Norjan ympäristöpolitiikka

Norjan ympäristöpolitiikkaan liittyvät paikalliset ja maailmanlaajuiset ympäristökysymykset ja kansainväliset, valtiolliset ja kunnalliset sopimukset ja ohjauskeinot, keskustelu, tutkimus ja rahoitus. Ympäristöpolitiikkaan vaikuttavat puolueet, rahoittajat, asukkaat, yhteisöt, yhdistykset, kansalaisliikkeet ja lehdistö. Ympäristöpolitiikka vaikuttaa lajien monimuotoisuuteen ja kansanterveyteen.

YmpäristöMuokkaa

 
Vuono Norjassa

Norja on vuonojen, vuorten, vesiputousten, saarten, meren ja jäätiköiden maa. Norjalaiset ovat kuuluisia tutkimusmatkailijoita, merenkävijöitä ja naparetkeilijöitä. Golf-virta vaikuttaa ratkaisevasti Norjan ilmastoon.

HistoriaMuokkaa

Norja ympäristöpolitiikan vaikuttajiin sisältyy Arne Næss ja Erik Dammann.

Norjan pääministerin Gro Harlem Brundtland ansiosta syntyi Brundtlandin raportti Yhteinen tulevaisuutemme (Our Common Future) vuonna 1987, joka määritteli kestävän kehityksen.

Nobelin rauhanpalkintoMuokkaa

Norja jakaa vuosittain kansainvälisen Nobelin rauhanpalkinnon. Palkinnon myöntämisessä on huomioitu myös kansainvälisiä ympäristöpoliittisia vaikuttajia, esimerkiksi Mahatma Gandhi, Wangari Maathai, Al Gore ja IPCC.

UNEPMuokkaa

UNEP toimii myös Norjassa.

ValaatMuokkaa

Norja on pyytänyt valaita tieteellisiin tarkoituksiin. Kansainvälinen valaanpyyntikomissio (IWC: 1946) on laatinut kansainvälisen valaanpyyntisopimuksen (IWCR).

MetsäpolitiikkaMuokkaa

Norja on tukenut taloudellisesti Brasilian sademetsien säilymistä.

IlmastopolitiikkaMuokkaa

Norjan ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri on Erik Solheim. Norjan hallitus kuvaa tavoitteekseen aiempaa kunnianhimoisempi kansainvälinen ilmastosopimus vuonna 2009. Norjan mielestä keskeistä neuvotteluissa on päästökauppa, metsäkadon vähentäminen, merenkulun ja lentoliikenteen päästöt (kasvaneet 50 % vuodesta 1997), hiilidioksidin talteenotto (Norja käyttää talteenottoa parantaakseen öljyntuotantoa) ja napa-alueiden ilmasto (Norja sijaitsee napa-alueen laidalla).[1]

Kanadan vihreän puolueen johtajan Elisabeth Mayn ja Sierra Clubin johtokuntajäsenen Zoé Caron mukaan hiilidioksidin talteenottoa käytetään öljytuotannon tehostamiseksi, mikä aiheuttaa lopulta suuremman hiilipäästön. Lisäksi hiilensidonta ei ole varmaa, vaan sidottu hiilidioksidi saattaa vuotaa varastosta. Hiilensidonta voi ylläpitää fossiilisen energian käyttöä kestävien energiaratkaisujen käyttöönoton sijaan.[2]

Kansainvälinen yhteistyöMuokkaa

Norjan ympäristöministeriöllä on kahdenkeskiset ympäristösopimukset Indonesian, Etelä-Afrikan ja Kiinan ympäristöministeriön kanssa.[3]

YmpäristöjupakatMuokkaa

Telemarkin öljyonnettomuus 2009Muokkaa

Kiinalaisalus Full City ajoi myrskyssä kuuden metrin aalloissa karille Telemarkissa Langesundissa noin 125 kilometriä Oslosta lähes rannassa 30. heinäkuussa 2009. Tuulet kuljettivat öljyä 200 kilometrin matkan lounaaseen. Öljypuomeja oli kymmenen kilometriä. 5. elokuuta oli kerätty 200 tonnia öljyä merestä.[4] Laivan omisti hongkongilainen yritys Casco. Norjan öljytuloja hallinnoiva valtiollinen eläkerahasto oli sijoittanut 400 miljoonaa kruunua Casco-yhtiöön.[5]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Norjan kanta ilmastokysymyksiin – velvoittava ilmastopolitiikka Norjan ulkoministeriö, 10.9.2009
  2. Global Warming for dummies, Elisabeth May ja Zoé Caron, Wiley 2009 s. 207
  3. Kansainvälinen yhteistyö Norjan ulkoministeriö, 10.9.2009
  4. Kiinalaislaivasta valunut öljy pilasi telemarkilaisten loppukesän. Kalle Koponen, HS 6.8.2009 A11
  5. Norjan veronmaksajat osoittautuivat haverilaivan osakkaiksi, HS 6.8.2009 A11 Kalle Koponen