Wikipedia

McDonnell Douglas F/A-18 Hornet Suomessa

(Ohjattu sivulta McDonnell Douglas F/A-18 Hornet (Suomi))

McDonnell Douglas F/A-18 Hornet -koneita ostettiin Suomen ilmavoimille alun perin 64, joista seitsemän kaksipaikkaista koulutuskonetta. Konetyyppi valittiin vuonna 1992 ja ensimmäiset seitsemästä kaksipaikkaisesta F-18D-koneesta lennettiin Yhdysvalloista Suomeen 7. marraskuuta 1995. Ensimmäinen yksipaikkainen F-18C luovutettiin 28. kesäkuuta 1996 ja viimeinen 8. elokuuta 2000. F-18C-koneet koottiin Kuoreveden Hallissa 1996–2000.

Suomen ilmavoimien F-18D Hornet

Hornet tilattiin Suomeen kesken 1990-luvun taantumaa. Markan arvon heikkenemisen, indeksimaksujen ja Euroopan unionin tullimaksujen ja niiden viivästyskorkojen vuoksi koneiden hinta nousi kaavaillusta 2,17 miljardia euroa vastaavasta summasta 3,16 miljardiin euroon eli noin 46 prosenttia.[1]

Tilauksessa luovuttiin kolmen koneen hankinnasta jotta se saatiin mahtumaan 9,5 miljardin markan tilausvaltuuteen.[2] Lopputuloksena tilattiin 57 yksipaikkaista C-mallia ja seitsemän kaksipaikkaista D-mallia.[2]

Suomen ilmavoimilla oli alkuvuodesta 2012 seitsemän käyttökelpoista F-18D- ja 55 kpl F-18C-torjuntahävittäjää.[3]

Tarjouskilpailu muokkaa

Hornetin kilpailijoita olivat Saab JAS 39 Gripen, Dassault Mirage 2000-5, Mikojan MiG-29 sekä General Dynamics F-16 Fighting Falcon.[4]

Helmikuussa 1990 kolmelle läntiselle lentokonevalmistajalle lähetettiin tarjouspyyntö kevyestä, yksimoottorisesta torjuntahävittäjästä. Hornetin valmistaja McDonnell Douglas ei kuulunut ehdokkaiden joukkoon, sillä sitä pidettiin liian kalliina. Tarjouspyynnön lähettämisen jälkeen Hornetin edustajat tarjosivat silti omaa konettaan mukaan kisaan, mutta turhaan. Joulukuussa 1990 hankintatyöryhmän puheenjohtaja, kenraali Aimo Pajunen totesi, ettei Hornet ollut mukana. Kuitenkin, seuraavan vuoden huhtikuussa Hornet oli ilmestynyt ehdokkaiden joukkoon. Kevyestä, yksimoottorisesta torjuntahävittäjästä järjestettyyn kilpailuun otti osaa raskas, kaksimoottorinen monitoimihävittäjä Hornet. Loppujen lopuksi Hornet myös voitti kisan. Sitä, miksi näin tapahtui, ei ole koskaan selitetty. Hankintaa koskeva aineisto on julistettu salaiseksi.[5]

Hankintapäätös muokkaa

Lopullinen päätös 64 Hornetin tilaamisesta tehtiin Esko Ahon hallituksen istunnossa 6. toukokuuta 1992 ilmavoimien esityksen pohjalta. Hallitus oli asiassa yksimielinen, vaikka jotkut ministerit epäilivät kalliin hankinnan sopivuutta vallinneeseen taloudelliseen tilanteeseen. Heti päätöksen jälkeen puolustusministeri Elisabeth Rehn soitti kollegoilleen ja kertoi tarjouskilpailun tuloksen. Yhdysvaltojen puolustusministeri Dick Cheney onnitteli Rehniä viisaasta päätöksestä, mutta Ranskan puolustusministeri Pierre Joxe ei ollut uskoa korviaan. Joxe moitti Rehniä yhdysvaltalaisten koneiden valitsemisesta eurooppalaisen vaihtoehdon sijasta.[6]

