Malin presidentti on Malin valtionpäämies. Vuoden 1992 perustuslain mukaan tasavallan presidentti (ransk. président de la république) valitaan enintään kahdeksi viiden vuoden kaudeksi suoralla, tarvittaessa kaksivaiheisella kansanvaalilla.[1]

Malin presidentti
Président de la République du Mali
Tunnus
Tunnus
Nykyinen
Virka-asunto Koulouban palatsi
Kauden pituus 5 vuotta, uudelleenvalinta mahdollinen
Perustettu 20. syyskuuta 1960
Ensimmäinen Modibo Keïta
Kotisivut [1]
Presidentiksi valittu Ibrahim Boubacar Keïta äänestää Bamakossa vuonna 2018.
Keïtan vastaehdokas Soumaïla Cissé Niafunkéssa.
Keïtan ja Cissén kannatus maan eri osissa vaalien toisella kierroksella.

Presidentti nimittää pääministerin ja vahvistaa tämän ehdottaman hallituksen kokoonpanon. Hän hyväksyy hallituksen eronpyynnön ja voi hajottaa kansalliskokouksen. Presidentti vahvistaa kansalliskokouksen hyväksymät lait tai palauttaa ne uudelleen käsiteltäviksi.[2] Hän johtaa toimeenpanovaltaa, toimii maan asevoimien päällikkönä ja voi tarvittaessa julistaa poikkeustilan[3].

Elokuun 2020 vallankappauksen jälkeen Malin presidenttinä toimii sotilaiden nimittämä Bah N’Daw[4]. Sotilaat syrjäyttivät hänet toukokuussa 2021. Väliaikaiseksi presidentiksi nousi varapresidenttinä toiminut Assimi Goïta.[5]

Historia muokkaa

Vuoden 1960 perustuslain mukaan Malin valtionpäämies oli kansalliskokouksen valitsema hallituksen puheenjohtaja (président du gouvernement)[6]. Valtionpäämiehenä ja hallituksen puheenjohtajana toimi maan itsenäistymisestä lähtien Sudanin liiton pääsihteeri Modibo Keïta[7].

Vuoden 1968 vallankaappauksen jälkeen valtionpäämiehenä toimi Kansallisen vapautuksen sotilaskomitean puheenjohtaja Moussa Traoré. Syyskuusta 1969 lähtien hän oli myös hallituksen puheenjohtaja.[8]

Vuonna 1974 hyväksyttiin uusi perustuslaki, jonka mukaan valtionpäämiehenä toimi suoralla kansanvaalilla valittava tasavallan presidentti. Hän johti toimeenpanovaltaa ja oli myös hallituksen puheenjohtaja. Perustuslaki loi maahan Malin kansan demokraattisen liiton yksipuoluejärjestelmän, joka toteutui käytännössä vuonna 1979. Samana vuonna presidentiksi valittiin ainoana ehdokkaana puolueen pääsihteeri Moussa Traoré.[9] Hänet valittiin toiselle kuusivuotiskaudelle vuonna 1985[10].

Vuoden 1991 vallankaappauksen jälkeen valtionpäämiehenä toimi sotilasneuvoston ja sen korvanneen siirtymäkauden komitean puheenjohtaja Amadou Toumani Touré.[11][12]

Vuonna 1992 järjestetyissä Malin ensimmäisissä demokraattisissa presidentinvaaleissa presidentiksi valittiin Adéma-PASJ:n ehdokas Alpha Oumar Konaré. Hänet valittiin toiselle kaudelle vuonna 1997.[13]

Vuoden 2002 vaaleissa presidentiksi valittiin puolueettomana ehdokkaana esiintynyt Amadou Toumani Touré. Hänet valittiin uudelleen vuonna 2007.[14]

Sotilaat syrjäyttivät Tourén vuoden 2012 vallankaappauksessa. Valtionpäämieheksi julistautui sotilaskomitean puheenjohtaja Amadou Haya Sanogo, joka joutui luovuttamaan vallan väliaikaiselle presidentille, kansalliskokouksen puheenjohtajalle Dioncounda Traorélle.[15]

Vuonna 2013 järjestetyissä vaaleissa presidentiksi valittiin Rassemblement pour le Mali -puolueen ehdokas Ibrahim Boubacar Keïta. Hänet valittiin uudelleen vuonna 2018. Keïtan virkakauden oli määrä päättyä vuonna 2023,[16] mutta hänet syrjäytettiin sotilasvallankaappauksessa elokuussa 2020[17].

Vallankaappauksen jälkeen valtionpäämiehenä toimi sotilaskomitean puheenjohtaja Assimi Goïta. Komitean siirtymäkauden presidentiksi valitsema Bah N’Daw vannoi virkavalansa 25. syyskuuta 2020 ja Goïtasta tuli samalla siirtymäkauden varapresidentti.[4][18] Sotilaiden syrjäyttämä N’Daw ilmoitti erostaan 26. toukokuuta 2021, jolloin Goïtasta tuli väliaikainen presidentti[5].

Lähteet muokkaa

  • Diarra, Abdoulaye: Démocratie et droit constitutionnel dans les pays francophones d'Afrique: Le cas du Mali depuis 1960. Paris: Karthala, 2010. ISBN 978-2-8111-0329-3.
  • Imperato, Pascal James & Imperato, Gavin H.: Historical Dictionary of Mali, fourth edition. Lanham: Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-5603-5.

Viitteet muokkaa

  1. Diarra, s. 191.
  2. Diarra, s. 191–193.
  3. Mara, Moussa: L’état au Mali: Géniteur de la nation, facteur d’intégration, catalyseur d’expansion. Tome 1: Présentation et diagnostic, s. 82. Bamako: Nouvelle imprimerie bamakoise, 2010. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. a b Le Président Présidence de la République du Mali. Viitattu 30.1.2021.
  5. a b Mali: Bah N’Daw démissionne, Assimi Goïta devient président Jeune Afrique. 26.5.2021. Viitattu 26.5.2021.
  6. Diarra, s. 54–61.
  7. Imperato & Imperato, s. 170.
  8. Diarra, s. 105, 107.
  9. Diarra, s. 113-119, 125, 128.
  10. Imperato & Imperato, s. 309.
  11. Diarra, s. 151.
  12. Imperato & Imperato, s. xciv, 297–298.
  13. Imperato & Imperato, s. xciv, 182–186.
  14. Imperato & Imperato, s. 299–301.
  15. Political Handbook of the World 2015, s. 918–919. Thousand Oaks: CQ Press, 2015. ISBN 978-1-4833-7157-3.
  16. Biographie du Président Présidence de la République du Mali. Arkistoitu 7.1.2020. Viitattu 4.1.2020.
  17. Malin presidentti ilmoitti eroavansa virastaan – kapinoivat sotilaat olivat aikaisemmin pidättäneet presidentin ja pääministerin Yle Uutiset. Viitattu 20.8.2020.
  18. Le Vice-président Présidence de la République du Mali. Viitattu 30.1.2021.

Aiheesta muualla muokkaa