Avaa päävalikko
Naisvuorta vesitornista nähtynä.
Mikkelin vanha vesitorni rakennettiin Naisvuorelle vuonna 1912.

Naisvuori on Mikkelin keskustan välittömässä läheisyydessä sijaitseva korkea mäki. Mäen huippu on 43 metriä Saimaan ja 122 metriä meren pinnan yläpuolella. Naisvuori vesitorneineen on tunnetuimpia Mikkelin maamerkkejä. Naisvuori on osittain Maunukselan ja osittain Kalevankankaan kaupunginosan alueella.

Tarinan mukaan Naisvuori ja sen pohjoispuolella oleva Akkavuori olisivat saaneet nimensä naisista, jotka näiltä korkeilta paikoilta seurasivat Porrassalmen taistelun kulkua vuonna 1789. Tarinan mukaan silloisen Mikkelin kirkonkylän vanhimmat naiset kiipesivät Akkavuorelle ja nuoremmat Naisvuorelle nähdäkseen edes jotain kuuden kilometrin päässä riehuvasta taistelusta. Ainakin Naisvuori-nimi esiintyy kuitenkin jo vuonna 1775 piirretyssä kartassa. Toisen tarinan mukaan nimet liittyisivät siihen, kuinka naiset olisivat seuranneet Nuijasodan loppuvaiheen 1597 joukkosurmaa Suur-Savon Kenkäveron pappilan pihalla.

Naisvuorelle rakennettiin 1800-luvun lopulla puisto ravintoloineen ja huvimajoineen. Vuosina 1911–1912 paviljongin paikalle rakennettiin Selim A. Lindqvistin suunnittelema vesitorni, sen pohjakerrokseen sijoitettiin keittiö ja sen reunaan katoksellinen paviljonkihuone. Rakennuksen avajaisia vietettiin vappuna 1912.[1] Se on Suomen toiseksi vanhin varsinainen vesitorni ja vanhin säilynyt[2]. Vesitorni on ollut pelkästään näkötornina vuodesta 1953 lähtien[3].

Naisvuoren kupeeseen valmistui vuonna 1911 Mikkelin työväentalo. Suomen sisällissodan alussa Mikkelin punakaarti piti Naisvuorta päivän ajan hallussaan, mutta antautui 29. tammikuuta 1918 valkoisten kehotuksesta ilman vastarintaa.

Talvi- ja jatkosodan aikana Naisvuoressa toimi päämajakaupunkia suojannut ilmavalvonta. Välirauhan aikana louhittiin Naisvuoren matalampaan osaan eli Pikku-Naisvuoreen luolasto, johon jatkosodan sytyttyä sijoitettiin Päämajan viestikeskus Lokki. Uudelleen rakennettu Lokki avattiin museona yleisölle vuonna 1996.

Sotien jälkeen vuoreen louhittuja luolastoja on laajennettu. Kesällä 1971 Naisvuoren kallion sisään rakennettiin maanalainen uimala, Naisvuoren uimahalli, "maailman vahvin uimahalli". Lisäksi Naisvuoren luolia käyttää muun muassa Mikkelin maakunta-arkisto ja teleoperaattorit. Lisäksi niitä käytetään väestönsuojina.

Naisvuoren matalammalla osalla on myös toiminut Mikkelin teatterin kesäteatteri vuodesta 1956.

Vesitornin vieressä Naisvuoren laella on Johannes Haapasalon pronssiveistos Vaeltaja, joka on 1920-luvulta. Se esittää tähyilevää alastonta miestä.[4]

LähteetMuokkaa

  • Asola, Ismo: Vesitorni - yhdyskunnan maamerkki. Keuruu: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL, 2003. ISBN 951-758-434-2.

ViitteetMuokkaa

  1. Asola, 2003, s.112
  2. Asola, 2003, s.54
  3. Asola, 2003, s.112
  4. Vaeltaja-patsas Seutuhaku.fi. Viitattu 16.10.2014.

Aiheesta muuallaMuokkaa