Pettänyt hinta-arvio muokkaa

Hävittäjävalinnan taloudelliset laskelmat on julistettu salaisiksi siihen asti, kunnes Hornetin käyttö lopetetaan noin vuonna 2030.[7]

Hornetien ostaminen ja 30 vuoden käyttö tulevat maksamaan arviolta 8 miljardia euroa[8]. Se on yli kaksinkertaisesti rahaa verrattuna siihen arvioon, jolla Hornetit aikoinaan myytiin päättäjille[8]. Hornetien hankinnan ja käytön piti maksaa nykyrahassa laskettuna noin 3,9 miljardia euroa.[8] Eliniän käyttökustannusarvio jäi pahasti alakanttiin verrattuna toteutuneisiin kustannuksiin[8].

Ostohintaa nostivat mm. valuuttakurssimuutokset (262 miljoonaa euroa) ja indeksimaksut (453 miljoonaa) sekä EU:lle maksetut tullimaksut ja niiden viivästyskorot (yli sata miljoonaa euroa)[1].

Koneiden ostolle neuvoteltiin sadan prosentin vastaostovelvoite[1]. Jälkihankintoihin vastaostoja tuli alle kymmenen prosenttia kauppojen arvosta[1].

Käyttökulut muokkaa

Suomen Kuvalehden mukaan Hornetien käyttökulut olivat vuonna 2020 noin 170–180 miljoonaa euroa vuodessa riippuen laskutavasta, ja samaa luokkaa ne ovat myös HX-hankkeen tarjouspyyntöjen mukaan[9]. Hornetin lentotunnin hinta vuosina 2016–2019 oli 8 079–8 566 euroa, jos esimerkiksi palkkoja tai tilakustannuksia ei lasketa mukaan[10]. Lentotunnin kokonaiskustannus on yli 27 000 euroa[11].

Lehden mukaan Suomella ei ole varaa käyttää Hornetejaan, vaan niistä vuosittain aiheutuvat kulut pidetään noin 250 miljoonassa eurossa lentämällä koneilla vain hyvin vähän[11].

Käyttöikä muokkaa

Ilmavoimien esikuntapäällikkö, prikaatikenraali Timo Herrasen mukaan koneiden käyttöikään vaikuttaa kolme tekijää: 1) toimintaympäristöön suhteutettu suorituskyky, 2) tuotetuen saatavuus ja 3) rakenteiden väsyminen. Toimintaympäristöön suhteutetulla suorituskyvyllä viitataan lähinnä Hornetien kykyihin suhteessa Venäjän ilmavoimien kykyihin. Venäjän kyvyt ovat Ukrainan sodassa osoittautuneet heikoiksi, joten siltä osin Hornetien poistamisella ei ole kiire. Boeingin tuotetuki Horneteille on osittain päättynyt, eikä kaikkia osia kuten rungon keski- ja peräosia enää valmisteta, mutta Ilmavoimilla on riittävästi varaosia vuosikymmenen loppuun saakka.[12]

Ennen Hornetien tuloa väitettiin, että niiden käyttöikä olisi kiitoteiltä lennettäessä jopa 12 000 tuntia[7]. Hornetien virallinen käyttöikä on 6 000 tuntia[13][14]. Käytännössä Horneteilla on lennetty pitempään[15], ja ylärajan sanotaan tulevan vastaan 8 000:ssa tunnissa[15][16][17].

Kuitenkin Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen mukaan Hornetien käyttöiän arvioidaan täyttyvän jo, kun niillä on lennetty 4 500 tuntia[10]. Vuoden 2018 lopussa Suomen Horneteilla oli lennetty 2 100–3 200 tuntia kullakin, lukuun ottamatta yhtä, jolla oli lennetty noin 3 700 tuntia[10]. Koko laivueen koneilla lennetään yhteensä 8 777–8 901 lentotuntia vuodessa[10]. Niinpä tietokirjailija Pentti Sainio arvioi, että Horneteilla on käyttöikää jäljellä noin vuoteen 2030, jolloin luvattu 6 000 tuntia tulee täyteen[18].

