Moriorien kansanmurha

Moriorien kansanmurha oli osa maorien tekemää valloitusretkeä Chathamsaarilla asuvia morioreja vastaan. Hieman vajaaseen 2000 morioriin kohdistunut kansanmurha käytännössä hävitti heidän kulttuurinsa ja kielensä lähes täysin.

Port Hutt, jonne maorit tekivät maihinnousun marraskuussa 1835

Tausta muokkaa

Moriorit ovat Chathamsaarten alkuperäisasukkaita, joiden esivanhemmat saapuivat saarille Uudesta-Seelannista 1500-luvun alussa. Kun eurooppalaiset saapuivat saarille 1700-luvun lopulla, morioreja arvioitiin olevan lähes 2000.[1]

Chathamsaarten syrjäisestä sijainnista johtuen morioreilla ei juurikaan ollut kontakteja muuhun maailmaan, mikä edesauttoi uudenlaisen kulttuurin syntymistä. Moriorien lait kielsivät sotimisen kokonaan, sillä perimätiedon mukaan päällikkö Nunuku-whenua oli kieltänyt sotimisen ja kannibalismin ikiajoiksi.[2]

Kansanmurhan kulku muokkaa

Maorien hyökkäys muokkaa

Kaksi maoriheimoa, Ngāti Mutunga ja Ngāti Tama, saapuivat Chathamsaarille vuonna 1835 tarkoituksenaan etsiä uutta elintilaa. Saarilla oli morioreja lähes kaksi kertaa enemmän kuin saapuneita maoreja.[2] Perinnäistapojensa mukaisesti maorit saattoivat ottaa maata omakseen pelkästään asettumalla sinne ja sotimalla tarpeen vaatiessa.[3] Heimot saapuivat Chathamsaarille Rodney-nimisellä aluksella, jonka miehistölle he maksoivat kahdesta erillisestä laivamatkasta.[4]

Kun maorien väkivaltaiset aikeet tulivat selviksi, 1 000 morioria kokoontui keskustelemaan vastailsesta. Pääsääntöisesti nuoremmat moriorit kannattivat Nunukun laista poikkeamista ja maoreja vastaan taistelua, kun taas vanhemmat halusivat pidättäytyä väkivallattomuudessa. Moriorit päättivät olla vastaamatta väkivallalla, koska se heikentäisi heidän manaansa ja pettäisi Nunuku-whenualle annetun lupauksen. Maorien kerrotaan tehneen samaan aikaan päätöksen hyökätä ensin, sillä he tiesivät morioreilla olevan ylivoima.[5]

Maorien hyökkäys oli tarkkaan harkittu siinä mielessä, että pākehat (valkoihoiset) jätettiin rauhaan, mutta moriorit tapettiin heti tavattaessa. Jotkut moriorit tapettiin poikkeuksellisen väkivaltaisesti muun muassa paahtamalla elävältä uunissa tai jättämällä kituvia rannalle kuolemaan. Maorit eivät asettuneet saarelle pysyvästi, mutta palasivat toisinaan metsästämään morioreja.[4] Britit eivät suojelleet morioreja, koska Chathamsaaret eivät kuuluneet Waitangin sopimuksen alaisuuteen. Saaret liitettiin Isoon-Britanniaan vasta vuonna 1842.[4]

Invaasion jälkeen muokkaa

Maorien hyökkäyksestä selvinneet moriorit orjuutettiin ja pakotettiin raskaaseen työhän. Maorit erottivat morioriperheiden jäseniä toisistaan ja raiskasivat naisia. Maorien ja moriorien suhteista syntyneet lapset olivat täysiverisiin morioreihin verrattavia orjia, mikä oli melko lailla päinvastainen käytäntö, mihin maorit olivat tottuneet Uudessa-Seelannissa.selvennä Morioreja kiellettiin avioitumasta keskenään, puhumasta omaa kieltään tai harjoittamasta perinteistä uskontoaan. Eurooppalaiset kertoivat maorien viittaavan morioreihin termillä ”musta tyyppi”, millä todennäköisesti pyrittiin dehumanisoimaan morioreja edelleen.[6] Aikalaiskertomuksia väkivaltaisuuksista on vain vähän ja suurin osa on tullut julki vasta jälkikäteen. Jopa moriorien omien kertomusten mukaan he kuolivat suruun, koska menettivät hengelliset siteensä maahansa ja esi-isiinsä.[4]

