Signum-funktio

(Ohjattu sivulta Merkkifunktio)

Signum-funktio eli etumerkkifunktio on matematiikassa erikoisfunktio, joka saa arvoksi vain lukuja –1, 0 ja 1. Muita arvoja se ei saa. Funktion nimi tulee latinan sanasta signum, joka tarkoittaa merkkiä. Lausekkeissa funktion nimenä käytetään kolmikirjaimista lyhennettä sgn[1], jolloin lauseke voidaan merkitä esimerkiksi

Signum-funktion kuvaaja [1] on selvästi pariton funktio.
[1]

Funktio onkin määritelty tietokoneiden ohjelmointikieliä varten, jotta laskelmissa voidaan määrittää lausekkeen tuloksen merkki ja käyttää sitä tietoa hyväksi.

Funktion saamat arvot tulevat argumentin merkin mukaan seuraavasti. Jos argumentti on negatiivinen, saa signum arvokseen –1, jos argumentti on nolla, saa signum arvokseen 0 ja jos argumentti on positiivinen, tulee signumin arvoksi +1 [1]. Plus-merkki ja miinus-merkki tulkitaan signum-funktiossa luvuiksi +1 ja –1 [2][3][4][5]. Tämä voidaan esittää reaaliluvuilla paloittaisena esityksenä

[1]

Funktion ominaisuuksia

muokkaa

Vaihtoehtoisia määritystapoja

muokkaa

Kun  , se voidaan laskea myös muodossa

  [1]

missä   tarkoittaa  :n itseisarvoa. Se voidaan ilmaista myös erään yksiportaisen askelfunktion Heavisiden funktion   avulla:

  [1]

Parittomuus

muokkaa

Signum-funktio on pariton funktio, sillä positiiviselle luvulle   pätee   koska  .

Muita ominaisuuksia

muokkaa

Signumin avulla voidaan laskea itseisarvo  .[6] Toisaalta voidaan kirjoittaa myös  .

Reaalilukujen kertolaskun merkkisääntö voidaan ilmaista  . Vastaava pätee osamäärällekin.

Signum voidaan yhdistää itsensä kanssa yhdistetyksi funktioksi, mutta se ei muuta sen arvoa:  .

Jatkuvuus realiluvuilla

muokkaa

Signum on jatkuva funktio kaikkialla paitsi origossa, missä vasemmanpuoleinen raja-arvo on   ja oikeanpuoleinen raja-arvo  .

Kompleksiluvut

muokkaa

Signumin määrittäminen kompleksiluvuille voidaan tehdä eri tavoin. Jos luku   on kompleksiluku, määritetään sen merkki

 

missä itseisarvo  , ja muuten  . Sama asia voidaan kirjoittaa myös

 

missä  . Kun signum reaaliluvulla tarkoittaa yleensä arvoa ±1, on signum kompleksiluvuilla yleensä lukua, joka sijaitsee kompleksitason origokeskeisellä yksikköympyrällä eli   [6] Kun kompleksiluku esitetään muodossa  , tulee kaava muotoon

  [7]

Kaikille kompleksiluvuille   ja niiden kompleksikonjugaateille   on voimassa  .[6]

Kompleksilukujen signum-funktiolle on osoitettavissa seuraavia ominaisuuksia:

  •   (tulon merkkisääntö)
  •   positiiviselle reaaliluvulle  
  •   negatiiviselle reaaliluvulle  
  •   (pariton funktio kompleksiluvuille)
  •  
  •   kompleksilukujen konjugaateille
  •   kun  .

Derivaatta ja integraali

muokkaa

Signum-funktiolla on derivaatta (joka on nolla) kaikkialla muualla paitsi origossa, joka on epäjatkuvuuskohta. Distibuutioteoriassa voidaan kuitenkin kirjoittaa

 

missä   on Diracin deltafunktio. Signumin yleinen integraali on

  [6]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g Weisstein, Eric W.: Sign (Math World – A Wolfram Web Resource) Wolfram Research. (englanniksi)
  2. Weisstein, Eric W.: Plus sign (Math World – A Wolfram Web Resource) Wolfram Research. (englanniksi)
  3. Weisstein, Eric W.: Minus sign (Math World – A Wolfram Web Resource) Wolfram Research. (englanniksi)
  4. Weisstein, Eric W.: Positive (Math World – A Wolfram Web Resource) Wolfram Research. (englanniksi)
  5. Weisstein, Eric W.: Negative (Math World – A Wolfram Web Resource) Wolfram Research. (englanniksi)
  6. a b c d PlanetMath: Signum function (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  7. Wolfram Research: Sign (englanniksi)

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Oppenheim, Alan V.; Willsky Alan S.; with Nawab, Syed Hamid: Signals and Systems, s. 1–957. Prentice-Hall Signal Processing Series, 1997 (1983). ISBN 0-13-651175-9.

Aiheesta muualla

muokkaa