Elli Irene Sorsa (o.s. Lääkäri;[1] s. 20. lokakuuta 1928[2]) on suomalainen kääntäjä, joka on suomentanut ranskankielistä kirjallisuutta. Hänen puolisonsa oli pääministeri Kalevi Sorsa.

Sorsan isä oli maanviljelijä.[1] Sorsa on käynyt Aitoon kotitalouskeskikoulun Pälkäneellä.[3] Hän meni naimisiin Kalevi Sorsan kanssa vuonna 1953.[1] He asuivat vuosina 1959–1965 Pariisissa, ja Sorsa kouluttautui ranskan kielen kääntäjäksi.[4] Hän on suomentanut muun muassa Marguerite Yourcenarin historiallisen romaanin Käy kohti pimeää sekä Henri Troyat’n historiallisen romaanisarjan La Lumière des Justes nimillä Tsaarin luutnantti, Yli aron käy tuuli ja Sophie.[5]

Sekä Irene että Kalevi Sorsa valittiin vuoden 1988 presidentinvaaleissa SDP:n listalta Mauno Koiviston valitsijamiehiksi. Irene Sorsa sai yli 4 000 ääntä.[6]

Sorsa palkittiin vuonna 2004 Vuoden arkistoteko -kunniamaininnalla, jonka myös Kalevi Sorsa sai samalla postuumisti, sillä he olivat luovuttaneet Työväen Arkistolle Kalevi Sorsan laajan henkilöarkiston sekä taidetta ja kirjoja.[7] Kansan Sivistysrahaston alaisuudessa toimiva Irene ja Kalevi Sorsan rahasto jakaa muutaman vuoden välein myönnettävää kääntäjäpalkintoa.[8]

Suomennoksia

muokkaa
  • Miodrag Bulatović: Sankari aasin selässä (alkuteos Heroj na magarcu). WSOY 1968.
  • Marguerite Yourcenar: Käy kohti pimeää (alkuteos L’Œuvre au noir). WSOY 1969.
  • Henri Troyat: Tsaarin luutnantti (alkuteokset Les compagnons du Coquelicot ja La Barynia). WSOY 1973.
  • Henri Troyat: Yli aron käy tuuli (alkuteokset La gloire des vaincus ja Les dames de Sibérie). WSOY 1974.
  • Henri Troyat: Sophie (alkuteos Sophie ou La fin des combats). WSOY 1975.
  • Marc Chagall: Elämäni (alkuteos Ma vie). WSOY 1983.
  • Henri Troyat: Anton Tšehov (alkuteos Tchekhov). WSOY 1987. (Tšehovin kirje- ja muistikirjasitaatit suomentanut Martti Anhava)

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Kuka kukin on 1978, s. 928 Runeberg.org.
  2. Syntymäpäivät, Demokraatti 12.10.2023, s. 63.
  3. Irja Hyvärinen: Työkouluun henkisyyttä (tilaajille) Helsingin Sanomat 22.12.1998. Viitattu 11.4.2024.
  4. Henrik Meinander: Kansakunnan kakkonen: Kalevi Sorsan poliittinen toiminta 1969–1993, s. 22–23, 32–33, 39, 372. Otava, Helsinki 2022.
  5. (haku tekijänimellä ”Sorsa, Irene”) Kansalliskirjasto.finna.fi. Viitattu 11.4.2024.
  6. Holkeri voitti osassa Helsinkiä (tilaajille) Helsingin Sanomat 3.2.1988, s. 42. HS Aikakone. Viitattu 11.4.2024.
  7. Irene Sorsa palkittiin Vuoden arkistoteolla Turun Sanomat 5.11.2004. Viitattu 11.4.2024.
  8. Sorsan rahaston Kääntäjäpalkinto Kansan Sivistysrahasto. Viitattu 11.4.2024.