Maailman rauhanneuvosto

Maailman rauhanneuvosto (engl. World Peace Council, WPC) on väitteensä mukaan anti-imperialistinen ja sitoutumaton kansainvälinen liike.

WPC oli Neuvostoliiton tiedustelupalvelujen ohjailema järjestö[1]. WPC:n vuonna 1989 julkaiseman tiedon mukaan 90 prosenttia sen rahoituksesta tuli Neuvostoliitolta[2]

Suomen rauhanpuolustajat oli aiemmin WPC:n jäsenjärjestö.lähde?

HistoriaMuokkaa

WPC perustettiin vuonna 1949 samaan aikaan kuin Nato. Se oli mukana monissa protesteissa ja mielenosoituksissa 1980-luvun lopulle asti. Kiinan kansantasavalta erosi neuvostosta 1966 Neuvostoliiton ja Kiinan välien rikkouduttua.

Järjestön ensimmäinen päämaja sijaitsi Pariisissa, mutta se karkotettiin Ranskasta vuonna 1951 hallituksen päätöksellä "viidentenä kolonnana toimimisen takia". Tämän jälkeen se siirtyi Tšekkoslovakiaan Prahaan, josta se siirtyi vuonna 1954 Wieniin. Järjestö kiellettiin Itävallan hallituksen päätöksellä vuonna 1957 valtion etujen vastaisen toiminnan vuoksi, ja sen jälkeen se toimi vielä kymmenen vuotta naamioituneena vasta perustetuksi Kansainvälisen rauhan instituutiksi.[3]

Neuvostoliiton pyrkimyksenä oli vaikuttaa mielipiteisiin WPC:n kautta.[4]

WPC:ssä oli vuonna 1971 noin 600 ihmistä 104 maastaselvennä. WPC oli erityisen aktiivinen Yhdysvaltojen Euroopassa sijaitseviin sotilastukikohtiin liittyvissä asioissa. Se toteutti suuria kampanjoita, joilla se vastusti Yhdysvaltojen operaatioita, etenkin Vietnamin sotaa. Toisaalta Neuvostoliiton rahoittama ja kommunistien hallitsema WSG ei tuominnut Neuvostoliiton samanaikaisia operaatioita Unkarissa (1956), Afganistanissa (1979–1989) ja muualla.lähde?

Läntisten ja neuvostoliittolaisten edustajien kiistan vuoksi 40 sitoutumatonta järjestöä muodosti WPC:stä erillisen organisaation International Confederation for Disarmament and Peace.[5] Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 WPC kutistui pienemmäksi.lähde?

WPC:n päämaja oli Helsingissä osoitteessa Lönnrotinkatu 25 A, kunnes se muutti 1990-luvulla Kreikkaan. WPC jakoi kansainvälistä rauhanpalkintoa ja julkaisi kahta lehteä, nykyään yhtä. Vuoden 2008 kokous pidettiin Venezuelassa.lähde?

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Richard Felix Staar, Foreign policies of the Soviet Union, Hoover Press, 1991, ISBN 0817991026, s. 79, s. 84
  2. WPC, Peace Courier, 1989, No. 4
  3. Oleg Gordievsky, Inna Rogatchi, Sokea peili, WSOY 1997, ISBN 951-0-21082-X
  4. Journalistitkin olivat rähmällään Helsingin Sanomat. 16.12.2016.
  5. Oxford Conference of Non-aligned Peace Organizations (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muuallaMuokkaa