelmassa Brestin laivastontelakalta, missä köli laskettiin huhtikuussa 1891 insinöörien Vermand ja Callou valvonnassa. Alus laskettiin vesille 29. elokuuta 1893 ja otettiin palvelukseen 10 . tammikuuta 1896 koeajoja varten. Ensimmäinen tehtiin 30. huhtikuuta Brestin satamassa, jolloin muun muassa kompassi kalibroitiin. Seuraavien kuukausien aikana testattiin eri vaatimuksia, jolloin alukselta poistettiin muun muassa kaksi 65 millimetrin ja viisi 37 millimetrin tykkiä ja korvattiin 47 millimetrin torpedoveneentorjuntatykeillä.

Alus sijoitettiin tilapäisesti pohjoiseen laivueeseen, joka vastaanotti Portsmouthiin matkanneen Venäjän keisarikunnan laivaston osaston muun muassa keisarillisen jahdin Standartin ja apuristeilijä Poljarnaja Svezdan. Ranskan presidentti Félix Faure vastaanotti 5. lokakuuta Cherbourgissa tsaari Nikolai II:n, jonka kunniaksi järjestettiin laivastokatselmus. Alus palasi 16. lokakuuta Brestiin jatkamaan koeajoja.

Alus oli 21. joulukuuta Bertheaumenlahdella torpedokokeissa. Aluksen matkatessa 13 solmun nopeudella havaittiin tärähdys, mitä seurasi oikean moottorin tehon häviäminen. Alus palasi rajoitetulla nopeudella Brestiin, missä kaksi sukeltajaa tarkasti aluksen pohjan havaitsematta ongelmia. Aluksen siirryttyä Le Saloun telakalle havaittiin oikean kölissä vaurio ja potkurin vääntyneen, jonka korjaaminen todettiin mahdottomaksi. Vikojen havaitsemisen jälkeen prefekti määräsi kartoittamaan alueen, missä tärähdys oli tapahtunut. Kartoituksessa havaittiin kivi vain kaksi metriä pinnan alapuolella alueella, jota oli pidetty turvallisena. Alus vapautui telakalta 1. helmikuuta 1897. Meriministeri määräsi 25. helmikuuta aluksen Välimeren laivueeseen. Alus otettiin virallisesti palvelukseen 20. helmikuuta 1897.

Aluksen lähtiessä Brestistä aluksen peräsin juuttui 5. maaliskuuta, jolloin alus ajautui Mengamin karille. Ainoastaan aluksen törmäyskeula vääntyi hieman, mikä ei haitannut matkan jatkamista Touloniin 8. maaliskuuta. Alus saapui 15. maaliskuuta Touloniin, missä se suoritti maksiminopeuskokeet 5. toukokuuta. Aluksen maksiminopeudeksi mitattiin 18,13 solmua, mihin tarvittiin 14&nsbp;997 CV:tä. Koeajot saatiin päätökseen 20. heinäkuuta.

Palvelus

Kontra-amiraali Paul Dieulouard nosti 6. elokuuta 1897 aluksella lippunsa. Alus osallistui 9. syyskuuta Golfe-Juanin ja Le Salinsin edustalla järjestettyihin laivueen sotaharjoituksiin. Tykistöammunnoissa havaittiin ongelmia etummaisissa 305 millimetrin ja vasemman puoleisissa 274 millimetrin tykkien palauttimessa, jotka saatiin korjattua loka-marraskuussa. Tuulenpuuska katkaisi 29. marraskuuta taaemman maston huipun, joka korvattiin tilapäisesti etummaisen maston yläosalla.

