Avaa päävalikko

Lex Tulenheimo oli Tokoin senaatin keväällä 1917 eduskunnalle antama lakiesitys, jonka tarkoituksena oli helmikuun vallankumouksen jälkeisessä tilanteessa siirtää huomattava osa entisestä Suomen suuriruhtinaan vallasta Suomen senaatille. Esitys nimettiin senaatin oikeustoimituskunnan päällikkönä toimineen Antti Tulenheimon mukaan. Lakiesitys perustui yhteisymmärrykseen Suomen senaatin ja Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa. Esityksen valiokuntakäsittelyn aikana vasemmistoenemmistöinen eduskunta kuitenkin muokkasi siitä huomattavasti radikaalimman version eli niin sanotun valtalain, jonka mukaan ylin valtiovalta olisikin siirtynyt eduskunnalle.

Lex Tulenheimo olisi jättänyt Venäjän hallitukselle oikeuden hajottaa valtiopäivät ja määrätä uudet vaalit sekä normaalin valtiopäivien koollekutsumisen ja päättämisen. Venäjän hallitukselle olisivat jääneet myös "Venäjän etua" koskevat kysymykset. Suomen kenraalikuvernöörin tuli antaa lausunto siitä, mitkä Suomen senaatin käsiteltäväksi tulevista asioista olisivat koskeneet Venäjän etuja.[1] Sen sijaan valtalaissa Suomen eduskunnalle olisi siirretty sellaisiakin valtaoikeuksia, jotka Lex Tulenheimo jätti Venäjän hallitukselle, kuten valtiopäivien koollekutsuminen.

Venäjän väliaikaisen hallituksen vastustuksen vuoksi valtalaki ei koskaan tullut voimaan, vaikka se hyväksyttiin Suomen eduskunnassa kesällä 1917. Sen sijaan Lex Tulenheimon sisältö pääosin tosiasiallisesti toteutui heikentyneen Venäjän väliaikaisen hallituksen 12. syyskuuta antaman niin sanotun Kornilovin manifestin kautta.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Osmo Jussila, Seppo Hentilä & Jukka Nevakivi: Suomen poliittinen historia 1809–2006, s. 97. WSOY, Helsinki 2006.
  2. Suomen poliittinen historia 1809–2006, s. 98.

Aiheesta muuallaMuokkaa