Lohkojako

suomalaisen maanviljelyhistorian maankäyttömuoto
Tämä artikkeli käsittelee vanhaa maanjakotapaa. Kiinteistötoimituksesta nimeltään lohkominen on eri artikkeli.

Lohkojako on suomalaisessa maanviljelyksessä käytetyn maan historiallisesti vanhin tunnettu maankäyttömenetelmä. Pisimpään se oli käytössä harvaan asutuilla alueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa, joissa ei pääsääntöisesti muodostunut kyläyhteisöjä. Maan tiheämmin asutuissa osissa viljelysmaa jaettiin sarkajaolla. Molemmat menetelmät korvautuivat 1700-luvulta lähtien isojaolla.

Lohkojaossa peltomaa koostui epäsäännöllisen muotoisista pienistä peltotilkuista, joita talot olivat raivanneet ja joita ne viljelivät yksityisesti.[1]

LähteetMuokkaa

  1. Historiallisen maatalouden maanjaot 2004. Helsingin yliopisto, kansatieteiden laitos. Viitattu 21.5.2012.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.