Mark Burns on yhdysvaltalainen pappi ja televankelista.[1] Hänestä tuli kansallisesti näkyvä vaikuttaja Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaalien alla yhtenä Donald Trumpin äänekkäimmistä afroamerikkalaisista tukijoista.[2]

Mark Burns

Burns työskenteli aikoinaan McDonald'sissa. Hän kuitenkin kärsi köyhyydestä ja joutui neljästi pidätetyksi.[1] Myöhemmin Burns pääsi Harvest Praise & Worship Centerin pastoriksi Easleyssa Etelä-Carolinassa. Hän myös perusti NOW Television Networkin ja työskenteli televankelistana, joka edusti menestysteologiaa. Burns jäi kuitenkin menestysteologian merkittävämpien vaikuttajien, kuten Joel Osteenin ja Creflo Dollarin varjoon.[3] Vuonna 2015 hän liittyi Trumpin ensimmäiseen presidentinvaalikampanjaan.[1] Burns nousi yhdeksi näkyvimmistä Trumpia tukeneista pastoreista.[4] Hän ehdotti Trumpille sillan rakentamista afroamerikkalaiseen yhteisöön.[1] Puhuessaan republikaaniyleisölle Burns vaati yhtenäisyyttä ja rakkautta puolueen sisällä; hän esitti, että vihollisia eivät olleet muut republikaanit vaan Hillary Clinton ja demokraatit. Burns kohtasi kritiikkiä jaettuaan Twitterissä blackface-pilakuvan Hillary Clintonista.[3]

Burns jäi kiinni siitä, että hän oli keksinyt osan väittämistään saavutuksista. Hänellä ei ollut Bachelor of Science -oppiarvoa, vaikka hän oli näin väittänyt. Lisäksi hän oli valehdellut armeijataustastaan. Burns väitti aluksi kirkkonsa nettisivujen tulleen mahdollisesti hakkeroiduiksi, mutta Wixin mukaan todisteita tällaisesta ei ilmennyt. Burns myönsi sitten valehtelun ja kertoi liioitelleensa, koska oli huolissaan siitä, ettei tulisi otetuksi vakavasti pastorina.[5] Hän myönsi toimineensa väärin[5], mutta syytti median vinoumaa paljastuksista ja piti häneen kohdistettua ”hyökkäystä” häpeällisenä.[2]

Trumpin toimiessa Yhdysvaltain presidenttinä Burns teki vierailuja Valkoiseen taloon.[2] Hän pääsi säännöllisesti uutislähetyksiin, kiersi eri osavaltioissa Trumpin tapahtumissa ja vietti usein viikonloput Mar-a-Lagossa.[1] Suuren osan siitä ajasta, jonka Burns on esiintynyt televisiossa, hän on omistanut Trumpin tukemiseen.[2] Vuonna 2022 Burns nousi otsikoihin esiinnyttyään Stew Petersin ohjelmassa ja vaadittuaan House Un-American Activities Committeen palauttamista sekä kuolemantuomioita maanpetoksista. Hän viittasi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen väitetysti harjoittamaan ”lastemme mielten groomaukseen”, jota hän piti yhteiskuntaa epävakauttavana kansallisena turvallisuusuhkana.[6]

Burns liittyi uskonnollisena neuvonantajana Trumpin kampanjaan Yhdysvaltain vuoden 2024 presidentinvaalien alla. Hän toimi tuolloin myös Jackson Lahmeyerin johtaman Pastors for Trump -järjestön hallituksessa.[7] Burns pyrki myös republikaanipuolueen ehdokkaaksi Etelä-Carolinasta vuonna 2024 ja sai Trumpin tuen. Trump piti häntä ”todellisena America First -taistelijana”. Burns oli pyrkinyt ehdokkaaksi jo vuosina 2018 ja 2022, mutta ei ollut silloin saanut Trumpin suositusta.[6] Republikaanien esivaaleissa vuonna 2024 Sheri Biggs kuitenkin voitti Burnsin ääniosuuksin 51–49 %.[8]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e Jamie Lovegrove, Pastor Mark Burns: From poverty to Trump supporter and now candidate for Congress The Post and Courier 3.3.2018, viitattu 31.7.2024 (englanniksi)
  2. a b c d Ali Vitali, Outspoken pro-Trump pastor Mark Burns joins the race for Gowdy seat NBC News 16.2.2018, viitattu 31.7.2024 (englanniksi)
  3. a b Jerry Adler, 16 people who shaped the 2016 election: Pastor Mark Burns Yahoo News 24.10.2016, viitattu 31.7.2024 (englanniksi)
  4. Elizabeth Dias, Diane Tsai, Donald Trump: Mark Burns Is GOP Nominee's Most Vocal Pastor Time, viitattu 31.7.2024 (englanniksi)
  5. a b Sophie Tatum, Trump surrogate admits falsifying biographical claims CNN 3.9.2016, viitattu 31.7.2024 (englanniksi)
  6. a b Trump Endorses Pastor with Extremist Views for US Congress Fuse, viitattu 31.7.2024 (englanniksi)
  7. Peter Stone, Pro-Trump pastors rebuked for ‘overt embrace of white Christian nationalism’ The Guardian 1.5.2023, viitattu 31.7.2024 (englanniksi)
  8. South Carolina 3rd Congressional District Runoff Election Results The New York Times 9.7.2024, viitattu 31.7.2024 (englanniksi)