Monty Pythonin lentävä sirkus
Monty Pythonin lentävä sirkus (tunnetaan myös nimillä: Lentävä sirkus, MPFC, Monty Python) on BBC:n komediasarja, jota teki brittiläinen Monty Python -komediaryhmä vuosina 1969–1974. Sarja tunnetaan surrealistisista sketseistään ja Terry Gilliamin animaatioista.
| Monty Pythonin lentävä sirkus | |
|---|---|
| Monty Python’s Flying Circus | |
 Yksityiskohta Agnolo Bronzinon maalauksesta. |
|
| Tyyli | sketsisarja |
| Luoja(t) |
Graham Chapman John Cleese Terry Gilliam Eric Idle Terry Jones Michael Palin |
| Pääosissa |
Graham Chapman John Cleese Terry Gilliam Eric Idle Terry Jones Michael Palin Carol Cleveland |
| Alkuperämaa |
 Iso-Britannia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Verkko | BBC One |
| Esitetty | 5. lokakuuta 1969 – 5. joulukuuta 1974 |
| Jaksoja | 45 |
| Palkinnot | |
| Voitetut | Montreux’n Hopeinen ruusu |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Sarjan käsikirjoittivat ja pääosia myös näyttelivät Graham Chapman, John Cleese, Terry Gilliam, Eric Idle, Terry Jones ja Michael Palin. Cleese jäi sarjasta kolmannen tuotantokauden jälkeen.
Historia
muokkaaKaikki sarjan tekijät olivat ennen Lentävää sirkusta tehneet tahoillaan muita sketsisarjoja, kuten At Last the 1948 Show ja Do Not Adjust Your Set. Samanhenkistä huumoria tehnyt koomikkokuusikko lyöttäytyi yhteen tekemään BBC:lle uutta sketsisarjaa ja otti samalla itselleen nimen Monty Python, johon BBC lisäsi ”sirkuksen”. Aluksi heille luvattiin vain 13 jaksoa, mutta sarjaa tehtiin lopulta neljä tuotantokautta ja 45 jaksoa.[1]
Sarjan ensimmäinen jakso nauhoitettiin 7. syyskuuta 1969 ja esitettiin 5. lokakuuta samana vuonna BBC Onella. Sarjan kuuluisa tunnusmusiikki on alku John Philip Sousan säveltämästä Liberty Bell -marssista.
Pythonit hylkäsivät Lentävässä sirkuksessa perinteisen sketsihuumorin: surrealistisen sarjan sketseissä ei usein nähtykään totuttua loppuhuipennusta, ja sketseistä liu’uttiin seuraavaan tai ne loppuivat äkkiarvaamatta. Samanlaista tekniikkaa oli jo käyttänyt aiemmin Spike Milligan, mutta Pythonit veivät sen pidemmälle. Näyteltyjä sketsejä sitoivat toisiinsa usein Terry Gilliamin tajunnanvirranomaiset animaatiot.[1]
Sarja kuvattiin väreissä. Pythonit näyttelivät itse lähes kaikki roolit, mutta mukana oli myös kaksi naisnäyttelijää, Carol Cleveland ja Connie Booth. Cleese ja Chapman erikoistuivat mahtipontisiin auktoriteettihahmoihin, Jones keskiluokkaisiin miehiin ja epämiellyttäviin naishahmoihin, ja Idle televisiojuontajiin, pahaenteisiin hahmoihin sekä naismaisiin naishahmoihin. Myös Gilliam esiintyi sarjassa sivuosissa. Michael Palin oli ryhmästä monipuolisin esittämiensä hahmojen suhteen. Suuri osa sketseistä oli itsenäisiä, mutta mukana oli myös toistuvia teemoja, kuten John Cleesen kuuluttajahahmo.[1]
Pythonit pyrkivät käsikirjoituksissaan aina paisuttelemaan pienimmätkin asiat äärimmäisyyksiin – kuuluisana esimerkkinä 3. jakson ravintolasketsi, jossa tehdään suuri numero likaisesta haarukasta. Muita klassisia Python-sketsejä ovat mm. ”Kuollut papukaija” (Dead Parrot), Lumberjack Song (laulunumero, jossa karski tukkijätkä paljastaa olevansa transvestiitti) sekä Englannin yläluokkaa pilkkaava ”127. Yläluokan idiootti -kilpailu” (127th Upper Class Twit of the Year Show). Sketsistä Spam (2. kauden 12. jakso) juontuu kansainvälinen roskapostin nimitys spam.[2] (Alun perin ”spam” on amerikkalainen sianpotkasäilyke, nötkötti.)
Vuonna 1971 sarja osallistui Montreux’n Kultainen ruusu -kilpailuun ja sijoittui siinä toiseksi (Hopeinen ruusu).
Sarjan sketsejä nähtiin myöhemmin uudelleennäyteltyinä elokuvissa Monty Pythonin paremmat pilat (1971, tunnetaan myös nimellä Elämä on Pythonia) ja Monty Python Hollywoodissa (1982) sekä saksalaiselle yleisölle suunnatussa kaksiosaisessa televisioelokuvassa Monty Python’s Fliegender Zirkus (1972).
Vuonna 2000 British Film Instituten kyselyssä ammattilaiset valitsivat sarjan kaikkien aikojen viidenneksi parhaaksi brittiläiseksi TV-ohjelmaksi[3].
