Kleitomakhos (m.kreik. Κλειτόμαχος, alun perin Hasdrubal) (187109 eaa.) oli antiikin kreikkalainen Platonin Akatemiaan kuulunut filosofi.

Kleitomakhos oli kotoisin Karthagosta. Hän tuli Ateenaan noin vuonna 146 eaa. opiskelemaan filosofiaa. Hän oli Karneadeen oppilas, ja seurasi tätä Akatemian johdossa vuonna 126 eaa. Hän omaksui tältä skeptisyyden. Akatemian lisäksi hän vaikutti myös sekä peripateettisessa että stoalaisessa koulussa.

Diogenes Laertios kertoo hänen kirjoittaneen yli 400 kirjaa. Yksikään näistä ei ole säilynyt nykypäiviin. Suurin osa näistä teoksista pyrki tallentamaan ja selventämään Karneadeen näkemyksiä, joka ei itse kirjoittanut yhtään teosta. Näiden lisäksi hän kirjoitti johdannon ateenalaiseen filosofiaan, sekä kirjeen maanmiehilleen Karthagon kaaduttua kolmannen puunilaissodan lopussa. Kirjeessä hän selvittää filosofian onnettomuuksien aikana tuomaa lohtua.

Cicero arvosti suuresti Kleitomakhoksen töitä, ja perusti osan teoksistaan Jumalten luonteesta (De natura deorum), De divinatione ja De fato tämän kirjoittamaan teokseen, josta hän käyttää nimeä De sustinendis offensionibus (”Myöntymyksen epäämisestä”). Kaksi Kleitomakhoksen töistä tiedetään omistetuksi merkittäville roomalaisille, toinen runoilija Gaius Luciliukselle ja toinen konsuli Lucius Marcius Censorinukselle. Myös tästä voidaan päätellä, että hänen teoksensa olivat arvostettuja Roomassa.

Lähteet muokkaa

  • Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 159 (IV.10), 496. Suomennos ja selitykset Marke Ahonen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa, 2003. ISBN 952-5418-07-3.

Aiheesta muualla muokkaa