Niisnova[1] (ven. Нежно́во, Nežnovo) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Jaaman piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Siestajoen varrella 50 kilometriä Jaamasta koilliseen. Kunnassa on 944 ja kylässä 308 asukasta (vuonna 2018)[2].

Niisnova
Нежново, Nežnovo
vaakuna
vaakuna

Niisnova

Koordinaatit: 59°41′19″N, 28°47′2″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 153,23 km²
Väkiluku (2018) 944









Niisnovan kunta Jaaman piirin kartalla.

Maantiede muokkaa

Niisnovan kunnan pinta-ala on 153,23 neliökilometriä. Se rajoittuu etelässä ja lounaassa Jaaman piirin Kattilan ja luoteessa Viistinän kuntiin, pohjoisessa Suomenlahteen ja idässä Lomonosovin piirin Kaprion kuntaan.[3] Pinta-alasta 61,3 % on metsää, 28,3 % maatalousmaata, 6,8 % vesistöjä ja 3,2 % asuinaluetta[4].

Kunta sijaitsee Suomenlahden rannan ja muinaisen rantavallin välisellä alangolla. Pinnanmuodostusta leimaavat kukkulat ja harjut sekä kumpuileva tasanko.[4] Tärkeimmät vesistöt ovat Kaprionlahti, Koppananjärvi ja Siestajoki[5]. Hyötykaivannaisiin kuuluvat turve, hiekka ja sora[6]. Kunnan alueella sijaitsee osa Kattilan rauhoitusalueesta[7].

Asutus muokkaa

Kuntaan kuuluu 21 kylää: Ikäpäivösi, Ilmola, Järvenperä (ven. Zaozerje), Keski-Raikkova (Sredneje Raikovo), Kolokka (Golovkino), Koppana, Kylmäoja (Holodnyje Rutšji), Luisina (Luizino), Muiskula, Namasteri, Niisnova, Novoje Ustje, Nurmisto, Paavela (Pavlovo), Peipiä (Peipija), Pieni-Raikkova (Maloje Raikovo), Pätsinä (Pjattšino), Suuri-Raikkova (Bolšoje Raikovo), Suuri-Somero (Bolšoje Stremlenije), Taatsoi (Semeiskoje) ja Vassakara[8]. Puutarhapalsta- ja huvila-alueita on seitsemän[9].

Niisnova on väkiluvultaan Jaaman piirin pienin kunta (yksi prosentti piirin väestöstä). Sen asukasmäärä on kuitenkin kasvanut muuttovoiton ansiosta. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan 3 810 henkeä.[10]

Historia muokkaa

Alue on entistä inkerikkojen, vatjalaisten ja inkerinsuomalaisten asuinseutua. Inkerikot olivat tunnettuja saviesineiden valmistajina. Nykyään heidän jälkeläisensä ovat venäläisiin. Suomalaiset kuuluivat Kaprion, Kattilan ja Soikkolan luterilaisiin seurakuntiin. Järvenperän kylässä oli Soikkolan seurakunnan kirkko. Niisnovan kartanossa on syntynyt ja viettänyt lapsuutensa venäläinen taiteilija Orest Kiprenski.

Liikenne, talous ja palvelut muokkaa

Kunnan läpi kulkevat Pietarin ja Ruutsian, Kaprion ja Ruutsian, Kattilan ja Nurmiston sekä Pätsinän ja Peipiän väliset maantiet. Kylistä on linja-autoyhteydet Jaamaan, Kattilaan, Laukaansuuhun ja Sosnovyi Boriin.[11]

Seudun pääelinkeino on maatalous, joka tuottaa varsinkin viljaa ja vihanneksia. Koppananjärvellä toimii kalankasvattamo.[12] Muita elinkeinoja ovat julkiset ja yksityiset palvelut. Yli puolet työvoimasta työskentelee Pietarissa, Sosnovyi Borissa tai Laukaansuun satamassa.[9]

Niisnovan lapset käyvät koulua Kattilan taajamassa. Keskuskylän palveluihin kuuluvat kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema, posti ja kaksi kauppaa.[13]

Matkailu ja nähtävyydet muokkaa

Koppananjärven hiekkarannat ovat suosittu lomanviettopaikka. Järven läheisyydessä toimii lasten kesäleiri, Leningradin ydinvoimalan parantola ja kaksi lomakylää.[14] Historialliset kohteet liittyvät muinaisten hautapaikkojen lisäksi Venäjän sisällissotaan ja toiseen maailmansotaan[15].

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. {{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Venäjän federaation paikannimiä | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus | Vuosi = 2006 | Sivu = 158 | Tunniste = ISBN 952-5446-18-2 | www = https://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk11/venajan_federaation_paikannimia.pdf}[vanhentunut linkki]
  2. Izmenenija, s. 43, 46.
  3. Izmenenija, s. 14.
  4. a b Izmenenija, s. 19.
  5. Izmenenija, s. 16–17.
  6. Izmenenija, s. 18.
  7. Izmenenija, s. 74.
  8. Izmenenije, s. 14–15.
  9. a b Izmenenija, s. 48.
  10. Izmenenija, s. 43.
  11. Izmenenija, s. 56–58.
  12. Izmenenija, s. 40.
  13. Izmenenija, s. 51–53.
  14. Izmenenija, s. 42.
  15. Izmenenija, s. 25–27.

Aiheesta muualla muokkaa