Maassa maan tavalla : maahanmuuttokritiikin lyhyt historia

Maassa maan tavalla : maahanmuuttokritiikin lyhyt historia on Milla Hannulan vuonna 2011 ilmestynyt kirja. Kirja kertoo suomalaisesta maahanmuuttokritiikistä poliittisena puheenaiheena. Hannula käsittelee myös kansallismielistä Suomen Sisu -järjestöä ja Hommaforumia.

Maassa maan tavalla : maahanmuuttokritiikin lyhyt historia
Kirjailija	Milla Hannula
Kieli	suomi
Kustantaja	Otava
Julkaistu	2011
Ulkoasu	sidottu
Sivumäärä	240
ISBN	978-951-1-24871-2
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Sisältö

Valtiotieteiden maisteri Milla Hannula (s. 1974) on toiminut tutkijana ja toimittajana. Hannula oli itse mukana Suomen Sisun toiminnassa parin vuoden ajan vuosituhannen vaihteessa. Hannula kertoo olleensa miesvaltaisen järjestön kanssa eri mieltä monista asioista, etenkin naisasiasta, mikä sai hänet irtaantumaan järjestön toiminnasta. Hän kuitenkin arvostaa edelleen järjestön toimintaa.

”	Jos maahanmuuttokriittisiä on kuvailtu ääri-sanoilla, esimerkiksi äärioikeistolaisiksi, voi kysyä onko suomalainen yhteiskunta sitten puolestaan ollut äärimonikulttuuristava? Tähän nimittelyyn en kirjassani lähde, sillä pidän sitä hedelmättömänä. Maahanmuuttokritiikki oli 1980-luvulta 2000-luvulle yhteiskunnan tabuaihe.	”
– Milla Hannula Homma-sivuston haastattelussa 2011.

Hannula käsittelee maahanmuuttokriittisiä puheenvuoroja, joita ovat esittäneet muun muassa Keijo Korhonen, Kari Rajamäki, Eero Paloheimo ja Jussi Halla-aho. Hannulan haastattelussa Korhonen sanoi pitävänsä maahanmuuttokriittisen liikkeen syntymistä luonnollisena asiana. Hänen mukaansa vastaavaa on tapahtunut kaikissa maissa, joihin on alkanut suuntautua merkittävää maahanmuuttoa.

Vastaanotto

Aamulehden arvostelija Matti Mörttinen kirjoittaa, että maahanmuuttokriitikot ”saavat [kirjassa] sankarin viitan ylleen. He katsovat käyneensä taistelua niin sanottua poliittista korrektiutta ja sananvapauden rajoituksia vastaan. Tämä urhoollinen kamppailu on käyty pääasiassa kirjoittamalla nimimerkin takaa internetin keskustelufoorumeille mielipiteitä monikulttuurisuutta, liberalismia ja suvaitsevaisuutta vastaan.” Mörttinen nostaa esiin kohdan, jossa Hannula kuvaa internetkirjoittaja Seppo Lehdon saaman yli kahden vuoden ehdottoman vankilatuomion törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta kohtuuttomaksi. Hannula kuvaa Lehdon olevan ”maahanmuuttokriittinen mutta ennen kaikkea uskomaton showmies, joka onnistuu aina ylittämään hyvän maun rajat ja jonka tarkoitusperät eivät tavallisille ihmisille aukea”. Arvostelijan mukaan tästä ”voivat olla jonkin verran toista mieltä ne, jotka joutuivat Lehdon nettiväärennösten ja viestintäterrorin kohteiksi jopa vuosikymmenten ajan”.

Turun Sanomiin kirjan arvostelleen Risto Laakkosen mukaan kirja on ansiokas siinä, että se antaa kasvot maahanmuuttoon kielteisesti tai varauksellisesti suhtautuville suomalaisille ja heidän muodostamilleen ryhmille. Kirjan suurimpana puutteena Laakkonen pitää sitä, että siinä siirretään nykyaikaan heimoajatteluaatteen ja rotupuhtauden yhdistelmiä. Laakkosen mukaan kirjoittaja on selvästi innoittunut Euroopan äärioikeistolaisista liikkeistä. Tähän on lisäksi yhdistetty ”Isänmaallisen kansanliikkeen IKL:n, Akateemisen Karjala-seuran AKS:n ja heimoajattelun kaipuu”. Laakkonen sanoo olevansa Hannulan kanssa samaa mieltä siitä, että Suomessa ”aivan liian kevyesti leimataan rasisteiksi ihmisiä mielipiteittensä johdosta”.

