Marie-France Garaud
Marie-Françoise Garaud (o.s. Quintard[1]; s. 6. maaliskuuta 1934 Poitiers[2]) on ranskalainen entinen poliitikko, joka toimi Georges Pompidoun ja Jacques Chiracin neuvonantajana ja ”harmaana eminenssinä” 1970-luvulla. Hänen työparinsa siihen aikaan oli Pierre Juillet. Viikkolehti Newsweekin mukaan Garaud oli Ranskan vaikutusvaltaisin nainen vuonna 1973 (ennen Simone Veilin nousua ministeriksi).[3] Hän on koulutukseltaan juristi.
Vuonna 1979, kun Euroopan parlamentti valittiin ensimmäisen kerran yleisillä vaaleilla, Jacques Chiracin puolue RPR menestyi heikosti. Garaud ja Juillet erosivat tai heidät erotettiin Chiracin esikunnasta. Garaud osallistui vuoden 1981 presidentinvaaleihin, mutta hän sai vain 1,33 prosentin kannatuksen. Hän syytti vaalikeskusteluissa Ranskan silloista presidenttiä Valéry Giscard d’Estaingiä suomettuneisuudesta[4].
Garaud vastusti Maastrichtin sopimusta vuoden 1992 kansanäänestyksessä sekä sopimusta Euroopan perustuslaista vuoden 2005 äänestyksessä. Hän oli Euroopan parlamentin jäsen vuosina 1999–2004. Hän teki vierailun Belgradiin Kosovon sodan aikana[5].
Garaud kannatti Marine Le Peniä Ranskan presidentiksi vuoden 2017 vaaleissa.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Sleeman, Elizabeth (toim.): The International Who's Who of Women 2002, s. 197. Lontoo: Europa Publications, 2001. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Parlamentin jäsenet Euroopan parlamentti. Viitattu 7.8.2021.
- ↑ Tricaud, Sabrina: Trajectoires féminines dans les entourages politiques : l'exemple de Marie-France Garaud, « Richelieu en jupons » cairn.info. Viitattu 7.8.2021. (ranskaksi)
- ↑ Giscard tuomitsi suomettumis-termin. Helsingin Sanomat, 3.3.1981, s. 17.
- ↑ Marie-France Garaud sur la liste Pasqua Libération. 16.4.1999. Viitattu 7.8.2021. (ranskaksi)
- ↑ Marie-France Garaud : «Marine Le Pen a le sens de l'État» Le Figaro. 27.4.2017. Viitattu 7.8.2021. (ranskaksi)