Puolustusvoimien logistiikkalaitos ja Patria seuraavat Hornetien rakenteiden kulumista mm. FLE-arvolla (Fatigue Life Expended)[19]. Se perustuu koneen rakenteeseen sijoitettujen antureiden taltioimiin tietoihin[19]. FLE-indeksi kertoo, kuinka suuri osa rakenteelle sallitusta vauriosummasta on kulutettu[19]. Logistiikkalaitoksen mukaan indeksi antaa koneen kulumisesta todenmukaisemman kuvan kuin lentotuntien laskeminen[19]. FLE-indeksin kertymisnopeuteen vaikuttaa mm. kaluston käyttötapa[19]. Suomen oloissa väsymistä kertyy lentotuntia kohden enemmän kuin muissa maissa[19]. Käyttötavan ja tutkimusten perusteella Suomen Horneteille on hyväksytty alkuperäistä ylärajaa pienempi FLE-arvo[19].

Käyttöiän pidentäminen muokkaa

Yhdysvalloissa käytössä olleiden Hornetien käyttöikää on pidennetty hankkeilla, joissa on tavoiteltu jopa 10 000 tunnin käyttöikää[14]. Ainakin 9 900 tunnin käyttöikään asti on päästy[20]. Suomen Hornetien käyttöiän pidennys edellyttäisi uutta elinkaaripäivitystä[10]. Lauri Purasen esittämän, vuodelta 2015 peräisin olevan tiedon mukaan jatkoaika maksaisi 1,2 miljardia euroa[10]. Ilmavoimien vuoden 2020 laskelmien mukaan se maksaisi 1 809–2 409 miljoonaa euroa[10]. Väsyvien rakenteiden korjaamiseen menisi tästä summasta vain 50 miljoonaa euroa ja suurimmat kuluerät muodostaisivat ohjelmisto ja järjestelmät (882–1 181 miljoonaa euroa) sekä ilmataisteluaseet (700–1 000 miljoonaa euroa)[10].

Käytöstä poistaminen muokkaa

Käytöstä poistettaville Horneteille on ainakin neljä vaihtoehtoa: romutus, varastointi, museointi sekä myynti tai lahjoitus jollekin amerikkalaisten hyväksymälle taholle. Koko kaluston romutuksesta voisi saada enimmillään vajaat puoli miljoonaa euroa. Puolustusministeri Antti Häkkäsen mukaan Hornetien varastointiin ei ole rahaa. Suomen ilmailumuseoissa ei ole koneille tilaa, eikä museoiden laajennuksiin ole resursseja. Myynti olisi mahdollista, joskin Hornetien myyntisopimukseen on kirjattu, että Suomi tarvitsee koneiden jatkokäytölle kirjallisen luvan Washingtonista. Puolustusministeri Antti Häkkänen väittää kuitenkin, että vanha kalusto on elinkaarensa päässä eikä kelpaa edelleen luovutettavaksi.[12]

Museonjohtaja Kai Mecklin arvelee, että muutama Horneteista päätyy säiden armoille niin sanotuiksi ”tolppakoneiksi” eli muistomerkeiksi, kuten esimerkiksi Saab Draken ja Fokker Friendship Pirkkalaan Satakunnan lennoston portilla. Jokunen koneista annettaneen jonkun museon ulkoalueelle ja loput romutetaan.[12]

Kriitikoita muokkaa

Kenraaliluutnantti Veikko Vesterisen mielestä Suomen olisi pitänyt ostaa 15 konetta vähemmän[21]. Säästyneet rahat olisi pitänyt käyttää ensin valtion velan lyhentämiseen ja sitten maavoimien liikkuvuuden lisäämiseen.[22] Suomen puolustuksen rungon oli suunniteltu muodostuvan kymmenestä jääkäriprikaatista ja kahdesta panssariprikaatista, mutta hävittäjähankintojen vuoksi puolet prikaateista oli jäämässä ilman varusteita.[23] Hankinnan vuoksi Suomella ei olisi vuosikymmeneen varaa uusiin puolustusinvestointeihin[21].

