Wikipedia

Heikki Hiilamo

suomalainen professori ja tietokirjailija

Heikki Tuomas Hiilamo (s. 4. joulukuuta 1964 Lahti) on suomalainen valtiotieteiden ja filosofian tohtori sekä tietokirjailija.[2] Hän on työskennellyt Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina elokuusta 2013.[3] Tätä ennen hän työskenteli Kansaneläkelaitoksessa tutkimusprofessorina.[2] Hiilamo nimettiin vuonna 2008 Tampereen yliopiston terveystieteen laitokselle sosiaali- ja terveyspolitiikan dosentiksi.[2]

Heikki Hiilamo
Heikki Hiilamo heinäkuussa 2016.
Heikki Hiilamo heinäkuussa 2016.
Henkilötiedot
Syntynyt4. joulukuuta 1964 (ikä 59)
Lahti
Kansalaisuus Suomi
Ammatti sosiaalipolitiikan professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin kauppakorkeakoulu (KTM, 1988), Turun yliopisto (valt.lis. 2000, valt.tri 2002)[1]
Väitöstyön ohjaaja Olli Kangas
Instituutti Kansaneläkelaitos, Helsingin yliopisto
Tutkimusalue perhepolitiikka ja köyhyys, tupakkayhtiöiden toiminta suomalaisissa oikeudenkäynneissä
Palkinnot Olli-palkinto (2010), tiedonjulkistamisen valtionpalkinto (2016)
Aiheesta muualla
researchportal.helsinki.fi/en/persons/e7652c09-3499-4e33-87e4-a2a538816728

Hiilamon tutkimusalueita dosenttina olivat muun muassa tupakkayhtiöiden toiminta suomalaisissa oikeudenkäynneissä ja sosiaalipolitiikan alalla etenkin perhepolitiikka ja köyhyys. Heikki Hiilamo on aiemmin toiminut muun muassa diakonia- ja yhteiskuntatyön johtajana kirkkohallituksessa sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun Diak Etelän -yksikön johtajana Helsingissä.[2] Hän on harjoittanut tutkivaa journalismia sekä julkaissut dokumentti- ja tietokirjallisuutta. Hiilamo omistaa osan Voima-lehden kustantamosta[4] ja Into-kustannuksesta[5]. 1990-luvun keskivaiheilla Hiilamo toimi Ydin-lehden päätoimittajana[6] ja vuosina 1994–1997 Yleisradion toimittajana[7]. Vuosina 1993–1994 Hiilamo teki Ylessä kokeellista ja ärhäkkää ajankohtaisohjelmaa A-mok yhdessä Jouko Salokorven, Ari Korvolan, Kari Tervon ja Heikki Vuennon kanssa[8]. Hiilamo on kirkon uudistamista ajavan liberaali Tulkaa kaikki-liikkeen perustajajäsen ja aktiivi.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Hiilamo oli vihreiden ehdokkaana Uudellamaalla saaden 1 596 ääntä.[9]

Näkemyksiä muokkaa

Hiilamo on pitänyt Vihreiden nuorten esittämää 600 euron perustuloa liian kalliina. Hän on pitänyt realistisempana tasona toimeentulotuen perusosaa, joka on ollut yksinasuvalle 491,21 euroa kuukaudessa.[10]

Hiilamon mielestä veloista vapauttava henkilökohtainen konkurssi pitäisi sallia. Kun henkilökohtainen konkurssi ei ole Suomessa mahdollinen – toisin kuin esimerkiksi Belgiassa, Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa –, yhteiskunta asettuu velkojien puolelle ja valvoo näiden etuja. Siten pikavippiyhtiöt voivat tyrkyttää lainarahaa myös riskiasiakkaille. Hiilamon mukaan Suomessa hyväksytään, että ylivelkaantunut yrittää selvitä veloistaan käyttämällä niiden maksamiseen pieniäkin tulojaan, kuten eläkettä tai työttömyyskorvausta. Yhteiskunta ei yritä puuttua ylivelkaantuneiden ongelmiin, vaikka sillä on sosiaaliturvan maksajana suuri rooli tilanteessa. Näin pikavippiyhtiöiden tuotoista huomattava osa tulee sosiaaliturvasta, jolloin maksajina ovat viime kädessä veronmaksajat. Suomessa on käytössä yksityishenkilön velkajärjestely, mutta kaikkein köyhimmät eivät välttämättä pääse siihen, koska heillä ei ole tuloja tai he juuttuvat byrokratiaan. Hiilamon mukaan henkilökohtainen konkurssi pakottaisi lainanantajat varovaisemmiksi, koska niillä olisi silloin suurempi riski kärsiä tappioita maksamattomista veloista.[11]