Sluuppi Pétrel upotettiin 29. maaliskuuta 1898 tykistöammunnoissa. Ranskan presidentti Félix Faure oli 14.-16. huhtikuuta aluksella seuraamassa harjoituksia. Alus vieraili 21.-31. toukokuuta Korsikalla, minkä jälkeen se osallistui 8. heinäkuuta alkaneeseen vuotuiseen pääsotaharjoitukseen. Harjoituksen aikana alus vieraili Bizertessä, Philippevillessä, Bônessa ja Les Salins d'Hyeressä ennen kuin laivasto palasi Touloniin 30. heinäkuuta. Syyskuun puolivälistä alkaen alus oli 2. divisioonaan, jonka komentajan oli kontra-amiraali Roustan. Divisioonan muuta alukset olivat Carnot ja Jauréguiberry. Suhteet Britanniaan kiristyivät Fashodan kriisin vuoksi, joten 18. lokakuuta laivasto määrättiin valmiuteen. Alus siirrettiin Les Salins d'Hyeresiin. Kriisi päättyi 5. marraskuuta. Alus siirrettiin 11. marraskuuta telakalle, mistä se vapautui 24. marraskuuta.

Helmikuussa 1899 alus vieraili Golfe Juanissa ja Villefranchessa, missä järjestettiin laivaston vuotuinen karnevaali. Juhla kuitenkin keskeytyi, kun saatiin tieto presidentti Fauren kuolemasta. Maaliskuussa alus vieraili Golfe Juanissa, Bastiassa, Bonifaciossa, Ajacciossa ja Villefranchessa. Laivue ankkuroitui Barcelonan edustalle, missä se sai innostuneen vastaanoton. Oltuaan syyskuussa huollettavana Toulonissa alus osallistui 11. lokakuuta alkaneeseen Lähi-idän purjehdukseen. Matkan aikana alus vieraili Pireuksessa, Jouniessa, Beirutissa, Jaffassa, Haifassa, Tripolissa, Smyrnassa, Latakiassa, Alexandrettassa, Rhodoksella, Salonikassa ja Messinassa ennen kuin se palasi 21. joulukuuta Touloniin.

Alus siirrettiin 9. tammikuuta 1900 telakalle, jossa pilssipumppujen putkistot reititettiin uudelleen, asennettiin Gaillardin puhelinjärjestelmä ja poistettiin 138 millimetrin tykkien ammushissit ja hydrauliset nosturit sekä muutettiin ilmanvaihtojärjestelmää.

Välimeren ja pohjoisen laivueen yhteinen vuotuinen sotaharjoitus alkoi 21. kesäkuuta, kun laivueet kohtasivat Atlantilla. Laivueet ankkuroivat 8. heinäkuuta Morgatissa, mistä ne jatkoivat Brestiin ja Cherbourgiin. Laivastokatselmus oli Cherbourgissa vastaanottajanaan presidentti Emile Loubet. Alus vieraili 2.-7. elokuuta Royanissa, minkä jälkeen laivue palasi Touloniin. Alus saapui 14. elokuuta Touloniin, missä se siirrettiin 27. elokuuta telakalle. Aluksen peräsimen servomoottori vaihdettiin. Vuoden lopulla oli vielä 17.-18. lokakuuta tykistöammunnat Les Salinsissa ja telakointi 10. joulukuuta.

Alus vieraili 9.-11. helmikuuta 1901 Ajacciossa ja saattoi 10. huhtikuuta presidentti Loubetia Villefranchesta Touloniin kuljettanutta Saint Louisia. Presidentti oli tulossa Touloniin vastaanottamaan saapuvaa Italian laivasto-osastoa. Toukokuussa alus osallistui sotaharjoitukseen Les Salinsissa ja vieraili 18.-24. toukokuuta Korsikalla. Vuotuiset laivueiden yhteiset sotaharjoitukset alkoivat 21. kesäkuuta. Yhdistyneet laivueet vierailivat Ajacciossa. Harjoituksessa Ranskan ensimmäisen operatiivisen sukellusveneen Gustave Zédén laukaisema harjoitustorpedo osui 3. heinäkuuta laivueiden lähtiessä ankkuripaikalta Charles Marteliin, joka oli kontra-amiraali Aubry de la Noén lippulaiva. Noé vetosi osumassa siihen, että se oli vastoin sotapelin sääntöjä. Kaikesta huolimatta osuma herätti suurta kiinnostusta kotimaisessa ja kansainvälisessä lehdistössä. Alus palasi 11. heinäkuuta Välimeren laivueen mukana Touloniin, mistä se lähti kuusi vuorokautta myöhemmin vierailulle Port-de-Bouciin, Grau-du-Roihin, Le Lavandoaan ja Saint-Tropeziin. Matkalla tehdyssä tykistöharjoituksessa upotettiin torpedovene No. 104 taistelulaivan keveillä tykeillä.