Varustus muokkaa

 
Ilmavoimen F-18C Hornet Saksassa

Koneen maksimi ilmataisteluasekuorma on kymmenen AIM-120 AMRAAM-ohjusta ja kaksi AIM-9 Sidewinder-ohjusta. Horneteissa on lisäksi M61 Vulcan 20 mm -konetykki lähitaisteluun.

Päivitykset muokkaa

Vuonna 2007 ilmavoimissa otettiin käyttöön kypärätähtäimet ja Sidewinder-infrapunaohjusten uusin kehitysversio (AIM-9X) osana koneiden elinkaaren keskivaiheen päivitystä (MLU1). Syksyllä 2008 saatiin myyntivahvistus tilauksesta, joka arvioitiin optioineen 400 miljoonan dollarin arvoiseksi.[24] Tilaukseen kuului muun muassa 70 kappaletta radioita, kypärätähtäimiä ja näyttöpaneeleita sekä 15 JSOW-liitopommia.[24] Marraskuussa 2011 Yhdysvaltain kongressi antoi myyntiluvan kehittyneemmälle AGM-158 JASSM -risteilyohjukselle. 1. maaliskuuta 2012 vahvistettiin kaupat 70 JASSM-ohjukselle. Kauppaan sisältyy taisteluohjukset, harjoitusohjuksia, koulutusta ja tarvittavat muutokset koneiden järjestelmiin.[25] Maataistelukyvyn ja ilmasta-maahan-ohjusten sekä pommien käyttöönotto muutti Hornetien tyyppiluokituksen F-mallista F/A-malliin. Vastaava elinkaaren keskivaiheen päivityksen myötä tapahtunut maataistelukyvyn lisäys tehtiin Sveitsissä. Kolmatta MLU-ohjelmaa ei tule, vaan Hornetien suorituskyky korvataan HX-hävittäjähankkeella.[26] Horneteja valittaessa painotettiin sitä, että Yhdysvaltain laivasto tulisi kehittämään konetyyppiään koko sen 30 vuoden käyttöiän ajan[7]. Todellisuudessa viimeinen päivitys koneisiin tehtiin vuonna 2016, niiden elinkaaren puolivälissä.[7]

Ensimmäinen elinkaaripäivitys maksoi 315 miljoonaa ja jälkimmäinen 700 miljoonaa euroa[10].

MLU1 2004–2010 muokkaa

  • JHMCS-kypärätähtäinjärjestelmä
  • AIM-9X-infrapunaohjus
  • Mode S -omatunnuskyselijä
  • Have Quick UHF/VHF-radiot
  • TAMMAC-karttatietokone liikkuvan taktisen karttanäytön esittämiseen[27]

MLU2 2012–2016 muokkaa

Yli puolet koneista oli päivitetty 1. kesäkuuta 2015 mennessä. Kyseisellä viikolla ilmavoimat pudotti ensimmäiset kovat pomminsa (JDAM)[28], jonka jälkeen Horneteille julistettiin alustava ilmasta maahan -toimintakyky.[26] Patria luovutti viimeisen päivitetyn koneen ilmavoimille 9. joulukuuta 2016. Neljä päivää aikaisemmin Yhdysvaltain ulkoministeriö oli hyväksynyt 90 MIDS-radiojärjestelmän myynnin Suomelle. Kaupan, johon kuului lisäksi tukea, varusteita ja koulutusta, arvo oli 156 miljoonaa dollaria. Täysi ilmasta maahan -toimintakyky odotettiin saatavan käyttöön vuonna 2018.[29]

