Misofonia
Misofonia (tunnetaan myös lyhenteellä SSSS, selective sound sensitivity syndrome eli 4S) on sairaus, jossa ihminen on neurofysiologisesti herkistynyt jokapäiväisille äänille, jotka ovat valtaosalle muista ihmisistä yhdentekeviä. Tavallisesti ne liittyvät muun muassa syömiseen ja hengittämiseen ja aiheuttavat kuulijassaan hallitsematonta raivoa. Kyseessä ei ole hyperakusia, jossa henkilö kokee sietämättömänä kaikki ympäristön äänet, vaan inhoa valikoiduille voimakkuudeltaan matalille äänille, jotka ovat luonteeltaan toistuvia. Tila on tunnistettu sairaudeksi mm. englanninkielisissä maissa, mutta sitä ei löydy toistaiseksi ICD-10-järjestelmästä, minkä takia suomalaiset lääkärit eivät laajalti tunne tilaa.
Syyt
muokkaaMisofonia on neurofysiologinen tila, jossa aivot ovat herkistyneet joillekin jokapäiväisille äänille ja saavat ihmisen niin sanottuun taistele tai pakene -tilaan.[1] Äänet, jotka voivat saada misofoniasta kärsivän herkistymään, ovat usein matalia ja toistuvia, kuten syömisen äänet maiskutus, hörppiminen ja rouskutus tai toisen ihmisen hengitysäänet.[2]
Misofoniaa alettiin käyttää omana terminään vasta 2000-luvulla, kun Jastreboffit (2001) erottivat oireet hyperakusiasta.[1]
Syitä misofonian puhkeamiselle ei tiedetä, mutta vuonna 2017 Newcastlen yliopistossa julkaistun tutkimuksen perusteella potilaiden aivojen otsalohkoissa näkyi muutoksia. Potilailla oli yliaktiivisuutta etummaisessa aivosaaressa, jonka tehtäviin kuuluu fyysisten aistiärsykkeiden yhdistäminen tunteisiin.[2]
Taudinmerkit ja oireet
muokkaaMisofonian oirekuvasto ei ole yhtenäinen, ja siitä kärsivät saavat eriasteisia epämiellyttävyyden tunteita. Tilan laukaisevat usein äänet, mutta ne voivat olla myös näköaistimuksia.[3]
Misofonian oireita ja merkkejä ei ole vielä virallisesti määritelty, ja monet oirekuvaukset perustuvat anekdootteihin tai pienimuotoisiin tutkimuksiin. Keskeisin oire on kuitenkin vastenmielisyys tiettyjä ääniä ja näköaistimuksia kohtaan.[1] Yleisimpiä ääniä, jotka aiheuttavat inhoa, ovat esimerkiksi viheltäminen, naputus, pureskelu, niiskutus, hengittäminen, sireeni, haukkuminen, huutaminen, kynän naputtelu ja kellon tikitys. Näköhavainnoista yleisiä ovat esimerkiksi tavaroiden tai jalkojen jatkuva heiluttelu, sormen liikkeet ja pureskelu.[4]
Misofoniasta kärsivä voi olla normaalia ahdistuneempi, jos hän tuntee ikään kuin jatkuvasti vain odottavansa seuraavaa epämiellyttävää ääntä. Misofonian oireet yhdistyvät usein läheisiin ihmisiin, joten sitä sairastava saattaa vetäytyä ihmissuhteista. Misofoniapotilaiden on joissakin tapauksissa havaittu kärsivän muita useammin migreenistä ja uneliaisuudesta.[1]
Hoito
muokkaaMisofoniaa on tutkittu vielä niin vähän, ettei sillä ole hyväksyttyjä hoitomuotoja.[5] Misofoniasta kärsivät ihmiset ovat saaneet apua muun muassa kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta, hypnoterapiasta ja tinnituksen hoitoon käytettävästä TRT-terapiasta sekä muistojen rekonsolidaatiotekniikoista.[2]
Misofoniapotilas voi myös helpottaa oireita omilla toimillaan. Sekä stressi että väsymys saattavat lisätä ääniyliherkkyyttä, joten jo omia elintapojaan muuttamalla voi saada aikaan huomattavaa helpotusta. Arkitilanteessa voi yrittää peittää inhoa aiheuttavia ääniä taustaäänien, kuten radion, avulla.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c d Brout, Jennifer J.: Misophonia for Parents Psychology Today. 18.9.2017. Sussex Publishers, LLC. Viitattu 19.5.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Jantunen, Johanna: Ärsyttääkö maiskutus tai rouskutus? Syynä voi olla misofonia Anna.fi. 7.9.2017. Otavamedia. Viitattu 19.5.2018.
- ↑ Misophonia Symptoms and Signs 2.9.2016. Misophonia International. Viitattu 19.5.2018. (englanniksi)
- ↑ What are Misophonia Triggers? 2.9.2016. Misophonia International. Viitattu 19.5.2018. (englanniksi)
- ↑ What is the Best Misophonia Treatment? 20.4.2016. Misophonia International. Viitattu 19.5.2018. (englanniksi)