Marguerite Yourcenar

ranskalainen kirjailija

Marguerite Yourcenar (oik. Marguerite Cleenewerck de Crayencour, 8. kesäkuuta 1903 Bryssel17. joulukuuta 1987 Mount Desert Island, Yhdysvallat) oli ranskalainen kirjailija, joka hyväksyttiin ensimmäisenä naisena Ranskan akatemiaan vuonna 1980.[1][2]

Marguerite Yourcenar
Marguerite Antoinette Jeanne Marie Ghislaine Cleenewerck de Crayencour
Marguerite Yourcenar-Bailleul-1982.10.04.Bernhard De Grendel (10).jpg
Henkilötiedot
Syntynyt8. kesäkuuta 1903
Bryssel, Belgia
Kuollut17. joulukuuta 1987 (84 vuotta)
Mount Desert Island, Yhdysvallat
Kansalaisuus ranskalainen, Yhdysvallat
Kirjailija
ÄidinkieliRanskan kieli
Pääteokset Hadrianuksen muistelmat
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Prix Fémina, Erasmus-palkinto

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

ElämäkertaMuokkaa

Marguerite Yourcenar syntyi ylhäisaateliseen perheeseen. Hänen äitinsä Fernande de Cartier de Marchienne oli belgialainen. Äiti kuoli tyttärensä synnytykseen. Marguerite de Crayencourin kasvatti hänen isänsä äiti. Myös hänen isänsä, joka oli epäsovinnainen seikkailija ja sivistynyt matkailija, palasi lyhyen avioliiton jälkeen asumaan vanhempiensa luokse. Vuoteen 1912 saakka Marguerite asui Lillessä ja osan ajasta Nord-departementissä sijaitsevassa sukulinnassa Mont Noiressa. Ylioppilastutkinnon alkuosan hän suoritti koulua käymättä Nizzassa. Hänen ensimmäinen runodialoginsa Le Jardin des chimères ilmestyi omakustanteena vuonna 1921, ja hän käytti siinä tekijänimeä Yourcenar, joka on lähes anagrammi hänen oikeasta nimestään Crayencour[2].

Yourcenarin isä kuoli vuonna 1929. Saamansa perinnön turvin Yourcenar vietti seuraavat kymmenen vuotta matkustellen, seikkaillen ja kirjoittaen.[3] Toisen maailmansodan alla syntyi päätös lähteä Yhdysvaltoihin, jossa hän liittyi ystävättärensä Grace Frickin seuraan. Hän asui yhdessä Frickin kanssa aina tämän vuonna 1979 tapahtuneeseen kuolemaan saakka. Grace Frick käänsi useimmat Yourcenar in teokset englanniksi.[2] Yourcenar asui koko loppuelämänsä Yhdysvalloissa, sillä hän sai itselleen Yhdysvaltojen kansalaisuuden vuonna 1947. Hän opetti Ranskan kirjallisuutta Sarah Lawrence Collegessa vuoteen 1949 saakka.[4]

1951 ilmestyneellä teoksellaan Hadrianuksen muistelmat hän sai maailmanlaajuista menestystä, ja sen ansiosta hän saattoi omistautua kokonaan kirjoittamiselle. Myöhemmin hän on kertonut, että kirjoittaessaan suurinta menestystään Hadrianuksen muistelmat hän oli harkinnut, ottaisiko päähenkilöksi Hadrianuksen vai persialaisen matemaatikko-filosofi Omar Khaijamin.[5] Kirjailijan uran huipputapauksia oli hänen valintansa Belgian akatemian (ransk. Académie Royale de langue et de littérature françaises) jäseneksi vuonna 1970. Kymmenen vuotta myöhemmin hän astui ensimmäisenä naisena aiemmin vain miehille pyhitetyn Ranskan akatemian jäseneksi. Hänen valintaansa tuki hyvin voimakkaasti akateemikko Jean d'Ormesson, joka lausui myös tervetuliaispuheen hänen tullessaan Akatemian jäseneksi.[6]

Yourcenarin elämä jakaantui Mount Desert Islandin yksinäisyydessä tehtyyn työhön ja pitkiin matkoihin. Hän matkusti maailman ympäri viimeisen kumppaninsa Jerry Wilsonin kanssa.[3] Yourcenar kuoli Yhdysvalloissa 17. marraskuuta 1987, ja hänet haudattiin Brooksiden hautausmaalle Somesvilleen Maineen.

KirjallisuusMuokkaa

Yourcenarin kirjallinen tuotanto oli hyvin laaja-alaista historiallisista romaaneista aina omaelämäkerrallisiin muistelmiin saakka. Hänen monelle vuosikymmenelle ulottuva tuotantonsa sijoittuu ajankohtaisten kirjallisuusvirtausten ulkopuolelle eräänlaisena paluuna perinteeseen ja sen estetiikkaan sekä haluna ilmentää kirjallisuuden perimmäistä merkitystä, kerrontaa.lähde?

