Wikipedia

Neoliittinen Eurooppa

 

Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: painottuu maatalouteen liikaa (osan tiedoista voisi siirtää artikkeliin Maatalouden historia), kulttuurilistaa voisi täydentää ajoilla ja sijainneilla
Tämän artikkelin tai sen osan on katsottu tarvitsevan asiantuntijan arviota.
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: lähdekritiikkiä, ainakin Wiik pois.
Neoliittisen "Vanhan Euroopan" kulttuurit noin 4 000 – 3 000 eaa., vihreä megaliitteihin liittyvä suppilopikarikulttuuri TRB. Sininen on Tonavan maanviljelijöiden nauhakeraaminen kulttuuri, oranssi Lengyelin kulttuuri, purppuranvärinen Vincan kulttuuri johon väitetään liittyvän maailman vanhimman kirjoituksen, punainen Cucutenin eli Tripoljen lähes kaupunkimainen kulttuuri ja keltainen luultavasti indoeurooppalaisen Yamnan kurgaanikulttuurin länsiosa.

Neoliittinen Eurooppa viittaa Euroopan maantieteellisen alueen kulttuurihistorialliseen aikavaiheeseen, joka alkaa noin 7000 eaa. ja päättyy noin 1700 eaa. Kulttuurit eivät olleet yhtenäisiä koko Euroopan alueella vaan aikakaudelle tyypillistä oli tekniikan leviäminen kaakosta luoteeseen. Maanviljelyä levitti Euroopassa Lähi-idästä saapunut kansa.

Nuoremman kivikauden eli neoliittisen kauden alussa noin 7 000 – 4 000 eaa. levisivät maanviljely, karjanhoito ja saviastioiden valmistustaito suureen osaan Eurooppaa. Leviäminen alkoi Balkanin niemimaalta. Kehitys tapahtui Euroopan alueilla eri tahtiin. Kaakkois-Euroopassa neoliittinen kausi oli 7 000 – 3 000 eaa., Pohjois-Euroopassa 4 500 – 1 500 eaa. Pohjoisessa Euroopassa neoliittisen kauden lasketaan alkaneen, kun saviastiat ilmaantuivat. Maanviljely alkoi siellä kylmän ilmaston takia hyvin vaivalloisesti. Neoliittista Eurooppaa on joskus sanottu "vanhaksi Euroopaksi". Sen hävitti ehkä noin 3 500 eaa. alkanut vasarakirveskulttuuri, joka saattoi liittyä indoeurooppalaisten saapumiseen.

Maanviljely saapui Eurooppaan luultavasti Kreikan Thessaliaan läntisestä Etelä-Turkista[1]. Kreikasta maanviljely levisi Balkanin niemimaalla kohti Serbiaa, Romaniaa ja Unkaria. Noin 6 000 – 4 000 eaa. maanviljelijät, jotka asuivat pitkissä taloissa ja loivat nauhakeramiikkaa, levittäytyivät Unkarista Tonavan jokilaaksoa pitkin Saksaan. Eteläisessä Itä-Euroopassa oli noin 4 000 – 3 000 eaa. kehittyneitä kuparikautisia maanviljelykulttuureja, joihin liittyy linnoitusmainen kiinteä asutus. Niitä olivat Tripoljen ja Vincan kulttuuri. Maanviljelyn saapumisen jälkeen alkaen noin 4 800 eaa. Länsi-Euroopassa rakennettiin joillakin paikoilla suurista kivistä rakennelmia, megaliitteja. Euroopan kuparikausi luetaan monesti neoliittiseen kauteen.

Kalevi Wiik on esittänyt Euroopan esihistoriasta omia teorioitaan, jotka eivät ole saaneet yleistä kannatusta. Wiikin teoriaan kohdistunutta arvostelua on tarkasteltu kootusti Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2012 valmistuneessa opinnäytteessä. Työn loppupäätelmä on, että Wiikin teoria perustuu piittaamattomuuteen tieteellisestä menetelmästä ja kuuluu näennäistieteen piiriin.[2]

Maanviljelyn leviäminen Euroopassa

muokkaa
 
Viljely levisi alussa Euroopassa pohjoista ja eteläistä reittiä pitkin.
 
Maanviljelyn leviäminen Eurooppaan. Punainen nauhakeraaminen, oranssi sydänsimpukkakeramiikka.

