Mustatiira

lintulaji

Mustatiira (Chlidonias niger) on pieni tumma tiira.

Mustatiira
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Äärimmäisen uhanalainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Tiirat Sternidae
Suku: Mustatiirat Chlidonias
Laji: niger
Kaksiosainen nimi

Chlidonias niger
(Linnaeus, 1758)

Alalajit
  • C. n. niger
  • C. n. surinamensis
Katso myös

  Mustatiira Wikispeciesissä
  Mustatiira Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

muokkaa

Mustatiiran pää ja kaula ovat mustat, vatsa tummanharmaa, selkä ja siiven yläpinnat tuhkanharmaat, pyrstö vaaleahko ja alaperä valkoinen.

Levinneisyys

muokkaa

Mustatiira pesii Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Euroopan linnut talvehtivat Afrikassa. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 10–25 paria.[3] Varmistetut pesimäkohteet ovat Suomessa keskittyneet Länsi- ja Kaakkois-Suomen reheville järville. Mustatiiran ensipesinnät nykyisen Suomen alueella varmistettiin 1960-luvulla, ja kanta on kasvanut hitaasti tämän jälkeen.[4] Eräs tunnetuimmista ja suurimmista populaatioista sijaitsee Evijärven Jokisuunlahdella, jossa pesiviä pareja on parhaimmillaan ollut noin 20 vuodessa. Valtaosa mahdollisiksi ja todennäköisiksi arvioiduista pesinnöistä koskenee kevätmuuton aikaan Suomeen saapuneita kierteleviä lintuja.[4] Pesimäpaikkojen ulkopuolella mustatiira on harvinainen vieras kevät- ja syysmuuton aikana.

Elinympäristö

muokkaa

Mustatiira viihtyy rehevillä lintujärvillä.

Lisääntyminen

muokkaa

Kelluvassa pesässä on 2–4 munaa.

Ravinto

muokkaa

Mustatiira syö pääasiassa hyönteisiä ja joskus pieniä kalanpoikasia.

Chlidonias (kreik.) tarkoittaa pääskysenkaltaista ja niger (lat.) tarkoittaa mustaa. [5]

Lähteet

muokkaa
  1. BirdLife International: Chlidonias niger IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.6.2014. (englanniksi)
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 566. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 14.8.2021).
  3. Population status and trends at the EU and Member State levels, Chlidonias niger Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 6.7.2024. (englanniksi)
  4. a b Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) Suomen III lintuatlas – Jari Valkama, Ville Vepsäläinen ja Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin 4.0. Viitattu 6.7.2024.
  5. Jobling, 2010

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.