Wikipedia

Lykurgos Ateenalainen

ateenalainen poliitikko ja puhuja

Lykurgos Ateenalainen (m.kreik. Λυκούργος ὁ Ἀθηναῖος, Lykūrgos ho Athēnaios, lat. Lycurgus Atheniensis; 396–323 eaa.) oli antiikin kreikkalainen valtiomies ja puhuja, joka oli kotoisin Ateenasta. Hänet luetaan yhdeksi kymmenestä attikalaisesta puhujasta.[1]

Lykurgos Ateenalainen
Λυκούργος ὁ Ἀθηναῖος
Lykurgos Ateenalainen. J. Wilkesin kuvitusta vuodelta 1807.
Lykurgos Ateenalainen. J. Wilkesin kuvitusta vuodelta 1807.
Henkilötiedot
Syntynyt396 eaa.
Ateena
Kuollut323 eaa.
Ammatti valtiomies, puhuja

Ateenalaista Lykurgosta ei tule sekoittaa puolimyyttiseen spartalaiseen lainsäätäjään, Lykurgos Spartalaiseen.

Elämä

muokkaa

Lykurgos syntyi Ateenassa noin vuonna 396 eaa. Hän oli Lykofronin poika ja kuului ylhäiseen eteobutadien sukuun.[1][2] Nuoruudessaan Lykurgos opiskeli filosofiaa Platonin Akatemiassa, mutta myöhemmin hän siirtyi Isokrateen oppilaaksi ja ryhtyi verrattain varhain julkiseen toimintaan. Hänet nimitettiin kolme kertaa peräkkäin Ateenan julkisten tulojen hoitajaksi (ταμίας τῆς κοινῆς προσόδου, tamias tēs koinēs prosodū), ja hän hoiti tätä virkaa joka kerralla viiden vuoden ajan alkaen vuodesta 337 eaa. Hänen tehtävässään osoittamansa tinkimätön tunnollisuus mahdollisti sen, että hän sai julkiset tulot nousemaan 1 200 talenttiin.[1]

Tämä, sekä väsymätön toimeliaisuus, jolla hän työskenteli Ateenan turvallisuuden ja loiston lisäämiseksi, toi hänelle kansalaisten horjumattoman luottamuksen. Kun Aleksanteri Suuri vaati monien Makedonian vastustajien joukossa myös Lykurgoksen luovuttamista – sillä hän oli jo Filippos II:n aikana yhdessä Demostheneen kanssa toiminut aktiivisesti makedonialaisten juonia vastaan – ateenalaiset pitäytyivät hänessä ja kieltäytyivät rohkeasti luovuttamasta häntä.[1][3]

Lykurgokselle uskottiin myös kaupungin yleinen valvonta (φυλακή, fylakē) ja kansalaisten siveellisyyden ylläpito, ja hänen tarkasta valvonnastaan tuli lähes sananlasku.[1][4] Hänellä kuvataan olleen jalo maku kaikkea kaunista ja ylevää kohtaan, mikä näkyy niissä rakennuksissa, joita hän rakennutti tai saattoi päätökseen sekä kansalaisten hyödyksi että kaupungin koristukseksi. Hänen rehellisyytensä oli niin tunnettu, että yksityishenkilöt uskoivat hänelle suuria rahasummia säilytettäväksi.[1]

Lykurgos laati myös useita lakeja, joiden tarkkaa noudattamista hän valvoi. Erään lain mukaan naisten oli kiellettyä ajaa vaunuissa mysteerijuhlissa; kun hänen oma vaimonsa rikkoi tätä lakia, tälle määrättiin sakkoja.[1][5] Toisella lailla säädettiin, että Aiskhylokselle, Sofokleelle ja Euripideelle oli pystytettävä pronssipatsaat ja että heidän näytelmistään tuli tehdä viralliset kopiot ja ne tuli säilyttää valtion arkistossa. Pseudo-Plutarkhoksen nimiin pannut Kymmenen puhujan elämäkerrat sisältävät runsaasti anekdootteja ja luonteenpiirteiden kuvauksia Lykurgoksesta, joiden perusteella hän näyttäytyy eräänä jaloimmista vanhan attikalaisen hyveajattelun edustajista ja Demostheneen arvoisena aikalaisena.[1][6]

