Jean d’Ormesson
Jean Bruno Wladimir François de Paule Le Fèvre d’Ormesson (16. kesäkuuta 1925 – 5. joulukuuta 2017 Neuilly-sur-Seine[1]) oli ranskalainen prosaisti, toimittaja ja filosofi, jonka tuotanto osittain tai suurelta osin koostui omaelämäkerrallisista teoksista. Hänellä oli perheen nuorimpana kreivin nimi ja arvo[2].
Elämäkerta muokkaa
.svg)
D’Ormesson syntyi Pariisissa ja vietti osan lapsuudestaan Baijerissa. Hänen isänsä André Le Fèvre, d’Ormeson markiisi oli diplomaatti ja Ranskan suurlähettiläs, ja hän oli myös Ranskan kansarintamahallituksen pääministerin Léon Blumin ystävä[3]. Hän oli myös poliitikko Olivier d’Ormessonin serkku, ja pitkään Vatikaanissa Ranskan suurlähettiläänä toiminut Wladimir d’Ormesson (1888–1973) oli hänen setänsä.
Jean d’Ormesson opiskeli lähes koko peruskoulutuksensa kirjeitse, sillä isän ulkomailla olo ei aina mahdollistanut normaalia koulunkäyntiä. Hän suoritti ylioppilastutkinnon toisella yrittämällä vuonna 1943 ja kirjoittautui Lycée Henri IV kouluun ns. valmistavalle luokalle. 19-vuotiaana hänet hyväksyttiin Pariisin École normale supérieure -kouluun. Hän suoritti akateemiset perustutkinnot kirjallisuudessa ja historiassa. Vastoin filosofian opettajansa Louis Althusserin mielipidettä hän yritti myös jatkotutkintoa filosofiassa, jossa onnistui vasta kolmannella kerralla.
D’Ormesson työskenteli Unescossa ja useissa poliittisissa tehtävissä eri ministeriöissä. Sen lisäksi hän oli toimittajana useissa päivä- ja viikkolehdissä. Hän oli vuosina 1974–1979 Le Figaro -lehden päätoimittaja. Hän oli myös melko aktiivinen ja kantaa ottava oikeistopoliitikko.
Vuonna 1962 Jean d’Ormesson avioitui Françoise Béghin kanssa, joka oli Ferdinand Béghin tytär. Tämän puolison isä oli tunnettu sveitsiläinen liikemies, joka omisti Le Figaron ja oli sen päätoimittaja. Hän johti myös Ranskan suurinta sokerituotannon konsernia. Puolisoilla oli yksi tytär Héloise d’Ormesson, joka syntyi vuonna 1962.
Tuotanto muokkaa
Teokset muokkaa
- L'amour est un plaisir, 1956
- Du côté de chez Jean, 1959
- Un amour pour rien, 1960
- Au revoir et merci, 1966
- Les Illusions de la mer, 1968
- La Gloire de l'Empire, 1971, joka sai grand prix du roman de l'Académie française palkinnon
- Au plaisir de Dieu, 1974
- Le Vagabond qui passe sous une ombrelle trouée, 1978
- Dieu, sa vie, son œuvre, 1981
- Mon dernier rêve sera pour vous, 1982
- Jean qui grogne et Jean qui rit, 1984
- Le Vent du soir, 1985
- Tous les hommes en sont fous, 1986
- le Bonheur à San Miniato, 1987
- Album de la Pléiade Chateaubriand, 1988
- Garçon de quoi écrire, 1989 yhteistyössä François Sureaun kanssa.
- Histoire du Juif errant, 1990
- Tant que vous penserez à moi, 1992 keskustelu Emmanuel Berlin kanssa.
- La fureur de lire la presse, 1992
- La Douane de mer, 1994
- Presque rien sur presque tout, 1995
- Casimir mène la grande vie, 1997
- Une autre histoire de la littérature française, 1997 - 1998
- Le Rapport Gabriel, 1999
- Voyez comme on danse, 2001, prix Combourg.
- C'était bien, 2003
- Et toi mon cœur pourquoi bats-tu, 2003
- Une fête en larmes, 2005
- La Création du monde, 2006
- La vie ne suffit pas : Œuvres choisies, 2007
- Odeur du temps, 2007
- Qu'ai-je donc fait, 2008
- L'enfant qui attendait un train, 2009
- Saveur du temps, 2009
- C'est une chose étrange à la fin que le monde, 2010
- La Conversation, 2011
- C'est l'amour que nous aimons, 2012
- Un jour je m'en irai sans en avoir tout dit, 2013
- Comme un chant d'espérance, 2014
- Dieu, les affaires et nous chronique d'un demi-siècle, 2015
- Je dirai malgré tout que cette vie fut belle, 2016
Filmografia muokkaa
- 2001 : Éloge de l'amour, ohjaus Jean-Luc Godard
- 2012 : Les Saveurs du palais, ohjaus Christian Vincent : Le président de la République
Kunnianosoitukset muokkaa
- Suurristi Ranskan Kunnialegioonan
- Komentaja Ordre des Palmes Académiques
- Lomentaja Ordre national de la Croix du Sud du Brésil
Lähteet muokkaa
- ↑ L’écrivain Jean d’Ormesson est mort à l’âge de 92 ans AFP. 5.12.2017. Viitattu 6.12.2017. (ranskaksi)
- ↑ Philippe Dufay; Jean d'Ormesson, Bartillat, 1997, s. 42 .
- ↑ ina.fr ja Entretien[vanhentunut linkki] avec Jacques Chancel, 15 juin 1978
|
Edeltäjä: Jules Romains |
Ranskan akatemian jäsen Tuoli 12 1973–2017 |
Seuraaja: - |