Määritelmädirektiivi
Määritelmädirektiivi on Euroopan parlamentin ja Euroopan neuvoston hyväksymä, 13. joulukuuta 2011 hyväksytty, uudelleen laadittu direktiivi. Siinä on kyse vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle.[1]
| Määritelmädirektiivi | |
|---|---|
| Oikea nimi | Direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleen laadittu) |
| Lakiteksti | EUR-Lex |
| Annettu | 13. joulukuuta 2011 |
Määritelmädirektiivi yhtenäistää sitä, miten Euroopan unionin (EU) jäsenmaat tulkitsevat Geneven pakolaissopimuksen mukaista pakolaisen määritelmää. Se myös määrittelee toissijaisen suojelun kriteerit. Direktiivissä säädetään, miten pakolaisia ja toissijaista suojelua saavia tulee kohdella.[2] Määritelmädirektiivi asettaa kansainvälistä suojelua saavien oikeuksien ja etujen vähimmäisvaatimukset EU:ssa ja yhtenäistää alansa terminologian.[3] Direktiivi ei anna jäsenmaille harkintavaltaa oleskelulupien antamisen suhteen vaan toteaa, että kun sen määrittelemät turvapaikan tai toissijaisen suojelun kriteerit täyttyvät, jäsenmaan on annettava hakijalle oleskelulupa.[2]
Pakolaisten osalta määritelmädirektiivi perustuu osittain Geneven pakolaissopimukselle ja osittain se on sitä laajempi. Toissijainen suojelu taas ei perustu kansainvälisiin sopimuksiin. Määritelmädirektiivi on ensimmäinen ylikansallinen asiakirja, joka määritelee toissijaisen suojelun kriteerit.[2]
Määritelmädirektiivin lähtokohtana on, että toissijaisen suojelun saaville ei tarvitse antaa niin paljon oikeuksia ja etuja kuin turvapaikan saaneille.[2] Direktiivin uudelleen laadittu versio lähensi statuksien oikeuksia ja etuuksia.[1] Direktiivin ensimmäisen version laatimisen yhteydessä 2000-luvun alussa erottelun perusteeksi esitettiin muun muassa se, että pakolaisuuden taustalla olevat syyt olisivat luonteeltaan pysyvämpiä ja että pakolaisten oleskelu kohdemaassa muodostuisi siten pysyvämmäksi. Käytännössä kuitenkin kummankin statuksen ihmisten suojelun tarve on usein pitkäkestoinen. Alkuperäisessä Euroopan komission direktiiviesityksessä toissijaisen suojelun kriteerit oli määritelty paljon laajemmin. Niihin sisältyi yleisempi määritelmä vakavista ihmisoikeusloukkauksista kotimaassa, jotka olisivat muodostaneet perusteet toissijaiselle suojelulle. Alkuperäisiä kriteerejä pidettiin neuvotteluissa liian laajoina. Niitä rajattiin, ettei direktiivi koskisi liian montaa ihmistä.[2]
Määritelmädirektiivi on osa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän säädöspakettia, jonka muut säädökset hyväksyttiin kesäkuussa 2013. Säädöspaketin tavoite on EU:n yhteinen turvapaikkamenettely ja yhdenmukainen suojeluasema EU:ssa. Euroopan parlamentti ja EU-neuvosto antoivat määritelmädirektiivin 13. joulukuuta 2011. Se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 20. joulukuuta 2011.[1] Suomen ulkomaalaislain muutos direktiivin mukaiseksi tuli voimaan 1. heinäkuuta 2014.[4] Määritelmädirektiivin edeltäjä oli 2004/83/EY,[3] jonka Suomi pani täytäntöön vuonna 2009.[1] Direktiivin uudelleen laaditun version keskeinen muutos aiempaan oli pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman saaneille myönnettävien oikeuksien ja etuuksien lähentäminen, mutta Suomi oli säätänyt toissijaisen suojelun jo aiemmin aiemman direktiivin vähimmäistasoa suotuisammaksi.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e HE 9/2014 – Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta Finlex. 13.3.2014. Edita Publishing ja Oikeusministeriö. Viitattu 14.1.2018.
- ↑ a b c d e Rummakko, Sanna: Pakolaisoikeutta edistyneemmille Ihmisiä muuttoliikkeessä. 2.11.2011. Pakolaisneuvonta ry. Arkistoitu 14.1.2018. Viitattu 14.1.2018.
- ↑ a b Raitio, Juha: Lausunto (HE 2/2016 vp.) (PDF) 26.2.2016. Eduskunta. Viitattu 14.1.2018.
- ↑ Turvapaikkasäännösten yhtenäistäminen etenee: Määritelmädirektiivi voimaan 5.6.2014. Sisäministeriö. Viitattu 14.1.2018.
Aiheesta muualla muokkaa
- Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011 , vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle EUR-Lex. Euroopan unionin julkaisutoimisto.