Maksim Grek
Maksim Grek (kreik. Μάξιμος ο Γραικός, Máksimos o Graikós, ven. Максим Грек (suom. Grek=kreikkalainen), maallikkonimeltään Mihail Trivolis kreik. Μιχαήλ Τριβώλης, Mikhaíl Trivólis), s. 1470 Árta, Kreikka – 21. tammikuuta 1556 Sergijev Posad, Venäjä) oli kirjailija sekä ortodoksinen munkki, jolla oli huomattava vaikutus Venäjän tsaari Iivana IV Julman hengelliseen kasvatukseen ja näkökantoihin ollen hänen yhtenä oppi-isänään yhdessä muun muassa metropoliitta Makarin, munkki Vassian Patrikejevitšin ja pappi Sylvesterin kanssa. Tämä kaikki selittyy pitkälti Iivanan isän Vasili III:n kuolemasta Iivanan ollessa vasta kolmivuotias vuonna 1533, ja jo Vasilin aikana ja aiemminkin oli Venäjän valtakunnassa erilaisia valtajuonitteluja lähinnä ylimystön eri tahojen välillä. Juuri munkit Maksim ja Vassian olivat toimineet jo Vasilin luotettavina neuvonantajina.[1]
Maksim Grek oli syntyisin Kreikasta Athos-vuorelta vuonna 1518, ja hän tuli Iivana III:n, Rurikin ja Gediminasin sukuiseksi väitetyn, käytännössä ensimmäisen koko Venäjän tsaarin puolison Sofia Palaiologosin mukana Venäjälle. Sofia oli monien mielestä tuonut kreikkalaisten apuriensa välityksellä Venäjälle ajatuksen yksinvallasta, ja monet hoviaatelistoon verrattavat voimakkaat pajarit syyttivät juuri Maksimia tästä kuningatar Sofian ohella.[1] Maksimin tehtävänä oli tarkastaa erityisesti Raamatun venäjänkielisen käännöksen oikeellisuutta, ja häntä pidettiin renessanssin tuntijana, mutta tätä suuntausta hän arvosteli ortodoksisesta näkökulmasta liian vapaamieliseksi. Historioitsija Isabel de Madariagan mukaan Maksim Grek oli tavallaan sovitteleva henkilö maallisen ja uskonnollisen vallan välillä, mutta mistään demokratiasta eturyhmien välillä ei millään muodoin ollut kyse. Maksimia sekä Vassiania syytettiin jopa harhaoppisuudesta, koska hän hyväksyi keskustelut jopa islamia ja juutalaisuutta edustavien tahojen kanssa. Vasilin avioeroa Maksim vastusti, ja tässä Madariaga näkee yhtymäkohdan katolisen kirkon ja kuningas Henrik VIII:n välisestä konfliktista Englannissa.[1][2]
Vassian Patrikejevitš karkotettiin suoraa päätä luostariin, mutta Maksim Grek selviytyi harhaoppisuusoikeudenkäynnistä, joskin hänen joltinenkin tukijansa Bersen Beklemišev ja yksi Maksimin kirjureista teloitettiin. Vuoden 1525 vaiheilla Iivanan IV:n aikakaudella Maksim Grek olisi halunnut palata Athokselle, mutta hänet päästettiin luostarielämään Tverin, jossa hän kohtasi piispa Akakin, jonka kanssa hänellä oli siedettävät välit. Sinänsä olot Moskovassa muuttuivat ahdasmielisemmiksi.[2]
Maksim Grek kuoli Troitse-Sergijevin luostarissa vuonna 1556, jonne hänet on haudattu, ja myöhemmin pyhäksi kanonisoitu.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Madariaga, Isabel de: ”I, Sofia Paleologa”, Iivana Julma, s. 41–42. Suomentanut Kinnunen, Matti. Ajatus Kirjat, 2009. ISBN 978-951-20-8111-0.
- ↑ a b Madariaga, Isabel de: ”II, Vasili III:n valtakausi”, Iivana Julma, s. 51–54. Suomentanut Kinnunen, Matti. Ajatus Kirjat, 2009. ISBN 978-951-20-8111-0.