Lovikääpä
Lovikääpä (Postia lowei) on Suomessa vain muutaman kerran tavattu, erittäin uhanalainen kääpälaji. Sitä kasvaa vanhoissa metsissä kelottuneissa ja kaatuneissa männyn rungoissa, harvoin myös kuusella. Ruskolahottaja.[1][2]
| Lovikääpä | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Erittäin uhanalainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Fomitopsidaceae |
| Suku: | Haprakäävät Postia |
| Laji: | lowei |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
Oligoporus lowei |
|
Lovikäävän itiöemä on yksivuotinen ja pileaattinen tai puoliresupinaattinen. Puoliresupinaattisessa muodossa resupinaattisen osan reunus on pullean pumpulimainen. Lakit ovat hyllymäisiä tai tylppiä. Tuoreena pehmeän itiöemän perusväri on valkoinen, yläpinta vahamainen tai vettyneen kuultava. Kuivaessaan itiöemä saa meripihkanruskean sävyn ja muuttuu hauraaksi. Alapinnan reunoilla hammassuiset pillit ovat kulmikkaita ja niitä mahtuu 4–6 millimetrille, mutta muuten pillit yhteensulautuvat sokkeloiksiksi ja niiden koko kasvaa 1–2 millimetrillä. Lovikääpä on tuoksuton ja miedon makuinen.
Lovikäävän tunnistus on hankalaa ja usein se onnistuu vain poissulkemalla muut lajit. Vertaa poimulakkikääpään, joka on lovikääpää kovempi.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 311-312. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.