Nord-Süd-Tunnel
Berliinin Nord-Süd-Tunnel (Pohjois-etelä-tunneli) on Berliinin S-Bahnin keskeinen pohjois-eteläsuuntainen reittiosuus Berliinin keskustan halki.
| Nord-Süd-Tunnel | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Nord-Süd-Tunnel Berliinin kartalla |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Perustiedot | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Tekniset tiedot | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Pituus | 5,884 km | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Raiteiden lkm | 2 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Raideleveys | 1 435 mm | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Sallittu nopeus | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| • henkilöliikenteessä | 60 km/h | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Berliinin Nord-Süd-Tunnel
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Tunnelin tarkoitus muokkaa
Tunnelin alkuperäinen tarkoitus oli yhdistää Anhalter Bahnhof ja Potsdamer Platzin asema itä-länsisuuntaiseen korkorataan (Stadtbahn) Friedrichstraßen rautatieasemalla, ja sieltä Stettinin asemalle (nykyinen Nordbahnhof). Tunneli yhdistää kolme eteläistä esikaupunkilinjaa (Wannseen rata Wannseesta, Anhaltin esikaupunkirata Teltow Stadtista ja Dresdenin rata Blankenfeldesta) kolmeen pohjoiseen esikaupunkilinjaan (Kremmenin rata Henningsdorfista, pohjoisrata Oranienburgista ja Stettinin rata Bernausta).
Historia muokkaa
Pohjois-eteläsuuntaista maanalaista ratayhteyttä Berliinin keskustan halki suunniteltiin jo 1800-luvun lopulla, mutta vasta Berliinin kaupunki- ja esikaupunkiratojen sähköistämisen valmistuminen v. 1933 teki pohjoisten ja eteläisten esikaupunkiratojen yhdistämisen oleelliseksi. Koska ratayhteys kulki aivan kaupungin keskustan halki, tunneli oli ainoa vaihtoehto.[1] Olemassaolevat maanalaiset rakennelmat ja tarve alittaa jokia asettivat rajoituksia suunnittelulle: osuudella on tavallista tiukempia kaarteita, jyrkempiä nousuja ja laskuja, ja tunnelien profiili on mahdollisimman pieni.
Rakentaminen muokkaa
Rakennustyöt alkoivat 1934, ja ensimmäinen osuus Humboldthainin ja Unter den Lindenin asemien välillä avattiin 27. kesäkuuta 1936, huolimatta onnettomuudesta Brandenburger Torin lähellä 20. elokuuta 1935, missä kuoli 19 työläistä.[2]
Eteläinen osuus Potsdamer Platz–Anhalter Bahnhof–Großgörschenstraße valmistui vasta 9. lokakuuta 1939, ja osuus Anhalter Bahnhof–Yorckstraße 5. marraskuuta 1939. Viivästykset johtuivat osittain suunnitelmien muutoksista, osittain vaikeuksista maaperän kanssa.[3]
Tunnelin tulviminen ja korjaustyöt muokkaa
Juuri ennen sodan loppua, 2. toukokuuta 1945, tunnelin katto Landwehrkanalin alapuolella räjäytettiin rikki. Tämän seurauksena Nord-Süd-Tunnel sekä osa U-Bahnia täyttyivät vedellä muutamassa päivässä. Tapahtuman tarkka kulku on epäselvää, mutta oletetaan että vetäytyvät SS-joukot räjäyttivät tunnelin. Vaikka korjaustyöt aloitettiin nopeasti, tunneli saatiin takaisin käyttöön vasta vuonna 1947.[4]
Berliinin jako muokkaa
Berliinin muurin rakentamisen jälkeen 1961 kaikki Itä-Berliinin puolelle jäävät asemat suljettiin paitsi Friedrichstraßen asema, josta tuli rajanylityspaikka. Länsi-Berliiniin liikennöivät junat kulkivat Anhalter Bahnhofilta Friedrichstraßen kautta Humboldthainiin pysähtymättä.[4] Vuonna 1984 Deutsche Reichsbahn luovutti rataosan liikennöinnin Berliner Verkehrsbetriebelle, joka hoiti S-Bahnin liikennöintiä Länsi-Berliinissä. Koko Berliinin jaon aikana tunnelissa ei tehty laajennuksia tai isompia remontteja.
Saksojen yhdistymisen jälkeen muokkaa
Berliinin muurin murruttua 1990 tunnelin haamuasemat palasivat vähitellen käyttöön: Oranienburger Straße 2. heinäkuuta 1990, Nordbahnhof ja Unter den Linden (nykyään Brandenburger Tor) 1. syyskuuta 1990, Bornholmer Straße 12. joulukuuta 1990, ja Potsdamer Platz 3. maaliskuuta 1992.
Tammikuussa 1991 aloitettiin tunnelin ensimmäinen kattava saneeraus sitten vuoden 1945, jossa tunnelien sisäseinät uusittiin ja vuoden 1945 tulvan viimeiset jäljet korjattiin. Työt kestivät 1. maaliskuuta 1992 asti.[4] Uusi remontti v. 2002 poisti viimeisetkin Itä-Berliinin jäänteet tunnelista ja sen asemilta. Uusi merkinantojärjestelmä asennettiin 2005–2006.
Kuvia muokkaa
-
Potsdamer Platzin S-Bahn-asema -
Tunnelin sisäänkäynti lounaassa (Wannseebahn) -
Tunnelin sisäänkäynti lounaassa (Anhaltin esikaupunkirata)
Lähteet muokkaa
- ↑ Die Nordsüd S-Bahn Seite 1 Gesichte und Gesichten rund um die Berliner S-Bahn. Stadtschnellbahn Berlin. Viitattu 28.8.2020. (saksaksi)
- ↑ Schaumann, Werner: Das Einsturzunglück des S-Bahntunnels zwischen Potsdamer Platz und Brandenburger Tor vor 50 Jahren. Mitteilungen des Vereins für die Geschichte Berlins, , 79-83. vsk, s. 312-213. Berlin: (saksaksi) "S-Bahn-tunnelin romahdusonnettomuus Potsdamer Platzin ja Brandenburger Torin välillä"
- ↑ Die Nordsüd S-Bahn Seite 2 Gesichte und Gesichten rund um die Berliner S-Bahn. Stadtschnellbahn Berlin. Viitattu 28.8.2020. (saksaksi)
- ↑ a b c Die Nordsüd S-Bahn Seite 3 Gesichte und Gesichten rund um die Berliner S-Bahn. Stadtschnellbahn Berlin. Viitattu 28.8.2020. (saksaksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nord-Süd-Tunnel Wikimedia Commonsissa
