Mansur (šeikki)
Šeikki Mansur, alkuperäiseltä nimeltään Ušurma, oli tšetšeenipäällikkö ja islamisti, joka johti sotaa Venäjän keisarikuntaa vastaan 1700-luvun loppupuoliskolla.
Elämäkerta muokkaa
Ušurma syntyi pienessä Aldy-aul-nimisessä kylässä Sunžajoen varrella lähellä nykyistä Groznyitä. Hän sai naqshbandi-suufilaisen koulutuksen Dagestanissa, joka oli tuolloin tärkeä paikallinen islamilaisen koulutuksen keskus. Palattuaan kotiseuduilleen hän alkoi käyttää nimeä Al-Imam al-Mansur al-Mutawakil ‘ala, ja häntä kutsuttiin šeikki- tai imaami Mansuriksi. Naqshbandi-suufilaisuus painottaa niin sanottua puhdasoppista islamia, ja siihen kuuluu usko, että muslimien epäonni johtuu siitä, ettei islamilaista lakia noudateta tarpeeksi tarkasti. Paluu oikeaoppisuuteen ja jihad vääräuskoisia sortajia vastaan palauttaisi puolestaan muslimien hallitsemat alueet entiseen loistoonsa. Mansur kielsikin monia tšetšeenien harjoittamia epäislamilaisina pidettyjä tapoja, ja vaikka näistä ei luovuttukaan helposti, Mansur sai kannattajia Venäjän muodostaman alati suurenevan uhan takia.[1]
Mansurin kannatuksen levitessä venäläiset alkoivat huolestua hänen suosiostaan. Vuonna 1795 venäläiset lähettivät eversti Pierin johtaman sotajoukon Mansurin kotikylään Aldy-auliin. Joidenkin lähteiden mukaan heitä olisi ollut retkellä 5 000. Tšetšeenit hylkäsivät kylän ennen venäläisten tuloa. Saavuttuaan autioon kylään venäläiset ryöstivät ja polttivat sen. Paluumatkalla venäläiset poikkesivat metsän kautta, jossa tšetšeenit väijyttivät heidät. Pieri, lukuisat tämän upseerit ja 300-600 venäläistä sotilasta saivat surmansa, ja lisäksi tšetšeenit ottivat useita satoja sotavankeja. Tämän yhteenoton jälkeen Mansur johti tšetšeenijoukkojaan sissisodassa venäläisten linnoituksia vastaan vältellen kuitenkin suurempia avoimia yhteenottoja venäläisten kanssa. Mansur kuoli vuonna 1794 saavuttamatta lopullista voittoa venäläisistä, mutta tšetšeenien vastarinta jatkui hänen kuolemansa jälkeenkin.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Robert W. Schaefer: The Insurgency in Chechnya and the North Caucasus - From Gazavat to Jihad, s. 56–58. Praeger, 2010. ISBN 978-0-313-38634-3. (englanniksi)