Luettelo jaksoista
muokkaaEnsimmäinen kausi
muokkaa- 1 Whither Canada? – 5.10.1969
- 2 Sex and violence – 12.10.1969
- 3 How to recognize different types of tree from quite a long way away – 19.10.1969
- 4 Owl-stretching time – 26.10.1969
- 5 Man’s crisis of identity in the latter half of the twentieth century – 16.11.1969
- 6 It’s the Arts – 23.11.1969
- 7 You’re no fun any more – 30.11.1969
- 8 Full frontal nudity – 7.12.1969
- 9 The ant, an introduction – 14.12.1969
- 10 [ei nimeä] – 21.12.1969
- 11 The Royal Philharmonic Orchestra Goes to the Bathroom – 28.12.1969
- 12 The Naked Ant – 4.1.1970
- 13 Intermission – 11.1.1970
Toinen kausi
muokkaa- 14 ”Face The Press” – 15.9.1970
- 15 The Spanish Inquisition – 22.9.1970
- 16 Déjà vu – 29.9.1970
- 17 The Buzz Aldrin Show – 20.10.1970
- 18 Live from the Grill-o-mat – 27.10.1970
- 19 It’s a Living – 3.11.1970
- 20 The Attila the Hun Show – 10.11.1970
- 21 Archaeology Today – 17.11.1970
- 22 How to recognize different parts of the body – 24.11.1970
- 23 Scott of the Antarctic – 1.12.1970
- 24 How Not to Be Seen – 8.12.1970
- 25 Spam – 15.12.1970
- 26 Royal Episode 13 – 22.12.1970
Kolmas kausi
muokkaa- 27 Whicker’s World – 19.10.1972
- 28 Mr. and Mrs. Brian Norris’ Ford Popular – 26.10.1972
- 29 The Money Programme – 2.11.1972
- 30 Blood, Devastation, Death, War and Horror – 9.11.1972
- 31 The All-England Summarize Proust Competition – 16.11.1972
- 32 The War Against Pornography – 23.11.1972
- 33 Salad Days – 30.11.1972
- 34 The cycling tour – 7.12.1972
- 35 The Nude Organist – 14.12.1972
- 36 E. Henry Trishaw’s Disease – 21.12.1972
- 37 Dennis Moore – 4.1.1973
- 38 A Book at Bedtime – 11.1.1973
- 39 Grandstand – 18.1.1973
Neljäs kausi
muokkaa- 40 The Golden Age of Ballooning – 31.10.1974
- 41 Michael Ellis – 7.11.1974
- 42 The Light Entertainment War – 14.11.1974
- 43 Hamlet – 21.11.1974
- 44 Mr. Neutron – 28.11.1974
- 45 Party Political Broadcast – 5.12.1974
Esitykset Suomen televisiossa
muokkaa
Suomessa Monty Pythonin lentävää sirkusta esitettiin alun perin vain kaksitoista ensimmäistä jaksoa vuonna 1972. Esitykset lopetti edellä mainittu yläluokkalaissketsi, sillä Yleisradion ohjelmavastaavan mukaan siinä pilkattiin CP-vammaisia. Pontimena saattoi vaikuttaa TV-kriitikko Jukka Kajavan paheksunta Helsingin Sanomissa 17. lokakuuta 1972:[4]
”Lievästi tusinatuotteelta tuntui Monty Pythonin lentävän sirkuksen viimeisin show, hämmästyttävältä sen pääsketsi, aivovammaisten mestaruuskisa, jonka voittaja kruunattiin vuoden Ö:ksi. – –
En tiedä, oliko kyseessä englantilainen avainsketsi, paikallinen pila. Täällä katkelma vaikutti joka tapauksessa täysin turhalta. Suhtautuminen näihin asioihin on meillä muutenkin niin estoista, ettei Montyn rakentamaa etäisyyttä todellakaan tarvita.”[5]
Sittemmin vuonna 1992 Suomen TV:ssä esitettiin toinen ja kolmas tuotantokausi (YLE TV2) ja lopulta vuosina 2000–2002 koko sarja (TVTV! – SubTV).
Tietokonepeli
muokkaaVirgin Interactive julkaisi sarjaan pohjautuvan tietokonepelin Monty Python’s Flying Circus usealle alustalle vuosina 1990–1991.[6] Mikrobitin Niko Nirvi antoi pelin Amiga-versiolle 75 pistettä sadasta.[7]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Monty Python’s Flying Circus BBC Comedy. Viitattu 14.8.2015.
- ↑ DVD-julkaisun suomenkielisessä tekstityksessä sketsin kohde oli ”nötkötti”.
- ↑ Just don't tell the Major, Fawlty is our favourite 2000. Birmingham Post & Mail Ltd, Gale Corporation. Viitattu 29.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Uusitorppa, Harri: Monty Pythonin hännällä. Helsingin Sanomat, 11.8.2007, s. D 9. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 23.10.2020.
- ↑ Kajava, Jukka: Jäähyväiset Berliinille. Helsingin Sanomat, 17.10.1972, s. 37. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 23.10.2020.
- ↑ Monty Python’s Flying Circus MobyGamesissa (englanniksi)
- ↑ Mikrobitti 1/1991, sivu 57