Hiilamo toivoo Suomeen myös asennemuutosta suhteessa ylivelkaantuneisiin. Hänen mukaansa suhtautuminen ylivelkaantumiseen heijastaa vuosikymmenten takaista aikaa, jolloin rahamarkkinat olivat tiukasti säänneltyjä, asuntolainaa mentiin pyytämään pankkiin hattu kourassa ja lainarahaa myönnettiin vain kunniallisiksi arvioiduille henkilöille. Hiilamon mukaan ylivelkaantuneisiin lyödään edelleen häpeän leima, minkä lisäksi he kärsivät usein mielenterveysongelmista, muista sairauksista ja työttömyydestä. Taloudellinen ahdinko rasittaa ihmissuhteita, ja taakka saattaa siirtyä seuraavalle sukupolvelle.[11]

Teokset muokkaa

  • Hiilamo, Heikki & Silpola, Simo: Aavelasku. Dokumenttikirja vuosisadan suomalaisesta asekaupasta. Helsinki: Like, 1994. ISBN 951-578-183-3.
  • Hiilamo, Heikki & Silpola, Simo: Aavelasku. 1. jälkinäytös. Helsinki: Like, 1995. ISBN 951-578-272-4.
  • SKOP. Lyhyt historia. Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20726-8.
  • Hiilamo, Heikki & Kuutti, Heikki: Kymmenen erää tutkivasta journalismista. Jyväskylä: Atena, 1997. ISBN 951-796-095-6.
  • Tervo, Kari & Hiilamo, Heikki (toim.): Suomen sata rikkainta. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1744-8.
  • Kieltämisen ammattilaiset. Tupakkayhtiöiden strategiat tupakkalainsäädännön estämiseksi Suomessa. Helsinki: Suomen ASH: Lääkärin sosiaalinen vastuu, 2001. ISBN 951-96539-2-9.
  • Neitsytsaarten salaisuus. Helsinki: Like, 2001. ISBN 951-578-877-3.
  • Kauppinen, Juha & Särkiö, Riitta & Hiilamo, Heikki: Seurakunnan luottamushenkilön käsikirja. Helsinki: Edita, 2002. ISBN 951-37-3734-9.
  • The rise and fall of nordic family policy? Historical development and changes during the 1990s in Sweden and Finland. Helsinki: Stakes, 2002. ISBN 951-33-1311-5.
  • Hiilamo, Heikki et al: Huumetalouden lonkerot. Huumeet ja kehitys. HuuMaa. Hyvinvoinnin ilmapuntari 8. Helsinki: Suomen elämäntapaliitto, 2003. ISBN 952-9548-13-3.
  • Hiilamo, Heikki et al: Tavoitteena kannustavampi toimeentulotuki. Tutkimus toimeentulotuen lakimuutoksista. Helsinki: Stakes, 2004. ISBN 951-33-1567-3.
  • Valheen mesenaatit. Suomi tupakkateollisuuden manipuloiman lääketieteen näyttämönä. Helsinki: Suomen ASH: Lääkärin sosiaalinen vastuu, 2004. ISBN 951-96539-3-7.
  • Akantappolaista isäkiintiöön. Perhepolitiikan pitkä linja Suomessa ja Ruotsissa. Pohjautuu osin tekijän väitöskirjaan The rise and fall of Nordic family policy?. Helsinki: Stakes, 2006. ISBN 951-33-1843-5.
  • Juntunen, Elina & Grönlund, Henrietta & Hiilamo, Heikki: Viimeisellä luukulla. Tutkimus viimesijaisen sosiaaliturvan aukoista ja diakoniatyön kohdentumisesta. Helsinki: Kirkkohallitus, 2006. ISBN 951-789-218-7.
  • Hiilamo, Heikki & Hiilamo, Kirsi: Apua? Lähimmäisyyden perusteet. Helsinki: Kirjapaja, 2007. ISBN 978-951-607-423-1.
  • Promoting children's welfare in the Nordic countries. Helsinki: Ministry of Social Affairs and Health, 2008. ISBN 978-952-00-2554-0.
  • Kuoleman listat. Suomalaisten salainen apu Chilen vainotuille. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24003-7.
  • Hiilamo, Heikki & Saari, Juho (toim.): Hyvinvoinnin uusi politiikka - johdatus sosiaalisiin mahdollisuuksiin. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu, 2010. ISBN 978-952-493-092-5 (nid.), ISBN 978-952-493-093-2 (pdf).
  • Uusi hyvinvointivaltio. Helsinki: Like, 2011. ISBN 978-952-01-0615-7.
  • Hiilamo, Heikki & Hiilamo, Elli-Alina: Isän kirjeitä tyttärelle. Helsinki: Into-kustannus, 2012. ISBN 978-952-264-154-0.
  • Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö: Mistä SOTE-uudistuksessa on kysymys?. Helsinki: Into, 2015. ISBN 978-952-264-378-0.
  • Maailma tupakkayhtiöiden vallassa. Helsinki: Into, 2017. ISBN 978-952-264-757-3.
  • Näkymättömät sankarit: Suomalaisten salainen apu Chilen vallankaappauksen uhreille. Helsinki: Into, 2019. ISBN 978-952-351-055-5.
  • Syntymättömät lapset: Väestökysymys Suomen perhepolitiikassa. Helsinki: Into, 2021. ISBN 978-952-351-500-0.
  • Tupakka vai terveys. Helsinki: Into, 2022. ISBN 978-952-351-954-1.

