Mordechai Gur
Mordechai Gur (hepr. מרדכי גור, Mordekhay Gur; 6. toukokuuta 1930 – 16. heinäkuuta 1995) oli israelilainen upseeri ja poliitikko. Hän toimi Israelin puolustusvoimien päällikkönä vuosina 1974–1978. Jäätyään eläkkeelle puolustusvoimista Gur toimi politiikassa työväenpuolueen riveissä. Hänet valittiin kansanedustajaksi knessetiin useamman kerran ja toimi eri hallitusten terveysministerinä ja varapuolustusministerinä. Gur teki syöpään sairastumisensa jälkeen itsemurhan vuonna 1995.
| Mordechai Gur | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. toukokuuta 1930 |
| Kuollut | 16. heinäkuuta 1995 |
| Ammatti | upseeri ja poliitikko |
Elämäkerta
muokkaaNuoruus
muokkaaMordechai Gur syntyi Jerusalemissa 6. toukokuuta 1930.[1]
Sotilasura
muokkaaGur liittyi nuorena Haganan riveihin ja nousi eri komentotehtäviin. Israelin itsenäisyyssodan aikana Gur palveli Palmahin Negevin prikaatin 9. motorisoidussa pataljoonaassa. Itsenäisyyssodan jälkeen Gur liittyi Nahal-joukkoihin ja myöhemmin laskuvarjojoukkoihin. Laskuvarjojoukoissa Gur komensi palestiinalaisia fida‘iyin-taistelijoita vastaan tehtyjä kostoiskuja. Yksi näistä operaatioista tehtiin Khan Yunisiin Egypti hallitsemalle Gazan kaistalle vuonna 1955, minkä aikana Gur haavoittui. Suezin kriisin puhjettua seuraavana vuonna Gur komensi Nahal-laskuvarjojoukkojen yksikköä ja vuonna 1957 hänestä tuli laskuvarjojoukkojen varapäällikkö.[2]
Vuosien 1959 ja 1960 välillä Gur opiskeli sotilasakatemiassa Pariisissa ja vuonna 1961 hänestä tuli Golanin prikaatin päällikkö. Vuonna 1963 Gur siirtyi puolustusvoimien esikunnan johtotehtäviin ja vuonna 1966 laskuvartjojoukkojen prikaatin päällikköksi. Kuuden päivän sodan aikana vuonna 1967 Gurin laskuvarjojoukot etenivät Jerusalemin vanhaankaupunkiin.[2] Gur antoi jordanialaisten kanssa käydyn kahakan jälkeen radiolähetyksen: ”Temppelivuori on meidän käsissämme!”.[3]
Kuuden päivän sodan jälkeen Gur komensi joukkoja Gazan kaistalla ja Siinain niemimaalla. Vuonna 1969 hänestä tuli kenraalimajuri ja puolustusvoimien pohjoisen alueen päällikkö. Vuosina 1972–1973 Gur toimi Israelin sotilasasiamiehenä Yhdysvalloissa ja jom kippur -sodan jälkeen jälleen pohjoisen alueen päällikkönä. Vuonna 1974 Gurista tuli Israelin puolustusvoimien päällikkö, jona hän palveli David Elazarin jälkeen vuoteen 1978 saakka. Puolustusvoimien päällikkönä Gur oli vastuussa juutalaisten Ugandaan vietyjen panttivankien vapauttamisesta operaatio Entebben aikana vuonna 1976. Vuonna 1978 hän johti puolestaan operaatio Litania palestiinalaisia taistelijoita vastaan Etelä-Libanonissa.[2]
Politiikassa
muokkaaGur jäi lopulta eläkkeelle Israelin puolustusvoimista. Hän opiskeli Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa ja Harvardin kauppakorkeakoulussa Yhdysvalloissa. Palattuaan Israeliin Gurista tuli Histadrutin omistaman Koor Mechanics -yhtiön johtaja, jona hän toimi vuoteen 1984 saakka. Samalla hän alkoi toimia työväenpuolueessa. Gur valittiin yhteislistalta knessetiin vuonna 1981. Vuosina 1984–1986 Gur toimi Shimon Peresin hallituksen terveysministerinä. Gur erosi tehtävästään Likudin Jitzhak Shamirin noustessa pääministeriksi vuonna 1986. Hän oli kuitenkin edelleen kansanedustaja knessetissä ja toimi Histadrutin omistaman Soleh Bone -yhtiön hallituksen puheenjohtajana. Vuonna 1988 Gurista tuli salkuton ministeri.[2]
Gur oli poliittisen uransa aikana yhteyksissä palestiinalaisiin ja tapasi heidän johtoaan Länsirannalla useampaan otteeseen. Hän yritti tavata myös Palestiinan vapautusjärjestön johtajaa Jasser Arafatia. Gur elätteli toiveita sopimusratkaisusta juutalaisten ja palestiinalaisten välillä, etenkin kun Arafat ilmaisi halukkuutta tunnustaa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 242 vuonna 1988. Hän kuitenkin muutti mielipidettään samalla, kun palestiinalaisten suunta muuttui. Myöhemmin Gur edusti haukkamaista linjausta työväenpuolueen sisällä. Gur suunnitteli myös merkittävämpää asemaa puolueessaan mahdollisena pääministeriehdokkaana. Alkujaan hän kaavaili aseman haastamista vuonna 1992, mutta kun hänellä todettiin syöpä, hän alkoi tukea Jitzhak Rabinia. Rabin muodosti hallituksen ja Gurista tuli hallituksen varapuolustusministeri. Gurin syöpä kuitenkin paheni ja tästä syystä hän päätyi tekemään itsemurhan[2] 16. heinäkuuta 1995[1].
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Mordechai Gur All Past and Present MKs. The State of Israel – the Knesset. Viitattu 7.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 8 Gos-Hep, s. 138-139. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2. (englanniksi)
- ↑ Simon Sebag Montefiore: ”53”, Jerusalem : kaupungin elämäkerta. Suomentanut Otto Lappalainen. WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-39328-4.