Alus lähti 22. elokuuta divisioonansa kanssa Dunkerqueen vastaanottamaan Venäjän tsaaria puolisoineen. Divisioona joutui Biskajanlahdella myrskyyn, mikä pakotti sen hakemaan suojaa Ile d'Aixilta. Divisioona saapui 31. elokuuta Cherbourgiin. Se lähti 14. syyskuuta pohjoisen laivueen kanssa ja saapui seuraavana päivänä Dunkerqueen. Aluksen läpäistessä paluumatkalla yöllä 29.-30. syyskuuta Gibraltarin salmea aluksen 138 millimetrin tykkien tukirakenteet vaurioituivat kovassa merenkäynnissä. Alus saapui 1. lokakuuta Touloniin, missä se siirrettiin telakalle. Alus oli telakalla lokakuun loppuun ja sille asennettiin radiolaitteet ja niiden vaatimat tilat. Telakalta vapauduttuaan alus osallistui divisioonan kanssa koulutuspurjehdukseen Provencen ja Korsikan rannikoilla, mihin sisältyi vierailu Ajacciossa.

Alukset olivat merellä 10. huhtikuuta 1902 saakka tehden perinteiden mukaisia vierailuja satamissa. Toulonissa aluksen miehistöstä osa siirrettiin vasta valmistuneelle taistelulaivalle Iénalle, minkä jälkeen alus siirrettiin reservidivisioonaan. Divisioonan muut alukset olivat Carnot ja Brennus. Reservidivisioonan aluksilla oli supistettu miehistö. Alus vieraili divisioonan mukana elokuun lopulla Golfe Juanissa ja 3.-8. marraskuuta Les Salinsissa. Alus oli 5.-20. joulukuuta huollossa, mistä vapauduttuaan se teki lyhyen purjehduksen La Ciotatiin ja Sanaryyn.

Alus palautettiin 10. kesäkuuta 1903 normaalipalvelukseen täydellä miehistöllä, kun se korvasi Gauloisin 1. divisioonassa. Alus oli 11.-16. heinäkuuta Villafranchessa ja 10. elokuuta asti Golfe Juanissa. Alus palautettiin 3. lokakuuta reservidivisioonaan. Se oli 18. tammikuuta - 2. helmikuuta 1904 huollossa. Aluksen purjehdukset supistettiin minimiin, joten se teki vain lyhyet vierailut Les Salinsiin ja Port Vendresiin. Alus lähti 5. heinäkuuta 1905 Les Salinsiin, missä se liittyi vuotuiseen sotaharjoitukseen. Reservidivisioona saapui 13. heinäkuuta Bizerteen ja 18. heinäkuuta Philippevilleen ja 20. heinäkuuta Algeriin. Harjoituksen aikana järjestetyissä ammunnoissa aluksen 305 millimetrin tykkien ampumatiheys oli täydet 9 minuuttia ja 274 millimetrin tykkien reilu neljä minuuttia.

Vuoden 1905 lopulla alus teki vielä lyhyen vierailun Korsikalle. Maaliskuussa 1906 alus vieraili Les Salinsissa. Aluksen ollessa 13. kesäkuuta huollossa, jolloin vesirajan yläpuolella olevat torpedoputket poistettiin. Vuotuiset sotaharjoitukset alkoivat 3. heinäkuuta, jolloin divisioona vieraili useissa Pohjois-Afrikan satamissa. Ammunnoissa havaittiin ongelma 138 millimetrin tykkien hylsyjen poistossa, minkä seurauksena alukselta siirrettiin 496 hylsyä tutkittavaksi. Tarkastuksen seurauksena havaittiin ruudin laadussa ongelma, joka lopulta johti kahden taistelulaivan tuhoon.