Lykurgos esiintyi usein menestyksekkäänä syyttäjänä Ateenan oikeudenkäynneissä, mutta oli itsekin usein toisten syyttämä — kuitenkin hän onnistui aina, jopa elämänsä viimeisinä päivinä, vaientamaan vastustajansa. Tiedetään esimerkiksi, että häntä vastaan esiintyivät Filinos,[1][7] Deinarkhos,[1][8] Aristogeiton, Menesaikhmos ja monet muut.[1]

Lykurgos kuoli vuonna 323 eaa. toimiessaan Dionysoksen teatterin valvojana (ἐπιστατής, epistatēs). Säilynyt katkelma eräästä piirtokirjoituksesta sisältää hänen laatimansa tiliselvityksen valtion taloudenhoidosta. Kuollessaan hän jätti jälkeensä kolme poikaa vaimonsa Kalliston kanssa. Menesaikhmos ja Thrasykles vainosivat heitä ankarasti, mutta Hypereides ja Demokles esiintyivät heidän puolustajinaan.[1][9]

Lykurgokselle osoitettiin useita kunnianosoituksia. Esimerkiksi arkontti Anaksikrates määräsi hänen kunniakseen pronssipatsaan pystytettäväksi Kerameikokseen, ja että hänet ja hänen vanhin poikansa tuli kestitä kaupungin kustannuksella Prytanikonissa.[1]

Teokset

muokkaa

Antiikin aikaiset lähteet mainitsevat viisitoista Lykurgoksen puhetta, jotka olivat tuolloin yhä olemassa.[1][10] Lähes kaikki olivat syytepuheita vakavista rikoksista.[11] Nykyaikaan on säilynyt parinkymmenen puheen nimet. Näistä on kuitenkin säilynyt kokonaisena vain yksi puhe sekä katkelmia muutamista muista; muut ovat kadonneet.[1]

Nykyaikaan säilynyt puhe on:

  • Leokratesta vastaan (Κατὰ Λεωκράτους, Kata Leōkratūs, lat. In Leocratem tai Contra Leocratem) – pidettiin vuonna 330 eaa.[1][12]

Nimeltä tunnetaan pääosin Sudan kautta muun muassa seuraavat puheet:[11][13]

  • Aristogeitonia vastaan (Κατὰ ̓Αριστογείτονος, Kata Aristogeitonos)
  • Autolykosta vastaan (Κατὰ Αὐτολύκου, Kata Autolykū)
  • Demadesta vastaan (Κατὰ Δημάδου, Kata Dēmadū)
  • Ennustuksia vastaan (Πρὸς τὰς μαντείας, Pros tas manteias) – nimen merkitys on epäselvä
  • Hallinnostaan (Περὶ τῆς διοικήσεως, Peri tes dioikēseōs)
  • Iskhyriasta vastaan (Πρὸς ̓Ἰσχυρίαν, Kata Iskhyrian)
  • Itsensä puolustus (Ἀπολογία πρὸς τὸν αὐτὸν, Apologia pros ton auton)
  • Leokratesta vastaan (Κατὰ Λεωκράτους, Kata Leōkratūs)
  • Lykofronia vastaan I (Κατὰ Λυκόφρονος Α', Kata Lykofronos I)
  • Lykofronia vastaan II (Κατὰ Λυκόφρονος Β', Kata Lykofronos II)
  • Menesaikhmosta vastaan – Sudassa virheellisesti ”Menaikhmosta vastaan” (Κατὰ Μεναίχμου, Kata Menaikhmū)
  • Papittaresta (Περὶ τῆς ἱερείας, Peri tēs hiereias)
  • Pappeudesta (Περὶ τῆς ἱερωσύνης, Peri tēs hierōsynēs)
  • Pasiklesta vastaan (Κατὰ Πασικλέους, Kata Pasikleūs)
  • Vastuuvelvollisuuksista (Ὑπὲρ τῶν εὐθυνω̂ν, Hyper tōn euthynōn)

Lisäksi Lykurgoksen teoksiksi mainitaan kirjeet (ἐπιστολαί, epistolai).[13]

