Maksimos Efesoslainen
Maksimos Efesoslainen (joskus Maksimos Smyrnalainen) (k. 372) oli antiikin kreikkalainen uusplatonilainen filosofi. Hän oli yksi Iamblikhoksen merkittävimpiä seuraajia. Maksimos toimi keisari Julianuksen oppi-isänä tämän pyrkiessä palauttamaan pakanallisen uusplatonilaisen uskonnon kristinuskon tilalle.[1]
Maksimos oli kotoisin joko Efesoksesta tai Smyrnasta. Hänen kerrotaan olleen ylhäisestä ja varakkaasta perheestä. Maksimoksella oli suuri vaikutusvalta keisari Julianukseen. Hän hyödynsi tämän kiinnostusta magiaan ja teurgiaan, ja sai enteitä tulkitsemalla merkittävän aseman hovissa. Tämä tuotti hänelle myös useita vihollisia. Julianuksen kuoltua hänet vangittiin, ja keisari Valens tuomitsi hänet kuolemaan.[1]
Maksimos keskittyi uusplatonismin mystiseen puoleen, ja antoi vähemmän arvoa loogisille todistuksille tai argumenteille. Hänen sanotaan kuitenkin olleen logiikan suhteen samaa mieltä kuin Eusebios Myndoslainen, Porfyrios ja Iamblikhos.[1]
Maksimos on yksi päähenkilöistä Gore Vidalin romaanissa Julian (1964). Hänet kuvataan huijarina, jonka neuvot ovat pääsyyllisiä Julianuksen kuolemaan.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Maximus of Smyrna (Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.) 1911encyclopedia.org. Viitattu 27.10.2008.
Aiheesta muualla
muokkaa- Wace, Henry: ”Maximus of Ephesus” Dictionary of Christian Biography and Literature to the End of the Sixth Century A.D., with an Account of the Principal Sects and Heresies. Christian Classics Ethereal Library (englanniksi)