Yourcenar sai voimakkaita vaikutteita itämaisesta sadun- ja tarinankerronnan perinteestä. Hänen ajatusmaailmansa ei kuitenkaan koskaan etääntynyt kauaksi humanismin ja renessanssin perinteistä:

»Todellinen syntymäpaikka on se, missä ensi kertaa on älykkäin silmin katsellut ympärilleen; minun ensimmäinen isänmaani olivat kirjat ja vähäisemmässä määrin koulut.”[7]»

Ranskassa on ilmestynyt Yourcenarin valikoitu kirjeenvaihto (Correspondance). Teoksesta paljastuu, että hän oli vegetaristi ja että hän solmi lujan ja kestävän ystävyyssiteen näyttelijä Brigitte Bardot'n kanssa kiinnitettyään ensimmäisenä tähden huomiota hylkeenpoikasten metsästämiseen.[8]

TeoksetMuokkaa

Suomennetut teoksetMuokkaa

  • Hadrianuksen muistelmat, romaani (Mémoires d'Hadrien, 1951); suom. Reino Hakamies, WSOY 1953 – 3., täyd. p., Helsinki: WSOY 1984 ISBN 951-0-12453-2 – 4. p., Helsinki: WSOY 1991 ISBN 951-0-16892-0
  • Unelman lunnaat, romaani (Le Denier du rêve 1934); suom. Marketta Enegren, Helsinki: WSOY 1961
  • Käy kohti pimeää, romaani (L'Œuvre au noir, 1968); suom. Irene Sorsa, Helsinki: WSOY, 1969
  • Armonlaukaus, romaani (Le Coup de grâce, 1939); suom. Inkeri Tuomikoski, Helsinki. WSOY, 1988 ISBN 951-0-14835-0
  • Alexis: turhan taistelun kuvaus, romaani (Alexis ou le Traité du vain combat, 1929); suom. Jussi Lehtonen, Helsinki: Like, 2001 ISBN 951-578-782-3
  • Anna, sisaresi... (Comme l'eau qui coule, 1982, sis.: Anna, soror, Un homme obscur, Une belle matinée); suom. Jussi Lehtonen, Helsinki: Like, 2002 ISBN 51-578-923-0

Ranskankieliset teoksetMuokkaa

  • Le Jardin des chimères (1921), runoja
  • Alexis ou le Traité du vain combat (1929, romaani (Alexis: turhan taistelun kuvaus; suom. Jussi Lehtonen Helsinki: Like, 2001)
  • La Nouvelle Eurydice (1931, romaani)
  • Le Denier du rêve (1934, romaani) (Unelman lunnaat; suom. Marketta Enegren Helsinki. WSOY, 1961)
  • La Mort conduit l'Attelage (1934)
  • Feux (1936, Proosarunoja)
  • Nouvelles orientales (1939)
  • Les Songes et les Sorts (1939)
  • Le Coup de grâce (1939, romaani) (Armonlaukaus; suom. Inkeri Tuomikoski Helsinki. WSOY, 1988)
  • Mémoires d'Hadrien (1951 romaani) (Hadrianuksen muistelmat; suom. Reino Hakamies, 3., täyd. p. 1984; 4. p. 1991)
  • Électre ou la Chute des masques (1954)
  • Qui n'a pas son Minotaure? (1963)
  • L'Œuvre au noir (1968) (Käy kohti pimeää; romaani, suom. Irene Sorsa Helsinki: WSOY, 1969)
  • Présentation critique d'Hortense Flexner, choix de poèmes (1969)
  • Le labyrinthe du monde I: Souvenirs pieux (1974)
  • Le labyrinthe du monde II: Archives du Nord (1977)
  • Mishima ou la vision du vide, (1981, essee)
  • Comme l'eau qui coule (1982) (Anna, soror, Un homme obscur, Une belle matinée) (Anna, sisaresi...; suom. Jussi Lehtonen Helsinki: Like, 2002)
  • Le temps, ce grand sculpteur (1983)
  • Les charités d'Alcippe, runoja (1984)
  • Quoi ? L'éternité (1988)
  • D'Hadrien à Zénon: correspondance, 1951–1956, 2004

LähteetMuokkaa

  1. Otavan Suuri Ensyklopedia, Hakemisto-osa 12 (M-Ö), s. 9557. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07198-X.
  2. a b c Matt & Andrej Koymasky: Marguerite Yourcenar The Living Room Biographies. 2014. Viitattu 12.4.2021.
  3. a b Petri Liukkonen: Marguerite Yourcenar (1903-1987) - original name Marguerite de Crayencour Books and Writers. Viitattu 11.4.2021.
  4. Marguerite Yourcenar, writer and a scholar, dies NY times. 1987. Viitattu 12.4.2021.
  5. Forgotten Transatlantic Literary Women: Marguerite Yourcenar Transatlantic Literary Women. 2018. Viitattu 12.4.2021.
  6. Jean d’Ormesson: Réponse M. Jean d’Ormesson au discours de Mme Marguerite Yourcenar Ranskan Akatemia. 1981. Viitattu 12.4.2021. (ranskaksi)
  7. Marguerite Yourcenar: Hadrianuksen muistelmat. 3. täyd. p. Suom. Reino Hakamies, WSOY. 1984. s. 36.
  8. Marguerite Yourcenar, fervente combattante écologiste. Museum Yourcenar. Viitattu 11.4.2021. (ranskaksi)

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Mathieu Galley, Les Yeux ouverts, Entretiens avec Marguerite Yourcenar. 1980.
  • Josyane Savigneau, Marguerite Yourcenar, l'invention d'une vie. Paris : Gallimard, 1990.
  • Michèle Sarde, Vous, Marguerite Yourcenar, La Passion et ses masques. Paris : Laffont, 1995.
  • Michèle Goslar, Yourcenar, Qu'il eût été fade d'être heureux. Bruxelles, 1998.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  Edeltäjä:
Roger Caillois
Ranskan akatemian jäsen
Tuoli 3
1980–1987
Seuraaja:
Jean-Denis Bredin