Namasteri

Namasteri[1] (myös Monasteri,[2] ven. Монастырьки, Monastyrki) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Niisnovan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Siestajoen varrella 8 kilometriä Niisnovasta etelään. Kylässä on 24 asukasta (vuonna 2010)[3].

Namasteri
Монастырьки, Monastyrki
Kattilan pohjoispuolella sijainneet kylät vuoden 1860 kartalla.
Kattilan pohjoispuolella sijainneet kylät vuoden 1860 kartalla.

Namasteri

Koordinaatit: 59°38′26″N, 28°47′27″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Niisnova
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2010) 24











Paikalla sijainnut erämaaluostari (ven. Jelisejeva pustyn) mainitaan Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500. Ruotsalaiset hävittivät sen 1600-luvulla.[4] Vuonna 1622 luostari siirtyi Kaprion läänin käskynhaltijan Bogislaus von Rosenin omistukseen[5]. Tarinan mukaan venäläisaikana kreivi Razumovski siirsi Namasterin puisen kirkon Kattilaan. Kirkon paikalle pystytettiin tsasouna, jossa oli luostaria kuvaava ikoni.[6]

Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Namasterissa asui 67 savakkoa ja 57 venäläistä[7]. Myöhemmin se mainitaan venäläis-suomalaisena sekakylänä. Suomalaiset kuuluivat Kattilan luterilaiseen[8] ja venäläiset ortodoksiseen seurakuntaan[6].

Kylän talonpojat olivat 1860-luvulle saakka tilanomistajien maaorjia. Myöhemmin he kuuluivat kyläkuntana Kattilan volostiin.[9] Vuonna 1899 Namasterissa oli 139 asukasta, joista 100 oli venäläisiä, 27 suomalaisia ja 12 ”sekoittuneita”. Luterilaisia kylässä oli 32 henkeä.[10]

Venäjän vallankumouksen jälkeen Namasteri muodosti aluksi oman kyläneuvostonsa. Vuodesta 1927 lähtien se kuului Vassakaran, vuodesta 1954 Paavelan ja vuodesta 1958 Niisnovan kyläneuvostoon.[9]

LähteetMuokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 149. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
  2. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 30.1.2016.
  3. Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Viitattu 30.1.2016.
  4. Demina, V. V.: Nasledije. Hramy Jamburgskoi zemli. Krajevedtšeski bibliografitšeski spravotšnik, s. 42. Kingisepp: , 2013. Teoksen verkkoversio.
  5. Jordeböcker öfver Ingermanland – Pistsovyje knigi Ižorskoi zemli: tom 1, s. 33. Sankt-Peterburg: Tipografija Imperatorskoi akademii nauk, 1859.
  6. a b Kertomus Kattilan seurakunnasta countrysite.spb.ru. Viitattu 30.1.2016. (venäjäksi)
  7. v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 85. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio.
  8. Mustonen, Juuso (toim.): Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 59. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
  9. a b Sprosi u krajeveda (kysymys 1559) reglib.ru. Viitattu 30.1.2016.
  10. Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 178–184. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.