  • Viesti- ja suunnistusjärjestelmien päivityksiä
  • Nato-yhteensopiva MIDS Link 16 -tiedonsiirtojärjestelmä
  • Ohjaamon päivitys nestekidenäyttöihin
  • Sensori- ja omasuojajärjestelmän päivityksiä, kuten AN/ALR-67(V)2-tutkavaroitin[26]
  • AMRAAM-tutkaohjuksen uuden version, 120C-7:n käyttöönotto
  • Ilmasta maahan -täsmäaseistuksen käytöönotto:[26]
    • lyhyen kantaman ohjautuvat JDAM-pommit GBU-31(V)1/(V)3 (2000lb), GBU-32 (1000lb) ja GBU-38A (500lb)
    • keskipitkän kantaman JSOW-liitopommi
    • pitkän kantaman JASSM-risteilyohjus
  • Litening AT -maalinosoituslaite
  • Uuden aseistuksen edellyttämät ohjelmistopäivitykset
  • Varaosahankintoja ja rakennevahvistustöitä
  • Uusi koelentomittausjärjestelmä[27]

Hävittäjästä rynnäkkökoneeksi muokkaa

Suomessa käytettiin aiemmin merkintää ”F-18”, joka tarkoittaa vain hävittäjätehtäviin käytettävää konetta (F, fighter), erotukseksi myös rynnäköintiin soveltuvasta koneesta (A, attack[30]). Erottelu oli poliittinen, sillä kone on lähes identtinen Yhdysvaltain laivaston käyttämiin nähden – ilmasta-maahan-aseistus vain päätettiin jättää ostamatta. Päätökseen palattiin 2000-luvun alussa ja Hornetien ilmasta-maahan-ominaisuudet päätettiin ottaa käyttöön. Tämän mahdollistamiseksi tilattiin elinkaaren keskivaiheen päivityksen (MLU2) yhteydessä muun muassa Litening AT -maalinosoituslaitteita.[31] Hornetien uudistuksen kokonaissumma nousee Ilmavoimien arvion mukaan 1,625 miljardiin euroon.[32] Nykyään ilmavoimat viittaa koneisiin F/A-18-tyyppimerkinnällä.[27]

Hornet-onnettomuudet Suomessa muokkaa

 
Suomen Ilmavoimien F-18C Hornet

Suomessa on palveluskäytössä menetetty 15 vuodessa kaksi konetta (vuosina 2001 ja 2010) ja yksi vaurioitui pahoin yhteentörmäyksessä vuonna 2001 sekä vuonna 2006 kaksi konetta törmäsi toisiinsa saaden pieniä vaurioita. Onnettomuuksissa ei ole kuollut ketään.

8. marraskuuta 2001 Satakunnan lennoston Hävittäjälentolaivue 21:n HN-430 ja HN-413 törmäsivät toisiinsa ilmassa Karstulassa[33], Kyyjärven lounaispuolella. HN-430 putosi maahan ja romuttui täysin lentäjän pelastautuessa heittoistuimella. HN-413:n lentäjä onnistui palaamaan Pirkkalan tukikohtaan.[34] HN-413 muutettiin 15 miljoonan euron kustannuksin ja Kanadan ilmavoimilta ostetun CF-18B-koneen eturungon osilla kaksipaikkaiseksi F-18D-hävittäjäksi. Korjaustyö aloitettiin 2006 ja se valmistui syksyllä 2009. Maailmallakin ainutlaatuinen uudelleenrakennusurakka nosti koulukoneiden lukumäärän kahdeksaan.[35][36] Korjaustyöt maksoivat 15 miljoonaa euroa ja niihin kului noin 100 000 työtuntia. Horneteiden kappalehinnaksi on 1990-luvulla arvioitu tulleen noin 25 miljoonaa euroa. HN-413:lla oli lennetty vain kymmenesosa kaikkiaan Horneteiden 6 000 lentotunnista. Hornet 18D:n korjaamiseen käytettiin edellisen Hornet-polven 18B:n rungon etuosaa, joka ostettiin Kanadasta. Työt suoritti Patria yhteistyössä Suomen ilmavoimien, Yhdysvaltain laivaston ja Boeingin kanssa, joka joutui käynnistämään vanhaa tuotantolinjaansa osien saamiseksi jo myynnistä poistuneeseen malliin. Korjattu HN-413 oli numeroltaan HN-468.[37]