Moriorien orjuus kesti lähes 30 vuotta. Kun heidät vapautettiin 1863, oli morioreja jäljellä vain 101.[5] Moriorien huonolle kohtelulle on esitetty monia selityksiä. Ensinnäkin maorit saattoivat pitää moriorien rauhanomaista elämäntapaa osoituksena heikkoudesta, mistä nämä ansaitsivat rangaistuksen. Toisaalta syynä saattoi olla puhdas rasismi, jonka nojalla maorit katsoivat moriorien olevan alempia olentoja, joiden kuuluikin olla maoriheimojen orjia.[4][6] Toisaalta osa maoriheimoista suojeli morioreja orjuuttajiltaan. Kaikki moriorit eivät myöskään hyväksyneet orjuutta, vaan yksinkertaisesti kieltäytyivät tekemästä käskettyä työtä.[6]

Vuonna 1870 oikeusistuin antoi päätöksen, jolla se antoi Chathamsaaret kahdelle maoriheimolle huolimatta sitä, että nämä olivat lähteneet saarilta jo kauan sitten.[2] Tämän jälkeen moriorit alettiin kuvata laiskoina ja typerinä. Stereotypia päätyi myös uusiseelantilaisiin alakoululukemistoihin.[3]

Jälkipyykki muokkaa

Moriorit yrittivät 1900-luvun alussa laskea, montako ihmistä maorit olivat tappaneet, ja päätyivät 118 mieheen ja 108 naiseen. Lukuun tosin kuuluivat vain aikuiset. Myöhemmin kuolonuhreja on arvioitu olleen jopa lähes 300 eli kuudesosa morioreista.[6]

Vuonna 2021 Uuden-Seelannin hallitus tunnusti moriorit omaksi alkuperäiskansakseen, pyysi vääryyksiä anteeksi, maksoi morioreille 18 miljoonaa dollaria ja palautti näiden maat. Nykyisin suurimmalla osalla moriorien jälkeläisistä ei ole suhdetta kulttuurinsa. 2020-luvulla kieltä ja kulttuuria on kuitenkin alettu elvyttää mm. julkaisemalla moriorinkielisiä lauluja sekä kielen oppimiseen tarkoitettu älypuhelinsovellus Ta Rē Maoriori.[7] Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan Uudessa-Seelannissa asui melkein 600 morioriksi itseään kutsuvaa henkilöä.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Moriori (people) Encycloædia Britannica. 2022. Viitattu 10.12.2022. (englanniksi)
  2. a b c Moriori New Zealand Ministry for Culture and Heritage Te Manatu Taonga. 2022. Viitattu 10.12.2022. (englanniksi)
  3. a b The Sad Story of the Moriori, Who Learned to Live at the Edge of the World Atlas Obscura. 6.3.2018. Viitattu 10.12.2022. (englanniksi)
  4. a b c d e Brett, André: ‘The miserable remnant of this ill-used people’: colonial genocide and the Moriori of New Zealand’s Chatham Islands. Journal of Genocide Research, 2015, 17. vsk, nro 2, s. 133–152. Routledge. (englanniksi)
  5. a b The impact of new arrivals New Zealand Ministry for Culture and Heritage Te Manatu Taonga. 2022. Viitattu 10.12.2022. (englanniksi)
  6. a b c d The Aotearoa History Show S2 | Episode 7: Moriori | RNZ The Aotearoa History Show. 12.6.2022. Viitattu 10.12.2022. (englanniksi)
  7. Long fight for justice ends as New Zealand treaty recognises Moriori people the Guardian. 26.11.2021. Viitattu 10.12.2022. (englanniksi)