Viestikeskus Lokki
Viestikeskus Lokki oli jatkosodan aikana Mikkelissä toiminut Päämajan viestikeskus. Lokin toimitilat sijaitsivat Naisvuoreen louhitussa kallioluolastossa.[2] Nykyään 1990-luvulla entistetty Lokki on Päämajamuseon ohella Mikkelin sodanaikaisesta merkityksestä päämajakaupunkina kertova matkailunähtävyys.
| Viestikeskus Lokki | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | Museo |
| Osoite | Otavankatu 11, 50130 Mikkeli [1] |
| Sijainti | Mikkeli |
| Koordinaatit | |
 Viestikeskus Lokki |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
"Lokin" tehtävät muokkaa
Viestikeskus Lokki oli viralliselta nimeltään Päämajan yleisesikunnan viestikeskus. Se toimi Päämajan yleisesikunnan viestitystoimiston alaisuudessa. ”Lokki” oli sekä päämajan että viestikeskuksen peitenimi, koska päämajan viestintä kulki jälkimmäisen kautta. Päämajassa komentoesikunnan päällikkönä toiminut Wiljo Einar Tuompo käyttää päiväkirjoissaan Lokista nimeä ”Luola”.[3] Viestitystoimisto käsitteli tulevia ja lähteviä kirjelmiä, sanomia ja puheluita. Välitystehtävänsä lisäksi toimisto tilastoi ja tarkkaili viestiliikennettä.
Myös päämajan sisäisen puhelinluettelon ylläpito kuului sen tehtäviin. Puhelinluetteloa täydensi "Tieto-puhelin", joka vastasi päämajan henkilöiden sijoituspaikkoja ja numeroita koskeviin tiedusteluihin ja jolla oli organisaation ajantasainen rakenne hallussaan.
Viestikeskuksen suunnittelu ja toteutus muokkaa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Naisvuoren luolastoa alettiin suunnitella jo ennen talvisodan syttymistä kesällä 1939. Alun perin luolaston tarkoitus oli nimenomaan toimia ylimmän sodanjohdon pommituksenkestävinä suojatiloina.
Luolaston louhintatyön toteutti Hiekka ja Sepeli Oy vuonna 1940 tammikuun alun ja kesän välisenä aikana. Sisustuspiirustukset tehtiin saman vuoden elokuuhun mennessä, ja viestikeskuksen laitteistot asennettiin 21. kesäkuuta 1941 mennessä. Päämajan yleisesikunta saapui Mikkeliin Helsingistä 26. kesäkuuta vastaisena yönä. Viestikeskuksen toiminta Naisvuoressa päättyi 1. elokuuta 1945.
Tilat Naisvuoren luolastossa muokkaa
| |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Naisvuoren luolastossa oli viestikeskus Lokin lisäksi Mikkelin ilmavalvonta-aluekeskus (IVAK) sekä saksalaisten viestiasema. Lokki piti hallussaan isompaa luolaa; pienemmässä olivat IVAK:in ja saksalaisten viestiaseman lisäksi päämajan korkeimman johdon suojatilat.
Luolastot oli sisustettu siten, että luolien sisään oli rakennettu puiset parakit, joissa toimistohuoneet ja muut työtilat sijaitsivat. Luolastossa oli halkokäyttöinen keskuslämmitys ja ilmansuodatusjärjestelmät.
Viestikeskuksen tilat olivat seuraavat:
- toimistohuoneet (3 kpl)
- päivystävän upseerin huone
- puhelinsanomahuone
- keskusjoukkueen johtajan huone
- kaukokirjoitinhuone
- puhelinkeskus
- laitehuone eli "telinehuone", jossa sijaitsivat johtokytkennät erityisissä telinekehikoissa sekä muut johdinyhteyksien apulaitteistot
Viestikeskus Lokin entistäminen muokkaa
| |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Luolasto oli jäänyt kylmilleen käytön loputtua 1960-luvulla, minkä seurauksena parakit olivat lahonneet ja huoneiden katot romahtaneet.
Tilojen entisöintiä alettiin pohtia 1980-luvun lopulla. Avainhenkilöitä olivat yli-insinööri Jorma Suomalainen ja hänen kuoltuaan majuri evp Juhani Pasanen, entinen 3. Erillisen Viestikomppanian päällikkö. Kaakkois-Suomen viestikilta otti tehtävän talkootyökseen.
Lokki avattiin 4. joulukuuta 1995. Entisöinnin yhteydessä sisustettiin uudelleen nimenomaan viestikeskus Lokin käytössä ollut luola. Toisessa luolassa on näytteitä aikaisempiin vaiheisiin liittyvistä alkuperäisistä rakenteista.
Viestikeskus Lokilla on oma amatööriradiokutsumerkki OI4PM, joka kuuluu sotilasradioamatööriharrastuksen ja sotilasradioamatööritoiminnan aikaisempaan OI-etumerkillisten kutsumerkkien sarjaan. Sitä käytetään mm. perinnepäivinä. OI viittaa etuliitteenä varuskunnissa 1950- ja 1980-luvuilla harjoitettuun varusmiesten sotilasradioamatööritoimintaan. Luku 4 viittaa entisen läänipohjaisen kutsumerkkijaon mukaisesti entiseen Mikkelin lääniin ja PM puolestaan Suomen puolustusvoimien sodanaikaiseen päämajaan, joka sijaitsi Mikkelissä.
Lähteet muokkaa
- ↑ http://www.museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=22000. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Viestikeskus Lokki Kulttuuri. Mikkelin kaupunki. Viitattu 28.12.2020.
- ↑ Tuompo, W.E. (toimittanut Tauno Kuosa): Päiväkirjani Päämajasta 1941-1944, s. 16. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19593-6.
Kirjallisuutta muokkaa
- Karjalainen, Mikko: Kuuleeko Lokki?: Päämajan yleisesikunnan viestitystoimisto, viestikeskus Lokki ja Mikkelin ilmavalvonta-aluekeskus jatkosodan aikana 1941-1944. Mikkeli: Mikkelin kaupungin museot, 2002. ISBN 951-8941-41-6.
- Paavolainen, Olavi: Synkkä yksinpuhelu : päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944. Uusi laitos. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06671-4. (suomeksi)
- Tuompo, W.E. (toimittanut Tauno Kuosa): Päiväkirjani Päämajasta 1941-1944. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19593-6.
- Viestikeskus Lokin informaatiotaulut ja esitemateriaalit
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viestikeskus Lokki Wikimedia Commonsissa
