Montenegron ruhtinaskunta

entinen ruhtinaskunta Balkanilla 1852–1910

Montenegron ruhtinaskunta (serb. Књажевина Црна Горa, Knjaževina Crna Gora) oli vuosina 1852–1910 olemassa ollut valtio Balkanin niemimaan länsiosassa. Ruhtinaskunta oli osa Osmanien valtakuntaa, kunnes se itsenäistyi Turkin sodan jälkeen 1878. Ruhtinaskunnasta muodostettiin Montenegron kuningaskunta vuonna 1910.

Montenegron ruhtinaskunta
Књажевина Црна Горa
Knjaževina Crna Gora
1852–1910
lippu vaakuna

Montenegron ruhtinaskunta vuonna 1890.
Montenegron ruhtinaskunta vuonna 1890.

Valtiomuoto absoluuttinen monarkia
Pääkaupunki Cetinje
Uskonnot ortodoksisuus
Kieli serbia
Edeltäjä Montenegron hiippakunta
Seuraaja Montenegron kuningaskunnan lippu Montenegron kuningaskunta

Historia muokkaa

Montenegron juuret ovat ruhtinaspiispan hallitsemassa Montenegron hiippakunnassa, joka perustetiin 1500-luvulla alueen jäädessä Osmanien valtakunnan valtaamaksi.[1]

Vuonna 1852 ruhtinaspiispa Danilo II luopui hengellisestä virastaan ja julistautui ruhtinaaksi. Montenegrosta tuli osmanien alainen ruhtinaskunta. Vuonna 1860 valtaistuimelle nousi Nikola I, joka alkoi kehittää armeijaa. Nikola I julisti sodan Osmanien valtakunnalle 1876 ja Serbian ruhtinaskunta asettui tukemaan Montenegroa. Montenegro oli jäämässä Montenegron–Turkin sodassa tappiolle, mutta seuraavan vuonna syttynyt Turkin sota johti osmanien tappioon. Turkin sotaa seuranneessa Berliinin kongressissa 1878 suurvallat tunnustivat Montenegron itsenäisyyden ja maahan liitettiin uusia alueita.[1]

Itsenäistymisen jälkeen Montenegro alkoi kehittää koulutusta ja kulkuyhteyksiä. Maahan perustettiin parlamentti vuonna 1906. Vuonna 1910 Nikolai I seurasi Bulgarian kuninkaan Ferdinand I:n esimerkkiä ja julisti Montenegron kuningaskunnaksi.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Montenegro, Tietosanakirja osa 6

Aiheesta muualla muokkaa