Alus oli 8. helmikuuta - 2. maaliskuuta 1907 huollossa, missä keskityttiin pääaseisiin. Iénan tuhouduttua alus ampui tutkimustehtävässä samoilla ampumatarvikkeilla kuin tuhoutuneella taistelulaivalla. Seuraavana tehtävänä oli viestimiesten koulutus. Joulukuussa alukselle asennettiin Barr & Stroud - etäisyysmittari, joka kytkettiin tulenjohtotornin tulenjohtajalle ja kahteen varalle valmisteltuun 305 millimetrin tykkien tulenjohtopaikkaan. Lisäksi asennettiin 138 millimetrin tykkitorneihin uudet optiset tähtäimet.

Vuonna 1907 reservidivisioona nimettiin uudelleen laivaston 1. reservidivisioonaksi ja edelleen Välimeren laivueen koulutusdivisioonaksi ja lopulta 4. divisioonaksi. Vuonna 1908 aluksen miehitys määriteltiin taistelulaivaksi, joka on liitetty sotakouluihin. Alus lähti 7. marraskuuta panssariristeilijöiden Condén ja Victor Hugon kanssa Ajaccioon, missä ne olivat 2. ja 4. taistelulaivadivisioonan maaliosastona. Condé ajoi 20. marraskuuta kovassa myrskyssä Asprettossa karille. Risteilijää kevennettiin mahdollisimman paljon, minkä jälkeen osaston muut alukset saivat aluksen hinattua irti karilta. Charles Martel palasi 23. marraskuuta Touloniin.

Syyskuun lopulla 1909 alus valittiin laivueiden tarkastajan lippulaivaksi, missä tehtävässä alukselta seurattiin torpedoveneiden torpedoammuntoja. Aluksen oikeaan potkuriin osui torpedo, jonka seurauksena lavat vääntyivät. Alus siirrettiin 5. lokakuuta pohjoiseen laivueeseen. Se lähti 5. marraskuuta ilman saattajia Cherbourgiin. Matkalla alus joutui myrskyyn, jolloin 138 millimetrin tykkien kannakkeet vaurioituivat. alus aapui kahdeksan päivää myöhemmin Cherbourgiin. alus osallistui Portugalin kuninkaan viralliseen vastaanottotilaisuuteen ja saattoi paluumatkalla olevaa Britannian kuningasparin jahtia HMY Victoria and Albertia, joka kuljetti kuningas Edward VII:tä.

Tammikuussa 1910 alus oli modernisoitavana Brestissä, jolloin tehtiin muutoksia apuaseisiin ja runkoon. Alus korvasi 16. lokakuuta Jauréguiberryn 2. divisioonassa. Alukseen osui 5. marraskuuta salama, joka rikkoi kompassit. Kompassien korjaaminen vei yli kahdeksan kuukautta, minkä vuoksi alus teki vain satunnaisia lyhyitä purjehduksia kuten Quiberonissa toukokuussa, kesäkuussa ja heinäkuusssa 1911. Alukselta poistettiin elokuussa päätykkitorneista hydraulinen palautin Brestin telakalla. Käyttöön jäänyt manuaalinen laitteisto osoittautui kelvottomaksi. Alus lähti 12. elokuuta 3. laivueen mukana Touloniin, missä se osallistui 4. syyskuuta järjestettyyn suureen laivastokatselmukseen. Libérten räjähdyksessä surmansa saaneiden hautajaisten jälkeen alus lähti 4. lokakuuta paluumatkalle Brestiin.