4. toukokuuta 2006 Kaksi Karjalan lennoston F-18C:tä osui yhteen Nurmeksen lähellä. Kahdeksan kilometrin korkeudessa tapahtuneessa törmäyksessä toisesta koneesta vaurioitui sivuvakaimen kärki (HN-415) ja toisesta (HN-438) rikkoutui kuomu. Molemmat koneet laskeutuivat kentälleen Rissalaan onnistuneesti.

21. tammikuuta 2010 aiemmin vaurioitunut ja korjattu HN-468 tuhoutui Juupajoella tapahtuneessa maahansyöksyssä.[38] Kone oli korjauksien vuoksi Patrian kirjoilla, eikä sitä ollut vielä luovutettu Ilmavoimille.[39] Koneella lennettiin ns. vastaanottokoelentoja ja sillä oli ennen maahansyöksyä tehty ns. virheliiketesti. Kaksihenkinen miehistö – 32-vuotias kapteeni ja 44-vuotias everstiluutnantti – pelastautuivat heittoistuimilla, mutta molemmat loukkaantuivat niin vakavasti, että he tarvitsivat leikkaushoitoa.[38]

26. tammikuuta 2011 Hornet HN-428 (F-18C) ajautui rullaustieltä Tampere-Pirkkalan lentoasemalla. Lentäjä ehti koneesta pois heittoistuimella ennen kuin se törmäsi lumipenkkaan. Hän selvisi venähdyksin.[40] Kyseessä oli pimeänäkölaitteen avulla tehty harjoituslaskeutuminen pimennetylle kentälle. Lentäjän olisi pitänyt laskeutua kiitotielle. Hän laskeutui rullaustielle osittain vähäisen kokemuksen pimeänäkölaitteen kanssa laskeutumisessa, ja Hornetin HUD-heijastusnäytöllä esillä olleet symbolit osaltaan vaikeuttivat valaisemattoman kiitotien hahmottamista, ja sekä myös kentällä mahdollisesti ollut utu, ja hetkeä aikaisemmin laskeutuneen Hornetin aikaan saama kosteuden tiivistymä tai nostattama lumipöly. Lentäjä toimi tilanteessa oikein.[41][42]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Raivio, Jyrki: Armeija säästää - ja käyttää miljardeja Horneteihin Suomenkuvalehti.fi. 18.2.2012. Viitattu 20.9.2021.
  2. ↑ a b Ilmavoimien Hornet-hävittäjien seuraajien määrästä kiistellään - mutta mistä tuli luku 64 konetta 10.2.2019. Lentoposti. Viitattu 19.6.2019.
  3. ↑ F-18 Hornet (HN). Ilmavoimat. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 11.1.2007.
  4. ↑ Ainola, Olli: Salatut asiakirjat paljastavat Hornet-hankinnan taustat 25 vuotta sitten Iltalehti. 3.7.2017. Viitattu 13.1.2021.
  5. ↑ Raivio, Jyrki: Kirja-arvio: Vuoden 1992 hävittäjäkauppa oli nopeampi kuin Hornetin seuraajan valinta – ja johti suureen yllätykseen Suomenkuvalehti.fi. 23.9.2021. Viitattu 1.10.2021.
  6. ↑ Hämäläinen, Unto: Röyhkeä tarjous. HS TEEMA, 2021.
  7. ↑ a b c d Raivio, Jyrki: Hornetien suorituskyvyn voisi korvata nykyistä huomattavasti pienemmällä määrällä hävittäjiä – Puolustusministeri ei innostu Suomenkuvalehti.fi. 19.7.2019. Viitattu 23.7.2019.