Maanviljely levisi joko nopeasti muuttoliikkeen mukana tai hitaasti vaikutteita kansalta/heimolta toiselle lainaamalla [3]. Maanviljely levisi nopeammin rannikolla kuin sisämaassa, koska vesillä voitiin liikkua nopeammin. Maanviljely levisi pian alueille, joissa maaperä ja ilmasto ovat sille sopivia, eli lähinnä jalojen lehtipuiden alueelle. Kun maanviljely levisi seudulle, se paransi oleellisesti elinmahdollisuuksia ja ihmisten toimeentuloa. Maanviljelykseen ei siirrytty seuduilla, joissa metsästys ja kalastus sekä hylkeenpyynti riitti takaamaan varman toimeentulon. Ainakin Itä- ja Keski-Euroopassa maanviljely näyttää levinneen muuttoliikkeen mukana 0,6–1,3 kilometriä vuodessa, eli hieman hitaammin kuin Välimeren alueella.

Maanviljely levisi diffuusiona varsin hitaasti, koska osa maanviljelijöistä palasi lähtöpaikoilleen. Maanviljely suosi kauan alavia maita, vuoristoissa alkoi viljely vasta 2 000 eaa. Alavia maita suosittiin senkin takia, että maa oli siellä ravinteikasta lössiä. Toisaalta maanviljelysasutusta oli lyhyen aikaa esimerkiksi Hollannin Limburgissa 5 300–4 900 eaa. ennen varsinaista maanviljelyn saapumista. Oli tavallista, että maata viljelemään ryhtynyt väestö rupesi taas metsästämään, maanviljelyhän on esimerkiksi altis kadolle.

Maanviljelyn alku

muokkaa

Maanviljely sai alkunsa mm. Lähi-idässä.[4] Siellä maanviljely alkoi Kaakkois-Turkin rajaseudulla noin 13 500 kalenterivuotta sitten. Se levittäytyi Pohjois-Mesopotamiaan, Syyriaan ja suureen osaan Itä-Anatoliaa jo 11 500–10 000 kalenterivuotta sitten eli 9 500–8 000 eaa.[5] On varmaa, että maata viljeltiin Levantissa Israelissa ja Syyriassa jo 10 000–8 000 kalibroitua vuotta sitten.lähde? Maanviljelyn alkuun ja leviämiseen liittyvät ajoitukset ovat kiisteltyjä, ja ehkä liian nuoria joiltakin osin .lähde?

Joidenkin käsityksen mukaan vasta täysin kehittynyt PPNB/C kauden viljely alkoi levitä Eurooppaan noin 7000 eaa.[6]

Jo 7 000 eaa. maanviljely oli levinnyt idässä ja pohjoisessa Mesopotamiaan ja Tigriksen pohjoispuolelle Iranin Zagrosvuorille sekä lännessä keskiseen ja itäiseen Etelä-Turkkiin, jonne syntyi Hacilarin kulttuuri noin 7 000 eaa. Turkin kulttuuriin liittyi härän palvonta. Härkää palvottiin monissa myöhemmissäkin kulttuureissa, esimerkiksi Egyptissä Apis-härkää. Pian maata alettiin viljellä myös Euroopassa, jossa se levisi 3 000–2 000 vuodessa laajalle alueelle.

Kreikkaan ja Balkanille

muokkaa

Maanviljely levisi Kreikkaan läntisestä Etelä-Turkista ja ehkä myös suoraan meren yli Levantista[7] Eurooppaan.[8][9][10] Maanviljelyn arvellaan saapuneen itäiseen Etelä-Kreikkaan ja Kreetan saarelle noin 7000 eaa. Siihen liittyi vuohien, lampaiden, linssin, ohran ja vehnän kasvattaminen. 50–300 asukkaan kyliä rakennettiin savitiilistä. Löydöt viittaavat siirtolaisuuteen.[11]

Kreikan Thessaliaan syntyi Esi-Sesklon kulttuuri ehkä jo 7 500 eaa., varmemmin 6 850 – 6 000 eaa. Esi-Sesklon kulttuuri muistuttaa Turkin Hacilaria. Esi-Sesklo kehittyi nopeasti Sesklon kulttuuriksi.[12] Euroopan varhaisin maanviljelykulttuuri oli ehkä esikeraaminen, mutta myöhemmin sen leviämiseen liittyi Turkista Balkanin pohjoisosiin ulottunut varhainen maalattu keramiikka.[13]

Sen jälkeen maanviljely levisi noin 6 500 – 6 000 eaa. Pohjois-Balkanille[14] Karanovo I–II ja Starcevo-Körosin kulttuureiksi. Maanviljely levisi Tisza-joen yläjuoksulle Tardenoisin kulttuurin itäiselle reuna-alueelle. Koko Balkan oli maanviljelysaluetta 6 000 – 5 000 eaa. Kreikasta tulleiden siirtolaisten ja vaikutteiden tuomana.