Näin tietomme Lykurgoksen puhujantaidosta ja tyylistä ovat hyvin puutteelliset. Dionysios Halikarnassoslainen ja muut antiikin aikaiset kriitikot kiinnittävät erityistä huomiota hänen puheidensa eettiseen painotukseen, mutta moittivat hänen vertauskuviensa karkeutta, esityksen rakenteellista epätarkkuutta ja toistuvia poikkeamia pääaiheesta. Hänen tyylinsä on ylevä ja suurellinen, mutta ei erityisen elegantti tai miellyttävä.[1][14] Lykurgoksen teoksia näyttäisi kommentoineen Didymos Khalkenteros.[1][15]

Ailios Theon mainitsee kaksi Lykurgoksen nimiin laitettua kirjoitusta, Helenan ylistys (Ἑλένης ἐγκώμιον, Helenēs enkōmion) ja Eurybatoksen moittiminen (Εὐρυβάτου ψόγος, Eurybatū psogos), mutta jos nimi on oikein, kyseessä on todennäköisesti eri henkilö kuin attikalainen puhuja Lykurgos.[1][16]

Tekstilaitokset

muokkaa

Puhe Leokratesta vastaan painettiin useisiin attikalaisten puhujien kokoelmiin, joita julkaisivat muun muassa Aldus Manutius, Henri Estienne eli Henricus Stephanus, Johann Jakob Reiske, Immanuel Bekker, Johann Georg Baiter ja Hermann Sauppe (Zürich, 1834, 8vo.) sekä E. Maetzner (Berliini, 1836, 8vo.). Puheen varhaisia erillispainoksia olivat muun muassa J. Taylorin painos (Cambridge, 1743, 8vo.), jossa se on julkaistu yhdessä Demostheneen puheen Meidiasta vastaan kanssa, C. F. Heinrichin painos (Bonn, 1821, 8vo.), G. Pinzgerin laitos (Leipzig, 1824, 8vo.), jossa on johdanto, selityksiä ja saksankielinen käännös, sekä A. G. Beckerin julkaisu (Magdeburg, 1821, 8vo.).[1]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Smith, William: ”Lycurgus (15)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ Pseudo-Plutarkhos: Kymmenen puhujan elämäkerrat 841; Suda, Λυκούργος; Fotios: Bibliotheke 268, s. 496 jne.
  3. ↑ Plutarkhos ja Fotios, emt.
  4. ↑ Cicero: Kirjeet Atticukselle (Epistulae ad Atticum) 1.13; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Flamininus 12; Ammianus Marcellinus: Res gestae 22.9, 30.8.
  5. ↑ Aelianus: Varia historia 13.24.
  6. ↑ Pseudo-Plutarkhos: Kymmenen puhujan elämäkerrat 842 ja seuraavat.
  7. ↑ Harpokration: Kymmenen puhujan käyttämistä sanoista, θεωρικά.
  8. ↑ Dionysios Halikarnassolainen: Deinarkhos 10.
  9. ↑ Pseudo-Plutarkhos: Kymmenen puhujan elämäkerrat 842 jne.
  10. ↑ Pseudo-Plutarkhos: Kymmenen puhujan elämäkerrat 843; Fotios: Bibliotheke 268, s. 496b.
  11. ↑ a b Dobson, J.F.: ”Lycurgus: Works”, The Greek Orators. London: Methuen and Co., 1919. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  12. ↑ Aiskhines: Ktesifonia vastaan 93.
  13. ↑ a b Λυκούργος Suda On Line: Byzantine Lexicography. The Stoa Consortium. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
  14. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: De veteribus scriptoribus censura 5.3; Hermogenes: Puheen muodoista (De formis oratoriis) II, s. 500; Dion Khrysostomos: Puhe 18. Puhumaan kouluttautumisesta, s. 256, ed. Mor.
  15. ↑ Harpokration: Kymmenen puhujan käyttämistä sanoista, πέλανος, προκωνια ja στρωτήρ.
  16. ↑ Ailios Theon: Progymnasmata s. 71, 77.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Lycurgus. Teoksessa Minor Attic Orators. (Volume II: Lycurgus. Dinarchus. Demades. Hyperides. Translated by J. O. Burtt. Loeb Classical Library 395.) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1954. (englanniksi) (muinaiskreikaksi)
  • Worthington, Ian & Cooper, Craig & Harris, Edward M. (toim.): Dinarchus, Hyperides, and Lycurgus. (The Oratory of Classical Greece 5.) University of Texas Press, 2001. ISBN 9780292791435 (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lykurgos_Ateenalainen&oldid=23350608”