  8. ↑ a b c d Raivio, Jyrki: Suomi pani hävittäjien hankintaan kovat ehdot – Joku tarjoajista voi jopa heittää pyyhkeen kehään Suomenkuvalehti.fi. 2.5.2018. Viitattu 3.5.2018.
  9. ↑ Rämö, Matti: SK:n tietojen mukaan uusien hävittäjien kulut voivat nousta merkittävästi nyky-Hornetien tasosta Suomenkuvalehti.fi. 20.5.2020. Viitattu 2.6.2020.
  10. ↑ a b c d e f g h i Rämö, Matti: Ilmavoimat tuplasi arvionsa Hornetien elinkaaren jatkamisen kustannuksista - SK sai laskelman kuluista Suomenkuvalehti.fi. 9.7.2020. Viitattu 11.7.2020.
  11. ↑ a b Raivio, Jyrki: Uutisanalyysi: Sveitsi valitsi uudeksi hävittäjäkseen F-35:n, mutta Suomelle pitkiä asfalttibaanoja vaativa kone ei välttämättä sovi Suomenkuvalehti.fi. 1.7.2021. Viitattu 16.8.2021.
  12. ↑ a b c Virtanen, Matti: Mitä käytöstä poistettaville Horneteille tehdään? tekniikanmaailma.fi. 11.11.2023. Viitattu 11.11.2023.
  13. ↑ Cavas, Christopher P.: World Events, F-35 Delays Drive Hornet Push Defense News. 8.8.2017. Viitattu 1.3.2021. (englanniksi)
  14. ↑ a b Munoz, Carlo: Marines Push F-18s To The Limit; When Will They Begin to Fail? Breaking Defense. Viitattu 14.5.2021. (englanniksi)
  15. ↑ a b Pugliese, David: RCAF CF-18s – a list of hours on each airframe Ottawa Citizen. Viitattu 20.8.2021. (englanniksi)
  16. ↑ Hunter, Jamie: The Plan For Making Aging USMC F/A-18 Hornets Deadlier Than Ever For A Final Decade Of Service The Drive. 27.11.2020. Viitattu 20.8.2021. (englanniksi)
  17. ↑ F/A-18 Service Life Globalsecurity.org. Viitattu 20.8.2021. (englanniksi)
  18. ↑ Pohjolainen, Pekka: Rauhanliike haluaa hävittäjäkaupat poliittiseen keskusteluun – ”Jos 64 koneesta pidetään kiinni, voidaan ostaa vain ruotsalainen Gripen” Suomenmaa. 12.5.2020. Viitattu 31.8.2020.
  19. ↑ a b c d e f g Pulliainen, Mikko: Miksi Suomen Hornet-hävittäjät aiotaan poistaa käytöstä noin 4500 lentotunnin jälkeen, vaikka valmistaja on kaavaillut käyttöiäksi 6000 tuntia? Näin Puolustusvoimat vastaa Tekniikkatalous. 13.5.2021. Viitattu 14.5.2021.
  20. ↑ At 35 Years Old, F/A-18s Poised to Fly Another 20 Defense Media Network. Viitattu 11.11.2023. (englanniksi)
  21. ↑ a b Riitta Vainio: Hornetit hiertävät vieläkin nakoislehti.hs.fi. Viitattu 22.8.2023.
  22. ↑ Nils-Eric Backman: Suorapuheinen kenraali lyhentäisi varusmiespalvelua nakoislehti.hs.fi. Viitattu 22.8.2023.
  23. ↑ Wikström Sven: Turun sotilasläänin komentaja Veikko Vesterinen: "Hävittäjiä hankitaan liian monta ja liian nopeasti" Helsingin Sanomat. 24.4.1992. Viitattu 25.8.2023.