Leviäminen Välimerellä ja Keski-Euroopassa

muokkaa

Maanviljelyn leviäminen oli erityisen nopeaa Euroopassa 6000–5000 kalenterivuotta sitten.[14] Leviäminen tapahtui Kreikan alueelta kahta reittiä: Välimeren rantoja pitkin länteen ja Balkanilla aluksi pohjoiseen ja sitten Unkarista länteen.[15] [16] Ranskassa maanviljely levisi Välimeren rannalta pohjoiseen.[17][15] Karjanhoito levisi ehkä nopeammin kuin maanviljely.

Maanviljely levisi Lounais- ja Keski-Eurooppaan ja Välimeren itäosassa luultavasti siirtolaisuutena mutta muualla lainaamalla kulttuurivaikutteita alkaen noin 5000 eaa.[18][19] Euroopassa maanviljely levisi viimeisenä Espanjan sisämaahan, Ranskaan, Pohjois-Saksaan, Pohjois-Puolaan ja Valko-Venäjälle sekä Skandinaviaan, joilla alueilla mesoliittiset yhteisöt sinnittelivät pitkään alkaen heikentyä vasta 4500–3500 eaa.[15][20]

Pohjoinen haara

muokkaa

Pohjoisella reitillä maanviljely oli levinnyt 6 400 – 6 100 eaa. Unkariin Tonavan sivuhaaralle Tiszajoelle. Sinne syntyi nauhakeraaminen kulttuuri noin 5 700 eaa. Maanviljelyn leviäminen Euroopassa tapahtui muun muassa nauhakeraamisten[21][22][23] jokilaaksojen lössin ravinteita hyödyntävien mukana mutta melko hitaasti. Aikaisemmin on uskottu nauhakeraamisten varhaisten viljelijöiden olleen melko liikkuvaa kaskiviljelijäväestöä, nykyään uskotaan heidän asuneen melko pitkään paikallaan, eikä heidän uskota viljelleen kaskeamalla. Maanviljely levisi länteen nauhakeraamisen kulttuurin vaikutuksesta nopeasti Tonavan pohjoispuolelle ja Reinin varsille 5000 eaa. mennessä.[24] Maanviljely levisi Unkarista Etelä-Puolaan ja Keski-Saksaan 5 000 – 4 000 eaa.

Välimeren haara

muokkaa

Toinen maanviljelyn leviämisen pääväylä oli etelämpänä.[20] Siellä maanviljelyä levitti länteen Välimeren rannikkoa pitkin sydänsimpukkakeramiikkaa tuottanut merenkävijäkulttuuri. Maanviljely alkoi 6 000 – 5 600 eaa. levitä Ranskan ja Italian etelärannikoilta pohjoiseen. Keski-Eurooppaan se levisi 5 500 – 5 000 eaa. Luoteis-Italiaan maanviljely saapui viimeistään 6 000 eaa.[25]

Pohjoiseen Keski-Eurooppaan ja Pohjois-Eurooppaan

muokkaa

Noin 4 500 – 3 500 eaa. maanviljely oli levinnyt lähes koko Eurooppaan lukuun ottamatta Skandinavian keski- ja pohjoisosia.[26] Ranskaan ilmaantui nauhakeramiikkaa jo 4 800 eaa., mutta ensimmäinen maatalouskylä Courthézoniin Vauclusessa itäisessä Etelä-Ranskassa 4 650 eaa. Portugalissa on ollut maanviljelijöitä noin 5 200 eaa.[25] Megaliitteja alettiin rakentaa melko pian sen jälkeen, kun maanviljely alkoi Portugaliissa ja Ranskassa. Bretagneen rakennettiin Barnenzin megaliittihauta noin 4 500 eaa. Länsi-Ranskan varhaisille megaliittialueille tuli luultavasti vaikutteita sekä idästä nauhakeramiikan että etelästä sydänsimpukkakeramiikan suunnasta. Luultavasti Pariisin altaan seuduilla La Hoguetten kulttuurissa yhdistyivät etelästä tuleva välimeren ja itäinen LBK (Linear Band Culture = nauhakeraaminen) -kulttuuri.[27]

Pohjois-Ranskassa sekä Englannissa viljeltiin maata noin 3 500 eaa. ja Espanjassa 5 000 – 3 000 eaa. Maanviljely levittäytyi itään Venäjälle 3 000 – 2 500 eaa. Itämeren etelärannikolla ja Etelä-Skandinaviassa maata viljeltiin 3 900 eaa. Maanviljely levisi Etelä-Ruotsista pohjoisemmaksi 4 000 – 3 000 eaa., samoin Tanskassa.[28] Suomeen maanviljely tuli tattarin muodossa noin 5 300 eaa., ohran viljelystä löytyneet varhaisimmat löydöt ovat ajalta 4 200 eaa.[29]

