Avaa päävalikko
Mulai Ahmed el-Raisuli vuonna 1924.

Mulai Ahmed el-Raisuli (arab. مولاي أحمد الريسوني‎, myös Raissoulli, Rais Uli ja Raysuni, 1871 Zinat1925 Al Hoceima) oli marokkolainen heimopäällikkö. Islamilaista šarif-arvonimeä kantanut Raisuli johti berbereihin kuuluvaa jebala-heimoa. Espanjan Marokon viranomaiset ja ulkomaalaiset pitivät häntä rikollisena, mutta oman heimonsa mielestä Raisuli oli sankari ja vapaustaistelija. Häntä on luonnehdittu ”Robin Hoodin, feodaaliherran ja tyrannimaisen rosvon sekoitukseksi”.[1] Raisulia on kutsuttu myös viimeiseksi barbareskimerirosvoksi.

ElämäkertaMuokkaa

Tangerin kaupungin lähistöllä sijainneessa kylässä syntynyt Raisuli oli merkittävän heimopäällikön poika, mutta ajautui jo nuorella iällä rikosten pariin. Muun muassa karjavarkauksiin syyllistynyt Raisuli vietti neljä vuotta vankilassa, jonne hänet toimitti Tangerin paššana toiminut serkku. Vankilasta vapauduttuaan Raisuli aloitti sieppaukset, joiden kohteeksi hän otti korkea-arvoisia upseereita ja virkamiehiä. Raisuli vapautti heidät huomattavia lunnaita vastaan. Lisäksi hän vaati vangittujen kannattajiensa vapauttamista. Samaan aikaan Raisuli harjoitti myös merirosvousta, mutta toiminta ei muodostunut kovinkaan kannattavaksi. Hänet tunnettiin sivistyneenä ja hyväkäytöksisenä miehenä, joka kohteli vankejaan hyvin, mutta toisaalta teloitti julmasti ne, joista ei lunnaita maksettu.

Kansainvälistä huomiota Raisuli sai vuonna 1904, kun hän sieppasi kreikkalais-amerikkalaisen naistenmiehen ja seikkailijan Ion Perdicarisin. Samaan aikaan jatkokaudelle tähdännyt Yhdysvaltain presidentti Theodore Roosevelt käytti tilannetta hyväkseen vaalikampanjassaan ja lähetti neljä sota-alusta vapauttamaan Perdicarisia. Ennen tilanteen kärjistymistä sotilaalliseksi välikohtaukseksi vapautti Raisuli panttivankinsa saatuaan suuret lunnaat ja nimityksen Tangerin paššaksi.[2] Vuonna 1975 valmistui tapaukseen pohjautuva elokuva Tuuli ja leijona, jossa Raisulia näyttelee Sean Connery.[3]

Vuonna 1912 Raisuli osallistui Marokon sulttaanin Abd al-Hafidin syrjäyttämiseen. Vuotta myöhemmin hän johti useita Rifin alueen heimoja kapinaan espanjalaisia vastaan. Toiminta jatkui sissisotana kahdeksan vuoden ajan, kunnes kenraali Manuel Silvestren johtamat Espanjan Afrikan-armeijan joukot kukistivat Raisulin kapinalliset. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän oli yhteistoiminnassa Saksan hallituksen kanssa suunnitellen kapinaa Ranskan Marokkoa vastaan. Ranskalaiset kuitenkin saivat suunnitelman selville ja lähettivät sotilaitaan Espanjan Marokkoon, mutta eivät onnistuneet vangitsemaan Raisulia. Vuonna 1920 syttyneessä Rifin sodassa hän asettui yllättäen espanjalaisten puolelle. Tämä johtui Raisulin kateudesta suosiotaan kasvattunutta toista berberipäällikköa, Rifin tasavallan kapinallisten johtajana toiminutta Abd el-Krimiä kohtaan.

Tammikuussa 1925 Krimin kannattajat tunkeutuivat Raisulin palatsiin ja vangitsivat hänet. Raisuli kuoli huhtikuussa Al Hoceiman kaupungin lähistöllä sijainneessa vankilassa.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Sherif Ahmed er Raisuli Al Murakush Society. Viitattu 7.4.2014.
  2. Blackwell, Jon: "1904: 'Perdicaris alive or Raisuli dead!" Capital Century. Viitattu 7.4.2014.
  3. Tuuli ja leijona Internet Movie Database. Viitattu 7.4.2014.