Hannes Mäkinen
Hannes Mäkinen (12. marraskuuta 1901[1] Riihimäki[2] – 5. marraskuuta 1938 Sevvostlager, Neuvostoliitto[1]) oli suomalainen vasemmistopoliitikko, joka toimi 1930-luvulla Neuvostoliitossa Suomen kommunistisen puolueen (SKP) johtotehtävissä ja vuosina 1935–1937 puolueen puheenjohtajana. Myös Kominternissa aktiivisesti vaikuttanut Mäkinen käytti puoluetyössä salanimeä ”Matti Stein”.
Elämäkerta muokkaa
Kuusi vuotta kansakoulua käynyt Mäkinen osallistui Suomen sisällissotaan punaisten joukoissa 17-vuotiaana. Hän kuului punakaartin lentävään komppaniaan ja johti haavoituttuaan Riihimäen naiskomppaniaa. Sodan jälkeen Mäkinen toimi vasemmistolaisiin käsiin jääneen Suomen sosialidemokraattisen nuorisoliiton sihteerinä.[3] Mäkinen toimi myös Suomen sosialistisen työväenpuolueen (SSTP) puoluetoimikunnan varajäsenenä. Luottamustoimen hoitaminen keskeytyi, kun Etsivä keskuspoliisi pidätti Mäkisen samanaikaisesti muiden SSTP:n johtohenkilöiden kanssa 26. tammikuuta 1922.[4] Hän sai kolmen vuoden rangaistuksen poliittisesta toiminnastaan niin sanotussa rauhanjulistajien jutussa. Vapautumisen jälkeen Mäkinen kutsuttiin Moskovaan ja hän opiskeli Kansainvälisen Lenin-koulun saksankielisellä sektorilla vuosina 1926–1928. Mäkinen luennoi valmistuttuaan LVKY:n skandinaavisella osastolla puoluehistoriasta ja hän opetti satunnaisesti Lenin-koulussa.[5]
Mäkinen kuului Neuvostoliitossa SKP:n nuorisojaostoon, jonka tehtävänä oli tukea Suomen kommunistisen nuorisoliiton toimintaa. Mäkinen nousi SKP:n keskuskomiteaan 1920-luvun lopussa. 1930-luvun alusta vuoteen 1937 hän kuului SKP:n Venäjällä toimineen "ulkomaan byroon" ydinryhmään. Hänet valittiin puolueen puheenjohtajaksi Kullervo Mannerin syrjäyttämisen jälkeen. Puheenjohtajana hän oli myös SKP:n edustaja Kominternin toimeenpanevassa komiteassa vuosina 1935–1937.[6]
Mäkinen oli naimisissa saksalaisen Martha Moritzin kanssa.[7] Moritz lukeutui Saksan kommunistisen puolueen niin sanottuihin brandlerilaisiin.[3] Moritz pidätettiin Stalinin vainojen yhteydessä 8. syyskuuta 1937 ja muutaman viikon sisällä Mäkinen syrjäytettiin SKP:n puheenjohtajan paikalta, koska kansanvihollisen puolisoa ei voitu pitää näkyvällä paikalla. Mäkinen sai tämän jälkeen vielä tehdä puolueen tilauksesta nimettöminä julkaistuja suomennostöitä. Mäkinen pidätettiin itsekin seuraavassa puhdistusaallossa huhtikuussa 1938 ja hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankileirille. Syytteiden mukaan hän oli värväytynyt Suomen tiedustelun agentiksi jouduttuaan hetkellisesti pidätetyksi Tukholmassa vuonna 1935. Tökerösti laaditussa syytekirjelmässä hänen väitettiin muun muassa olleen vuonna 1936 vakoiluyhteydessä Otto Vilmiin, vaikka Vilmi oli silloin ollut jo itse pidätettynä. Mäkinen kuoli vankileirillä jo saman vuoden marraskuussa, luultavasti teloitettuna.[8]
Lähteet muokkaa
- Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi. SKS 2006.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Krekola 2006, s. 382–383.
- ↑ Krekola 2006, s. 427.
- ↑ a b Lebedevan, Rentola & Saarela (toim.): Kallis toveri Stalin, s. 510. Edita 2002.
- ↑ Tauno Saarela: Suomalaisen kommunismin synty 1918–1923, s. 252. KSL 1996.
- ↑ Krekola 2006, s. 105–110, 427.
- ↑ Krekola 2006, s. 59, 105–110, 382.
- ↑ Krekola 2006, s. 324.
- ↑ Kimmo Rentola: Kenen joukoissa seisot: Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 49–50, 53, 57, 59. WSOY 1994.
| Edeltäjä: Kullervo Manner |
SKP:n puheenjohtaja 1935–1937 |
Seuraaja: Jukka Lehtosaari |