Maanviljely ja indoeurooppalaiset

muokkaa

Geenitutkimusten mukaan varhaisilla Välimeren ja Keski-Euroopan viljelijöillä ei ollut ratkaisevasti indoeurooppalasia geenejä. Molemmissa ryhmissä yleinen isälinjan haplotyyppi oli pohjoisesta Lähi-idästä lähtenyt G2a.[30][31][32][33] Pohjoisessa esiintyy myös aiemman kantaväestön tyyppiä I.[34]

Jotkut tutkijat väittävät indoeurooppalaisten tuoneen viljelyn Eurooppaan.

Monien kielitieteilijöiden mukaan indoeurooppalainen kieli levisi Eurooppaan vasta pronssikaudella, kun sotainen kurgaanikulttuuri levisi tänne noin 3 600 – 2 300 eaa. mm. vasarakirveskulttuurina. Uusi kulttuuri syrjäytti vanhan megaliittikulttuurin monilla alueilla. Tämän näkemyksen mukaan "indoeurooppalaiset" olisivat lähteneet Kaukasian pohjoispuolisilta aroilta. Tietysti indoeurooppalaisten kansojen asutusaaltoja on voinut olla useita.

Sitä, kumpi oletus on oikea, ei voida todistaa genetiikankaan avulla, koska nauhakeraaminen kulttuuri ja kurgaanikulttuuri levisivät Keski-Eurooppaan karkeasti ottaen samoillekin alueille eri aikoina. Kurgaanioletusta tukee se, että "indoeurooppalaisiin" näyttää liittyvän paimentolainen elämäntapa, ja heidän oletetaan keksineen hevosten vetämät, puolapyöräiset sotavaunut .[35]

Kaskiviljely

muokkaa

Kaskiviljely alkoi yleistyä Tanskassa Ertebolle-Ellerbeckin kulttuurin aikana noin 4200–3800 eaa. Kotieläintenpitoon ja viljelyyn pohjautuva maatalous lienee ollut täysipainoista vasta 4000–3200 eaa, tai vasta 2800 eaa.[36] Saviastioiden käyttö olisi alkanut noin 4000 eaa. (Joidenkin mukaan keramiikka tuli jo aikaisemmin noin 4700 eaa.)[37] Maanviljely levisi suunnilleen jalojen lehtipuiden kasvualueelle.

Maanviljelyn leviämisen aikataulu

muokkaa
 
Neoliittisen maanviljelykulttuurin leviäminen kaakosta Eurooppaan.
  • 7 000 eaa. Turkkiin
  • 6 800 eaa. Kreikan Thessaliaan
  • 5 600 eaa. Adrianmerelle
  • 5 200 eaa. neoliittista kulttuuria Espanjassalähde?
  • 5 200 eaa. lampaita Portugalissa
  • 5 300 eaa. Tyrrhenanmerelle
  • 5 200 eaa. Ranskan-Iberian rannikolle
  • 5 000 eaa. maanviljely levisi Unkariin, Romaniaan, Bulgariaan ja entiseen Jugoslaviaan
  • 4 750 eaa. maanviljelijöitä Tonavaa pitkin Etelä-Määriin

Euroopan neoliittisen kauden kulttuurit

muokkaa
 
Eurooppa 4500-4000 eaa.
 
Eurooppa 4000-3500 eaa.


Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: selkeyttäisi, jos kirjojen nimet irrotettaisi omaksi listaksi pois viitteiksi ja sen jälkeen viitteet muotoiltaisi kaikki samantyylisiksi
  1. ↑ Elävä maailmanhistoria, Otava 2006. kartta sivu 31. ISBN 951-1-20444-0
  2. ↑ Tirkkonen, Jani-Matti O.: "Lopullinen totuus pohjoiseurooppalaisten alkuperästä"? Kalevi Wiik vallankumouksellisen paradigman edustajana juuret-kiistassa (pdf) (pro gradu -tutkielma) 2012. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 20.2.2018.
  3. ↑ Eurooppalaisten juuret, s. 104.
  4. ↑ Otavan suuri maailmanhistoria 1, Esihistoria, Anders Hagen, Päätoim. Erling Bjöl, Heikki Eskelinen suom., Otava, 1982. ISBN 951-1-06922-5, kartta sivu 127
  5. ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive) The Black Sea 'flood' and the rise of European agriculture, Posted on: 23.11.2007 by Chris Rowan[vanhentunut linkki]
  6. ↑ http://copernic.udg.es/QuimFort/2011_07_20_talk_20_min_Fort_Casa_Asia_BCN.pdf Modelling the Neolithic transition in the Near East and Europe Joaquim Fort Complex Systems Lab Universitat de Girona (UdG) SimulPast research project (MCyT-Consolider CSD-2010-00034)
  7. ↑ LE NEOLITHIQUE, Histoire des civilisations européennes (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Seppo Zeterberg (toim.): Maailmanhistorian pikkujättiläinen, WSOY 2006. s. 26, kartta "Maanviljelyn leviäminen Eurooppaan". ISBN 951-0-30602-9, ISBN 978-951-0-30602-4
  9. ↑ John Haywood: Maailmanhistorian atlas, 2000. Luku Esihistorian Eurooppa, s. 34. ISBN 3-8290-3364-8
  10. ↑ Kalevi Wiik: Eurooppalaisten juuret, Atena Kustannus Oy 2002. s. 100, kartta 44. ISBN 951-796-250-9
  11. ↑ Göran Burenhult: Ihmisen suku, Kivikauden ihmiset, WSOY 1994. s. 73. ISBN 951-0-18780-1 Engl. alkuteos The Illustrated history of Humankind, People of the stone age.
  12. ↑ CARTES DU PROCHE-ORIENT NEOLITHIQUE
  13. ↑ Past Worlds, The Times Atlas of archaeology, Times Books 1988. s. 87. ISBN 9780723003069
  14. ↑ a b Peter Bellwood: First Farmers, 2005. ISBN 978-0-631-20566-1 s. 69, Figure 4.1 The earliest Neolithic cultures in Europe
  15. ↑ a b c Elävä maailmanhistoria, Geoffrey Parker, Otava 2006, ISBN 951-1-2044-0, Alkuteos The Times compact history of the world, Times Books 1995 1007 2001 2005, s. 30 - 31
  16. ↑ Historical Atlas of Europe, Ian Barnes and Robert Hudson, Arcadia Editions Limited, A Simon and Schuster MacMillan Company New York USA 1998, ISBn 1-902305-00-0, Luku First Farmers, s. 16-17
  17. ↑ Past, kartta sivu 87.
  18. ↑ Kalevi Wiik: Eurooppalaisten juuret, s. 106-107.
  19. ↑ Kivikauden ihmiset, Ihmisen suku, luku Euroopan metsästäjä-keräilijät, s. 73.
  20. ↑ a b Kalevi Wiik: Eurooppalaisten juuret, Gummerus 2002. s. 107, kartta 50. ISBN 951-796-250-9
  21. ↑ CARTES DE L'EUROPE NEOLITHIQUE, rubannes
  22. ↑ LES RUBANNES ORIENTAUX
  23. ↑ RUBANNES DU DANUBE
  24. ↑ "Otava" sivu 126
  25. ↑ a b Kivi, s. 73.
  26. ↑ Eurooppalaisten juuret, s. 107, kartta 50.
  27. ↑ [2] (Arkistoitu – Internet Archive)
  28. ↑ Historian pikkujättiläinen 2006, s. 36.
  29. ↑ http://www.helsinki.fi/hum/ajankohtaista/2013/01/0128b.htm
  30. ↑ Hissem_Y-DNA Origins www.shissem.com. Viitattu 12.12.2019.
  31. ↑ Mark Lipson, Anna Szécsényi-Nagy, Swapan Mallick, Annamária Pósa, Balázs Stégmár, Victoria Keerl: Parallel paleogenomic transects reveal complex genetic history of early European farmers. Nature, 16.11.2017, nro 7680, s. 368–372. PubMed:29144465 doi:10.1038/nature24476 ISSN 0028-0836 Artikkelin verkkoversio.
  32. ↑ Dienekes’ Anthropology Blog: Y chromosomes and mtDNA of early farmers from Hungary Dienekes’ Anthropology Blog. 4.9.2014. Viitattu 13.12.2019.
  33. ↑ Y-DNA Haplogroup G-M201 www.marres.education. Arkistoitu 12.12.2019. Viitattu 13.12.2019.
  34. ↑ Carlos Quiles: Late Mesolithic Indo-European.eu. Viitattu 12.12.2019. (englanti)
  35. ↑ Parpola: Intian kulttuuri
  36. ↑ Eurooppalaisten juuret, s. 110
  37. ↑ Eurooppalaisten juuret, s. 109.

Kirjallisuutta

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Neoliittinen kulttuuri.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Neoliittinen_Eurooppa&oldid=22717986”