Palkinnot ja tunnustukset muokkaa

Yksityiselämä muokkaa

Hiilamo on ollut vuodesta 1989 naimisissa psykoterapeutti, pastori Kirsi Hiilamon kanssa. Heillä on viisi lasta.[16]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo Helsingin yliopisto, helsinki.fi. Viitattu 21.11.2016.
  2. ↑ a b c d CV (Arkistoitu) hiilamo.fi. Viitattu 14.3.2011.
  3. ↑ Professorit Helsingin yliopisto. Viitattu 4.9.2013.
  4. ↑ Hirvilammi, Tuuli: Riskeistä mahdollisuuksiin Fifi. 21.6.2011. Viitattu 25.10.2013.
  5. ↑ Uutiset, Into-kustannus, viitattu 18.3.2013
  6. ↑ Janhonen, Ulla: Armeijapinkosta Ydin-lehden päätoimittajaksi. Helsingin Sanomat, 8.2.1995, s. 38. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  7. ↑ Heikki Hiilamon kolumni: Otetaan mallia Norjasta ja tehdään itsenäisyyspäivästä lasten ja nuorten juhla (Lopun kirjoittajaesittely.) Yle Uutiset. 20.5.2019. Viitattu 16.5.2019.
  8. ↑ Suutari, Virpi: A-mok on keski-ikäisten miesten näytelmä. Helsingin Sanomat, 25.8.1994, s. 42. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  9. ↑ Uudenmaan vaalipiiri 20.4.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2011.
  10. ↑ https://www.vihrealanka.fi/juttu/vihre%C3%A4t-nuoret-ehdottavat-600-euron-perustuloa-my%C3%B6s-opiskelijoille-%E2%80%93%C2%A0asiantuntija-kiitt%C3%A4%C3%A4-ja
  11. ↑ a b https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005810791.html
  12. ↑ Olli-palkinto kahdelle pitkän linjan toimittajalle YLE Uutiset. 3.5.2010. Viitattu 6.12.2010.
  13. ↑ http://www.lyk.fi/seniorit/ Viitattu 12.10.2015
  14. ↑ Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot tunnustus monipuoliselle suomalaiselle tietokirjallisuudelle ja -kulttuurille 10.10.2016. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Viitattu 10.10.2016.
  15. ↑ Kartastenpää, Tero: Suomen kulttuurirahasto jakoi kolme suurpalkintoa. Helsingin Sanomat, 28.2.2022, s. B 5. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.2.2022.
  16. ↑ Valto, Sari: Kirsi ja Heikki Hiilamon rakkaus on kestänyt 33 vuotta Kodin kuvalehti. 16.7.2021 . Viitattu 15.8.2023.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Heikki_Hiilamo&oldid=21754043”