Avaa päävalikko
Nicolas de Staëlin ja hänen kumppaninsa Jeannine Guilloun hautakivi, Montrouge hautausmaalla Pariisissa.

Nicolas de Staël (5. tammikuuta 191416. maaliskuuta 1955) oli ranskalais-venäläinen taidemaalari.[1] Hän on abstraktia tyyliä käyttävä impressionisti joka tunnetaan voimakaista värien käytöstä ja paksusta öljymaalikerroksista, impastostoista joita hän teki monesti palettiveistä käyttäen. Hänen aiheitaan olivat maisemat ja asetelmat.[1]

Staël syntyi Pietarissa vuonna 1914 aristokraattiseen perheeseen. Hänen isänsä oli Tsaarin armejan upseeri vuonna 1917. Vuonna 1919 perhe joutui pakenemaan Venäjän vallankumousta Puolaan jossa hänen vanhempansa kuolivat vuonna 1921. Heidän kuolemansa jälkeen hänet lähetettiin vuonna 1922 kahden sisarensa kanssa Brysseliin jossa he asuivat venäläisessä perheessä.[2] Hän opiskeli Brysselissä Académie Royale des Beaux-Artsissa arkkitehtuuria ja taitedetta.[3] 1930-luvulla hän asui Pariisissa. Hän matkusteli myös paljon Euroopassa. Myöhemmin Pohjois-Afrikassa etsiessään kirkasta valoa ja vuonna 1936 hän kohtasi kumppaninsa Jeannine Guilloun Marokossa. Vuonna 1939 hän vietti kesän Jeanninen serkun Jean Deyrollen kanssa Concarneaussa ja he kehittivät jälkikubistisen, geometrisen maalaustyylin.[2]

Hän liittyi Ranskan Muukalaislegioonaan alkuvuodesta 1940, mutta se lopetettiin saman vuoden syyskuussa. Sen jälkeen Staël ja Jeanninne asuivat Nizzassa Vichyn Ranskan alueella Natsi-Saksan miehitettyä Ranskan. Hän teki sisustussuunnittelijan töitä vuoteen 1943 asti jolloin luopui työstä joka takasi toimeentulon. Hän muutti Pariisiin ja alkoi täysipäiväiseksi taitelijaksi. Vuonna 1944 oli Jeanne Bucherin taidegalleriassa Staëlilla uransa ensimmäinen näyttely yhdessä César Domelan ja Wassily Kandinski kanssa. Samana vuonna Pariisi vapautettiin.[2] He elivät vaikeita aikoja ja Jeannine Guillou kuoli 1946 ja Staëlin jäi poikapuolen ja tyttövauvan yksinhuoltajaksi.[3]

Hän sairasti masennusta, joka johti hänen itsemurhaansa 41-vuotiaana.[1][3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Nicolas de Staël (French/Russian, 1914–1955) Artnet. Viitattu 27.08.2018.
  2. a b c Nicolas de Staël Museu Coleção Berardo. Viitattu 27.08.2018.
  3. a b c Riding, Alan: Art/Architecture; A Riviera Suicide, a Paris Rebirth The New York Times. 25.3.2003. Viitattu 28.8.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.