Lutz Eigendorf
Lutz Eigendorf (16. heinäkuuta 1956 Brandenburg an der Havel – 7. maaliskuuta 1983 Braunschweig) oli saksalainen jalkapalloilija. Hän loikkasi länteen vuonna 1979 ja kuoli liikenneonnettomuudessa epäselviksi jääneissä olosuhteissa neljä vuotta myöhemmin.
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 16. heinäkuuta 1956 | ||
| Syntymäpaikka | Brandenburg, DDR | ||
| Kuolinaika | 7. maaliskuuta 1983 (26 vuotta) | ||
| Kuolinpaikka | Braunschweig, Saksa | ||
| Pelipaikka | Keskikenttäpelaaja | ||
| Junioriseurat | |||
| Berliner FC Dynamo | |||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1974–1979 | Berliner FC Dynamo | 100 | (7) |
| 1980–1982 | 1. FC Kaiserslautern | 53 | (7) |
| 1982–1983 | Eintracht Braunschweig | 8 | (2) |
| Maajoukkue | |||
| 1978–1979 | DDR | 6 | (3) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Pelaajaura muokkaa
Eigendorf liittyi Berliner FC Dynamon juniorijoukkueeseen 13-vuotiaana. Hän oli lahjakas keskikenttäpelaaja ja nousi seuran edustusjoukkueeseen 1974. Eigendorf nousi myös DDR:n maajoukkueeseen. Hänen ensimmäinen maaottelunsa oli elokuussa 1978 Bulgariaa vastaan pelattu ottelu, jossa Eigendorf teki kaksi maalia.[1]
Maaliskuussa 1979 BFC Dynamo pelasi ystävyysottelun 1. FC Kaiserslauternia vastaan Länsi-Saksassa. BFC Dynamo hävisi ottelun ja paluumatkalla Eigendorf karkasi bussin pysähdyttyä Gießenissä. Eigendorfin loikkaus oli nolo DDR:lle, sillä BFC Dynamo oli Stasin tukema seura ja Stasin johtaja Erich Mielke oli sen innokas kannattaja. Eigendorfin vaimo ja lapsi jäivät loikkauksen jälkeen DDR:ään.[1]
Kaiserslautern otti Eigendorfin riveihinsä ja tarjosi BFC Dynamolle siirtokorvausta, josta se kuitenkin kieltäytyi. Lajin kansainvälinen kattojärjestö FIFA asetti hänet siirtorikkeen vuoksi vuoden pelikieltoon. Pelikieltonsa aikana hän työskenteli juniorivalmentajana Kaiserslauternissa. Pelikiellon umpeuduttua hän pelasi Kaiserslauternissa kolme kautta, minkä jälkeen hän siirtyi Eintracht Braunschweigiin kesällä 1982. Eigendorf ehti pelata loukkaantumisten vuoksi Braunschweigissa vain kahdeksan ottelua ennen kuolemaansa.[1]
Kuolema muokkaa
Eigendorf joutui auto-onnettomuuteen Braunschweigin lähistöllä 5. maaliskuuta 1983. Hänen Alfa Romeo GTV 6 -autonsa suistui tieltä ja osui tien vierellä olleeseen puuhun. Poliisi mittasi hänen verestään korkean alkoholipitoisuuden. Eigendorf kuoli sairaalassa kaksi päivää myöhemmin.[1] Hänen vanhempiensa sallittiin osallistua hautajaisiin Kaiserslauternissa, eivätkä he enää palanneet takaisin DDR:ään.
Useat Eigendorfin ystävät epäilivät kuolemaa Stasin järjestämäksi salamurhaksi, mutta valtaosa saksalaisista uskoi onnettomuuteen. Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen tutkiva journalisti Heribert Schwan kävi läpi Stasin arkistoja ja teki Eigendorfin kuolemasta kirjan ja dokumenttielokuvan. Hänen tutkimuksissaan selvisi että Mielke suuttui loikkauksesta eikä aikonut päästää Eigendorfia pälkähästä. Vain muutamaa päivää ennen kuolemaansa Eigendorf oli antanut haastattelun Berliinin muurilla BFC Dynamon stadionin läheisyydessä, minkä Mielke oletettavasti tulkitsi provokaatioksi. Eigendorfin tekemisiä seurasi Stasin toimeksiannosta jopa 50 henkilöä, ja asiakirjalöytöjen mukaan myös hänen salamurhaamistaan harkittiin. Schwanin teorian mukaan Eigendorf kidnapattiin ja hänelle juotettiin myrkytettyä alkoholia, minkä jälkeen hänet päästettiin lähtemään. Ajaessaan pakoon Eigendorfia häikäistiin kaarteessa ja myrkyn sekä alkoholin vaikutuksesta hän ajautui tieltä ulos.[2]
On kiistatonta että Eigendorf joi alkoholipitoista olutta sekä ennen lähtöään että aiemmin päivällä, mutta silminnäkijät pitivät mitattua 2,2 promillen humalatilaa silti huomattavan korkeana havainnoimaansa muutamaan olueen nähden. Eigendorfin tuttava Berliinin ajoilta, Stasin informantiksi tunnustautunut taparikollinen Karl-Heinz Felgner (IM "Klaus Schlosser") todisti Düsseldorfin maaoikeudessa vuonna 2010 että hän oli saanut Eigendorfin valvonnasta vastanneelta Stasin yliluutnantti Heinz Heßiltä 5000 markkaa murha-aseen hankkimista varten, muttei ollut osallinen auto-onnettomuuteen. Felgneriä pidettiin yleisesti epäluotettavana todistajana, mutta hänen vuonna 1982 määrittelemättömään tarkoitukseen saamansa 5000 markan maksu voitiin todentaa asiapapereiden avulla.[3]
Kuolemantapausta aiemminkin tutkinut Berliinin syyttäjälaitos totesi uudelleenarvioinnissaan vuonna 2011 ettei objektiivisia todisteita ulkopuolisesta vaikutuksesta onnettomuuteen ja kuolemaan edelleenkään ollut. Opinnäytetyönsä Eigendorfin tapauksesta kirjoittaneen Andreas Holyn mukaan viranomaiset kuitenkin suorittivat aiemmat tutkimuksensa ylimalkaisesti, Eigendorfille ei esimerkiksi suoritettu ruumiinavausta eikä yliluutnantti Heßia pyritty enää tavoittamaan Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen tämän jätettyä saapumatta kuulusteluun.[4]
Lähteet muokkaa
Tilastot muokkaa
- Lutz Eigendorfin pelaajatilastot national-football-teams.com. Viitattu 2.12.2010. (englanniksi)
- Lutz Eigendorfin maajoukkuetilastot Saksan jalkapalloliitto. Arkistoitu 8.6.2011. Viitattu 2.12.2010. (saksaksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Hesse-Lichtenberger, Uli: The curious case of Lutz Eigendorf - Part 1 23.2.1010. ESPN Soccernet. Arkistoitu 22.6.2011. Viitattu 2.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Hesse-Lichtenberger, Uli: The curious case of Lutz Eigendorf - Part 2 2.3.1010. ESPN Soccernet. Arkistoitu 22.6.2011. Viitattu 2.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Lutz Eigendorf: Tod eines "Republikflüchtlings" NDR. Viitattu 6.4.2024. (saksaksi)
- ↑ Die politische Brisanz falsch eingeschätzt Deutschlandfunk. Viitattu 6.4.2024. (saksaksi)