Agricola-historiasivuston arvostelijan Jussi Jalosen mukaan kirja ”tekee jo johdannossaan selväksi olevansa etupäässä mainitun poliittisen liikkeen nostalginen ylistyslaulu ja sortuu säännöllisesti tahattoman koomiseen paatoksellisuuteen”. Jalonen arvostelee sitä, että Hannula nimittää isänmaallisiksi ”vähemmistöjen halventamisessa kunnostautuneita tahoja”. Muukalaispelon ylevöittämisen lisäksi tähän sisältyy oletus, että kieltäytyminen tämän näkemyksen kannattamisesta merkitsisi vastaavasti ehkä epäisänmaallisuutta. Käsitteen 'kansallismielinen' sijasta Jalonen käyttäisi sanaa 'äärikansallinen' kuvaaman kirjan toimijoita. Jalosen mielestä kirjoittajan olisi pitänyt käsitellä syvemmin maahanmuuttokriittisen liikkeen jäsenten ulkomaisista julkaisuista saamia vaikutteita sen sijaan, että esittelee liikkeen ”antikommunismin ja valkoisen Suomen perintönä”. Jalosen mielestä maahanmuuttokriittinen internetvaikuttaminen ”nojaa paljolti provokaatioihin ja kyseenalaisen informaation levittämiseen”, joten aihetta kannattaisi käsitellä propagandan tutkimuksen näkökulmasta. Sen sijaan Hannula ”ottaa maahanmuuttokriittiset väitteet sellaisenaan ja kyseenalaistamatta”. Jalosen mielestä kirjassa olisi voitu myös mainita Muutos 2011 -puolueen entisen puheenjohtajan Juha Mäki-Ketelän huomautukset maahanmuuttokriittisessä liikkeessä vaikuttavista ”rasistisista aineksista” sekä kunnanvaltuutettu James Hirvisaaren blogikirjoituksistaan saama syyte kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.

Jussi Halla-aho esittää Homma-foorumilla, että kirjassa kerrotaan totuus Sisusta ja sisulaisista ja jatkaa: ”Koska totuus kuitenkin on liian tylsä, kyseinen opus ei kelpaa lähdeviitteeksi Sisua käsitteleville tietokirjailijoille.” Maahanmuuttokriittisen filosofi Jukka Hankamäen mukaan Hannula on kirjassaan perustellut tyydyttävästi, miksi maahanmuutto ja monikulttuurisuus eivät ole välttämättä hyväksi.

Juha Sihvola huomauttaa Helsingin Sanomien arvostelussa, että ”harvassa ovat ne yhteiskunnat, joissa kansanryhmän leimaaminen murhaajiksi ja raiskaajiksi hyväksytään sananvapauden nimissä, mutta Hannulan mielestä rasismituomio oli maahanmuuttoa vastustavien mielipiteiden syrjintää”. Sihvolan mukaan kirja osoittaa, että ”maahanmuuttokritiikki” on muukalaisvihamielisyyden ja kansanryhmien yleistävän leimaamisen eli rasismin kaunisteleva nimitys.

Etelä-Saimaan Jussi Kämäräisen mukaan kirja ei toimi tutkimuksena tai historiana, mutta ei sitä sellaiseksi ole kirjoitettukaan. Arvostelu maahanmuuttovastaisia kohtaan jää vähäiseksi, ja toiminta esitetään ennen kaikkea sananvapauskysymyksenä. Internetin palstojen rasismiin viitataan, mutta vähäisenä ilmiönä. Maahanmuuttokriittisten painotukset näkyvät selvästi tekstistä, käytettyä kieltä myöten.

Jussi K. Niemelä kirjoittaa Humanisti-lehdessä, että ääriajattelijat pyrkivät oikeuttamaan näkemyksensä enemmistön näkemyksenä ja ristiriitaisesti pyrkivät myös saamaan kannatusta esittäytymällä sorrettuna vähemmistönä. Suomen Sisun ohjelman ero natsismiin on se, että juutalaisten asemesta syntipukin roolin saavat muslimit. Sisun periaateohjelmassa mainitaan termi ”kansansielu”, siinä missä kansallissosialisti Alfred Rosenberg puhui ”rotusielusta” ja orgaanisesta yhteisöstä.

Aiheesta muualla

• Milla Hannula (anhentunut linkki) Suomen Kuvalehti 16.2.2011. (Arkisto )
• Antero Eerola: Hommalaiset maahanmuuttajia, feminismiä ja vasemmistoa vastaan. Kansan Uutiset 11.6.2011.