Malin asevoimat (ransk. Forces armées maliennes eli FAMa) käsittävät maa- ja ilmavoimat sekä puolisotilaalliset santarmilaitoksen, kansalliskaartin ja poliisin[1]. Asevoimien päätehtävänä on taistella maan pohjoisosien kapinallisryhmiä vastaan[2].

Malilaisia sotilaita neuvostoliittolaisine kivääreineen vuonna 2008.
Malin asevoimien tunnus.

Malin asevoimat muodostettiin maan itsenäistyessä vuonna 1960 Ranskan armeijassa ja santarmilaitoksessa palvelleista paikallisista sotilaista. Ranskalaiset joukot vetäytyivät maasta vuonna 1961. Santarmilaitos on perustettu vuonna 1972[3] ja ilmavoimat vuonna 1976[4].

Malin asevoimat on taistellut tuaregikapinallisia vastaan useaan otteeseen 1960-luvulta lähtien. Vuoden 2012 sisällissodassa tuaregit ja islamistit valtasivat maan koko pohjoisosan, mutta Ranskan joukot ajoivat heidät pois seuraavan vuoden alussa.[5] Vuonna 1985 käytiin lyhyt rajasota Burkina Fason kanssa[6]. Sotilaat ovat kaataneet siviilihallinnon vuosien 1968, 1991, 2012[7] ja 2020 vallankaappauksissa[8].

Asevoimat on järjestetty Ranskan mallin mukaisesti. Niiden ylipäällikkönä toimii Malin presidentti. Käytännön johdosta vastaa puolustus- ja veteraaniministeriön alainen esikuntapäällikkö. Maavoimilla, ilmavoimilla ja santarmilaitoksella on omat päällikkönsä.[9] Malissa on valikoiva kahden vuoden asevelvollisuus[10]. Koulutuskeskukset sijaitsevat Bamakossa, Katissa ja Koulikorossa[11]. Maan puolustus- ja turvallisuusmenot olivat 727 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuonna 2019[2].

Maa- ja ilmavoimiin kuuluu arviolta 13 000 henkilöä. Armeija on jaettu eri aselajien yhdistetyiksi taisteluryhmiksi, jotka koostuvat kevyestä ja motorisoidusta jalkaväestä, tykistöstä sekä tiedustelu-, kommando- ja tukielementeistä. Maavoimien kalusto käsittää panssariajoneuvoja ja tykkejä. Ilmavoimilla on kuljetuskoneita ja taisteluhelikoptereita.[2] Sisämaavaltiona Malilla ei ole laivastoa, mutta armeijalla on partiointia varten muutamia jokiveneitä[1]. Santarmilaitoksen miehistövahvuus on 1 800, kansalliskaartin 2 000, poliisin 1 000 ja miliisin 3 000 henkeä. Aseistus on suurelta osin vanhentunutta tai käyttökelvotonta. Malilla ei ole omaa aseteollisuutta.[2]

Ranskan ja sittemmin Neuvostoliiton mallin mukaan rakennettujen asevoimien toimintakyky on osoittautunut heikoksi maan sisäisissä konflikteissa[12]. Sitä on pyritty parantamaan muun muassa Euroopan unionin, Ranskan ja Yhdysvaltojen tarjoaman koulutuksen avulla. Malissa toimii Ranskan johtama terrorismin vastainen operaatio Barkhane ja Yhdistyneiden kansakuntien kriisinhallintaoperaatio Minusma.[2]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b Shurkin, s. 64.
  2. a b c d e The Military Balance 2020, s. 487–489. London: The International Institute for Strategic Studies, 2020. ISBN 9780367466398.
  3. Etat major de l’armée de terre Ministère de la défense et de anciens combattants. Viitattu 7.2.2021.
  4. Etat major de l’armée de l’air Ministère de la défense et de anciens combattants. Viitattu 7.2.2021.
  5. The Armed Conflict Survey 2020, s. 348. London: The International Institute for Strategic Studies, 2020. ISBN 9780367541507.
  6. Imperato, Pascal James & Imperato, Gavin H.: Historical Dictionary of Mali, fourth edition, s. 334–337. Lanham: Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-5603-5.
  7. Political Handbook of the World 2018–2019, s. 1003, 1005. Thousand Oaks: CQ Press, 2019. ISBN 978-1-5443-2712-9.
  8. Mali coup: UN joins global condemnation of military takeover BBC News. 20.8.2020. Viitattu 7.2.2021.
  9. Shurkin, s. 64–66.
  10. The Stateman’s Yearbook 2019, s. 804. London: Palgrave Macmillan, 2019. ISBN 978-1-349-95320-2.
  11. Direction des écoles militaires Ministère de la défense et de anciens combattants. Viitattu 7.2.2021.
  12. Shurkin, s. 67–86.

Aiheesta muualla muokkaa