Martti Jaakkola

Martti Einari Jaakkola (28. syyskuuta 1886 Längelmäki - 18. huhtikuuta 1960 Helsinki) oli asianajaja, joka teki pitkän uran myös Korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Jaakkolan vanhemmat olivat Mouhijärven kirkkoherra Mathias Viktorinus Jaakkola ja Sofia Josefina Naakka. Oikeustutkinnon 1910 suoritettuaan Jaakkola toimi auskultanttina Turun hovioikeudessa ja hoiti tuomarin tehtäviä muuallakin, mutta perusti samalla 1915 Toivo Piintilän kanssa asianajotoimiston Turkuun. Hän työskenteli tuomarina esimerkiksi maanjako-oikeuksien puheenjohtajana, koskien muun muassa torppareita koskeneita maanjakokysymyksiä. Jaakkola nimitettiin hovioikeuden aktuaariksi ja notaariksi 1918, mutta hän erosi tehtävästään jo tammikuussa 1920 keskittyäkseen asianajotoimintaan. Vuonna 1919 perustetun Asianajajaliiton toiminnassa hän oli mukana alusta asti, toimien sen hallituksessa lähes 20 vuoden ajan. Turun asianajajayhdistyksen puheenjohtaja hän oli 1923-1937 ja Turun kaupunginvaltuuston jäsen 1929-1937.

Korkeimman oikeuden apujäseneksi Jaakkola kutsuttiin vuosiksi 1926-1927, mutta 1938 hänestä tuli Korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvos aina 28. syyskuuta 1956 eli 70-vuotispäiväänsä asti. Eläkkeellä hän ehti olla vain neljä vuotta. Jaakkola toimi myös tilintarkastussäännöstökomitean jäsenenä. Presidentin valitsijamiehenä hän oli neljästi 1931-1943. Jaakkolalle myönnettiin Suomen Leijonan suurristi 1955.

Jaakkolan ensimmäinen puoliso vuodesta 1933 oli Helvi Maria Jaatinen (k. 1935) ja toinen vuodesta 1939 Hilkka Annikki Sippola.