  24. ↑ a b Leeuwen, Marcel van: Finland – F-18 Mid-Life Upgrade Program Aviationnews. 9.9.2008. Viitattu 12.9.2008. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  25. ↑ Suomi hankkii pitkän kantaman ilmasta-maahan ohjusjärjestelmän Puolustusministeriö tiedote. 1.3.2012. Valtioneuvosto. Viitattu 21.5.2023.
  26. ↑ a b c d Bower, Derek: More sting for the Finnish Hornets - Ilmavoimat goes air-to-ground. Combataircraft.net, December 2015. (englanniksi)
  27. ↑ a b c Hornet-kalusto saavuttaa suorituskykynsä huipun. Ilmavoimat. 10.4.2015. Puolustusvoimat. Arkistoitu 27.5.2015. Viitattu 27.5.2015.
  28. ↑ HS: Ilmavoimat pudottaa ensimmäiset pomminsa 70 vuoteen Iltasanomat. 31.5.2015. Arkistoitu 2.6.2015. Viitattu 31.5.2015.
  29. ↑ Ilmavoimien Hornetien MLU 2 on valmis. Siivet, 2017, 32. vsk, nro 1, s. 10. JFI Airshow Oy.
  30. ↑ Model designation of Military Aerospace Vechiles. (pdf) 12.5.2004. United States Department of Defence. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 30.6.2007. (englanniksi)
  31. ↑ Ensimmäiset MLU2 päivitetyt Hornetit ovat koelentovaiheessa Lentoposti. 8.11.2011.
  32. ↑ Raivio, Jyri: Hornetien uudistuksesta jättikulut. Helsingin Sanomat. 2.10.2008. Arkistoitu 20.10.2012. Viitattu 1.3.2012.
  33. ↑ Hornet-onnettomuuden aiheutti riittämätön näköhavainto Verkkouutiset.fi. 26.2.2002.
  34. ↑ Kiuru, Ilpo: Kaksi Hornetia törmäsi ilmassa Pohjanmaalla. Verkkouutiset.fi. 9.11.2001. Arkistoitu 25.10.2007. Viitattu 21.5.2023.
  35. ↑ Vähä-Koskela, Jouko: Ilmavoimat menetti kalliisti korjatun Hornet-hävittäjän Turun Sanomat. 21.01.2010. Viitattu 21.5.2023.
  36. ↑ Tuunattu Hornet nousee siivilleen Yle Uutiset. 21.9.2009. Viitattu 21.5.2023.
  37. ↑ Laitala, Marko: Ainutlaatuisessa Hornet-korjauksessa hävittäjästä tuli kaksipaikkainen. Tekniikka & Talous. 25.9.2009. Arkistoitu 17.7.2011. Viitattu 21.5.2023.
  38. ↑ a b Sama Hornet ollut onnettomuudessa ennenkin Etelä-Suomen Sanomat. 21.1.2010. Viitattu 21.5.2023.
  39. ↑ Frankenplane-turmakone oli uniikki yksilö. Yle Uutiset. Arkistoitu 24.1.2010. Viitattu 21.5.2023.
  40. ↑ Hornet-turmaa tutkittu koko yö - lentäjä pelastautui heittoistuimella Yle Uutiset. 27.1.2011. Viitattu 21.5.2023.
  41. ↑ Harju, Jukka: Hornet-lentäjää ei syytelty Pirkkalan kentällä. Helsingin Sanomat, 28.1.2011. Artikkelin verkkoversio.
  42. ↑ Pimeälaskuharjoituksessa Hornetille sattuneen onnettomuuden tutkinta valmistui Lentoposti. 17.12.2011. Viitattu 21.5.2023.

Kirjallisuutta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=McDonnell_Douglas_F/A-18_Hornet_Suomessa&oldid=22037810”