Mykola Skrypnyk
Mykola Oleksijovitš Skrypnyk (ukr. Микола Олексійович Скрипник; 25. tammikuuta (J: 13. tammikuuta) 1872 Jasynuvata, Jekaterinoslavin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 7. heinäkuuta 1933 Harkova, Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta, Neuvostoliitto)[1] oli ukrainalainen kansallismielinen bolševikki, joka toimi vuosina 1920–1933 vaikutusvaltaisissa asemissa Ukrainan neuvostotasavallan hallituksessa. Hän johti järjestelmällistä ukrainalaistamispolitiikkaa, kunnes Neuvostoliiton johto kääntyi sitä vastaan ja syrjäytti hänet.
Elämä muokkaa
Skrypnyk oli mukana sosialistien toiminnassa vuodesta 1897.[2] Hänen opintonsa Pietarin teknillisessä instituutissa jäivät kesken, kun hän ensimmäisen pidätyksensä jälkeen vuonna 1901 ryhtyi ammattivallankumoukselliseksi. Helmikuun vallankumousta edeltäneinä vuosina hänet vangittiin 15 kertaa ja tuomittiin karkotukseen seitsemän kertaa. Vuosina 1909–1913 hän oli sisäisessä karkotuksessa Jakutiassa ja vuosina 1914–1917 Tambovin alueella. Lokakuun vallankumouksen aikana hän kuului Pietarin sotilaallisen vallankumouskomitean johtoon. Joulukuussa 1917 Skrypnyk nimettiin työasiain kansankomissaariksi bolševikkien Harkovassa perustamaan Ukrainan hallitukseen, kansansihteeristöön. Maaliskuussa 1918 Vladimir Lenin hyväksyi hänet Ukrainan kansansihteeristön puheenjohtajaksi, sillä Lenin toivoi hänen toimivan vastapainona johtavien ukrainalaisten bolševikkien ”isovenäläiselle sovinismille”.[3][1] Kansansihteeristö lakkasi pian toimimasta kun Saksan armeija valtasi koko Ukrainan.[3]
Skrypnyk osallistui Ukrainan kommunistisen puolueen (KP(b)U) perustavaan kokoukseen heinäkuussa 1918, mutta häntä ei valittu puoluejohtoon. Sen jälkeen hän oli tammikuuhun 1919 saakka Neuvosto-Venäjän salaisen poliisin Tšekan johtokunnan jäsen.[1] Hän johti jonkin aikaa Tšekan pahamaineista vastavallankumouksen vastaisen taistelun osastoa.[2]
Skrypnyk oli Ukrainan neuvostotasavallassa vuosina 1920–1921 työläisasiain, 1921–1922 sisäasiain, 1922–1927 oikeusasiain ja 1927–1933 opetusasiain kansankomissaarina. Hän oli myös yliprokuraattori vuosina 1922–1927 ja Ukrainan marxismi-leninismin instituutin ensimmäinen johtaja 1928–1930. Ukrainan kommunistisessa puolueessa Skrypnyk kuului vuodesta 1920 keskuskomiteaan ja oli vuosina 1923–1925 politbyroon ehdokasjäsen ja 1925–1933 täysjäsen. Hän oli myös Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean ehdokasjäsen 1925–1927 ja täysjäsen 1927–1933. Lisäksi hän kuului Kommunistisen internationaalin toimeenpanevaan komiteaan.[1]
Skrypnyk vastusti Neuvostoliiton keskusjohtoisuutta ja venäläistämistä, mutta myös porvarillista ukrainalaista nationalismia.[1][3] Hänen mukaansa sosialismin rakentaminen Ukrainassa edellytti kansallista kulttuurista perustaa. Toimiessaan opetusasiain kansankomissaarina vuodesta 1927 hän määräsi Neuvosto-Ukrainan kansallisuuspolitiikan linjan, mikä merkitsi 1920-luvun alussa aloitetun ukrainalaistamispolitiikan voimistamista.[4] Ukrainan kielestä tehtiin koululaitoksen, lehdistön ja julkaisutoiminnan pääkieli.[1][4] Skrypnykin aloitteesta vuonna 1927 kokoontunut kielitieteilijöiden konferenssi laati ukrainalaisesta aakkostosta uuden yhtenäistetyn version. Tämä Ukrainan oikeinkirjoitusuudistus 1928 otettiin virallisesti käyttöön seuraavana vuonna, ja sitä kutsuttiin nimellä skrypnykivka.[1]
Stalinin hallinto alkoi 1920-luvun lopussa kääntyä yhä selvemmin ukrainalaistamispolitiikkaa vastaan, ja arvostelu Skrypnykiä kohtaan voimistui. Ukrainan nälänhätä tarjosi lopulta tekosyyn neuvostotasavallan johdon vaihtamiselle. Stalinin tammikuussa 1933 Ukrainan kommunistisen puolueen toiseksi sihteeriksi lähettämä Pavel Postyšev sai määräyksen puhdistaa puolue. Skrypnykin politiikka tuomittiin, ja hänet erotettiin helmikuussa 1933 kansankomissaarin virasta. Hän sai vielä viran suunnitteluvirasto Gosplanin ukrainalaisen vastineen Deržplanin johtajana, mutta aavistaessaan pahemman kohtalon odottavan hän teki heinäkuussa 1933 itsemurhan.[1][4]
Skrypnyk rehabilitoitiin Stalinin kuoltua 1950-luvulla suojasään aikana,[3] mutta hän pysyi neuvostoajan loppuun saakka epähenkilönä, jota mainittiin harvoin historiankirjoituksessa.[5] Neuvostoajan jälkeisessä Ukrainassa häntä on kunnioitettu Ukrainan kulttuurin ja itsemääräämisoikeuden puolustajana.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Ivan Košelivets: Skrypnyk, Mykola (englanniksi) Encyclopedia of Ukraine (1993), Internet Encyclopedia of Ukraine, Canadian Institute of Ukrainian Studies, Albertan yliopisto. Viitattu 1.1.2018.
- ↑ a b Скрыпник Николай Алексеевич (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 12.11.2017.
- ↑ a b c d e Serhi Jekeltšyk: Skrypnyk, Mykola Oleksyovych (englanniksi) Encyclopedia of Russian History (2004), Encyclopedia.com. Viitattu 1.1.2018.
- ↑ a b c Johannes Remy: Ukrainan historia, s. 186–188. Gaudeamus, Helsinki 2015.
- ↑ Remy 2015, s. 213.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mykola Skrypnyk Wikimedia Commonsissa