Alus sijoitettiin 1. maaliskuuta 1912 reserviin ja 1. heinäkuuta erityiseen reserviin. Alus kuljetti 7. huhtikuuta 1913 telakalla olevan Bouvetin miehistöä Brestiin. Marraskuussa alus siirrettiin Landévenneciin Bretagneen. Alus poistettiin palveluksesta 1. huhtikuuta 1914. Syyskuun lopulla 1914 alus oli saksalaisia rannikon linnakkeisiin sijoitettuja sotavankeja käsittelevän organisaation päämajana. Sotavangit siirrettin marraskuun lopulla Ile Longuelle. Ensimmäisen maailmansodan aikana alukselta poistettiin höyrykattiloita, jotka sijoitettiin hinaajille Zébu, Renne ja Hippopotame. Vuonna 1915 alukselta siirrettiin kaksi 305 millimetrin tykkiä, jotka muutettiin 370 millimetrin haupitseiksi mallia 1915. Muutetut tykit asennettiin rautatietykistöön. Vuonna 1917 kahteen 274 millimetrin tykkiin asennettiin Schneiderin palautinjärjestelmä ja siirrettiin rautatietykistöön. Aluksen 138 millimetrin tykit siirrettiin Saint-Chamondin pyörälaveteille.

Sodan jatkuessa alus oli 2. varikon käytössä ja sotavankien säilytystilana. Se poistettiin alusluettelosta 30. lokakuuta 1919 ja sijoitettiin myyntilistalle 21. syyskuuta 1920. Hylky myytiin 675 000 Ranskan frangilla alankomaalaiselle Franck Rijsdijkin romutusyhtiölle Hendrik-Ido Anbachtiin. Aluksen kansirakenteiden poiston jälkeen L. Smit & Co International Sleepdienstin hinaajat Humber ja Hudson veivät rungon romutettavaksi.

Päälliköt

Aluksen päälliköinä olivat:

• Capitaine de Vaisseau (CV) Rouvier 10. tammikuuta 1896 - 6. elokuuta 1897
• CV Leygues 6. elokuuta 1897 - 26. syyskuuta 1898
• CV Chocheprat 26. syyskuuta 1898 - 26. syyskuuta 1900
• CV Mayel 26. syyskuuta 1900 - 15. lokakuuta 1901
• CV Voiellaud 15. lokakuuta 1901 - 1. toukokuuta 1902
• CV Pailhes 1. toukokuuta 1902 - 1. marraskuuta 1903
• CV Dufayot de la Maisonneuve 1. marraskuuta 1903 - 1. marraskuuta 1904
• CV Campion 1. marraskuuta 1904 - 2. marraskuuta 1906
• CV Senès 2. marraskuuta 1906 - 30. marraskuuta 1908
• CV Lecourtois 30. marraskuuta 1908 - 30. toukokuuta 1910
• CV Degouy 30. toukokuuta 1910 - 21. heinäkuuta 1911
• CV Fournier 21. heinäkuuta 1911 - 15. huhtikuuta 1912
• CV Frot 15. huhtikuuta - 6. marraskuuta 1912
• Lieutenant de Vaisseau Beauge 6. marraskuuta 1912 - 1. huhtikuuta 1914

Lippu-upseerit

Aluksella nostivat lippunsa seuraavat lippu-upseerit:

• kontra-amiraali ransk. Contre-Amiral Paul Dieulouard 6. elokuuta 1897 - 25. syyskuuta 1898
• kontra-amiraali Rouslan 26. syyskuuta 1898 - 25. syyskuuta 1900
• kontra-amiraali Aubry de la Noé 26. syyskuuta 1900 - 15. lokakuuta 1901
• kontra-amiraali Marquis 15. lokakuuta 1901 - 1. toukokuuta 1902
• vara-amiraali (k-fr|Vice-Amiral}} Fournier 24. - 25. huhtikuuta 1907
• vara-amiraali de Jonquières 7. - 23. marraskuuta 1908
• vara-amiraali Philibert 20. - 29. syyskuuta 1909
• kontra-amiraali Adam 21. heinäkuuta 1911 - 25. helmikuuta 1912

Lähteet

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
• Caresse, Philippe: The Fleet Battleship Charles Martel. Warship 2020, 2020, s. 135-151. Osprey Publishing. ISBN 978-1-4728-4071-4 (englanniksi)

Viitteet

Edeltäjä: Brennus

Ranskan laivaston taistelulaivat

Seuraaja: Carnot

Ranskan laivaston alusluokat I maailmansodassa

X peruutettu • S yksittäinen alus