Lex Tulenheimo
Lex Tulenheimo oli Tokoin senaatin keväällä 1917 eduskunnalle antama lakiesitys, jonka tarkoituksena oli helmikuun vallankumouksen jälkeisessä tilanteessa siirtää huomattava osa entisestä Suomen suuriruhtinaan vallasta Suomen senaatille. Esitys, jonka otsikko oli ”Erinäisten asian siirtämisestä Suomen Senaatin ja Kenraalikuvernöörin ratkaistaviksi”, nimettiin senaatin oikeustoimituskunnan päällikkönä toimineen vanhasuomalaisen Antti Tulenheimon mukaan.[1] Lakiesitys perustui yhteisymmärrykseen Suomen senaatin ja Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa. Esityksen valiokuntakäsittelyn aikana vasemmistoenemmistöinen eduskunta kuitenkin muokkasi siitä huomattavasti radikaalimman version eli niin sanotun valtalain, jonka mukaan ylin valtiovalta olisikin siirtynyt eduskunnalle.
Lex Tulenheimo olisi jättänyt Venäjän hallitukselle oikeuden hajottaa Suomen valtiopäivät ja määrätä uudet vaalit sekä normaalin valtiopäivien koollekutsumisen ja päättämisen. Venäjän hallitukselle olisivat jääneet myös ”Venäjän etua” koskevat kysymykset. Suomen kenraalikuvernöörin tuli antaa lausunto siitä, mitkä Suomen senaatin käsiteltäväksi tulevista asioista olisivat koskeneet Venäjän etuja.[2] Sen sijaan valtalaissa Suomen eduskunnalle olisi siirretty sellaisiakin valtaoikeuksia, jotka Lex Tulenheimo jätti Venäjän hallitukselle, kuten valtiopäivien koollekutsuminen.
Venäjän väliaikaisen hallituksen vastustuksen vuoksi valtalaki ei koskaan tullut voimaan, vaikka se hyväksyttiin Suomen eduskunnassa kesällä 1917. Sen sijaan Lex Tulenheimon sisältö pääosin tosiasiallisesti toteutui heikentyneen Venäjän väliaikaisen hallituksen 12. syyskuuta 1917 antaman niin sanotun Kornilovin manifestin kautta.[3]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Senaatin oikeuksien maltillinen laajentaminen muuttui valtalaissa laajaksi eduskuntavallaksi, Svinhufvud, Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet, Itsenäisyys100.fi