Leo Noro
Leo Kaarlo Noro (1. marraskuuta 1915[1] – 3. joulukuuta 1980) oli suomalainen lääkäri ja professorin arvonimen saanut terveydenhuollon johtohenkilö.
Noron vanhemmat olivat August Kaarle Noro ja Mandi Laurio ja puoliso vuodesta 1940 arkkitehti Eva Emilia Leisio. Noro tuli ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1915 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1943, jolloin hän myös väitteli tohtoriksi. Helsingin yliopiston ammattitautiopin dosentti hän oli vuodesta 1950.[1] Noro toimi lääkärinä ja opettajana, mutta ennen muuta hänet muistettaneen Työterveyslaitoksen johtajana 1950–1970 ja Lääkintöhallituksen pääjohtajana 1970–1977.[2] Suomen Punaisen Ristin puheenjohtaja hän toimi 1972–1979. Noron rooli oli tärkeä suomalaisen työterveydenhuollon ja ammattitautien hoidon ja ehkäisyn kehittäjänä. Hän luennoi ja toimi asiantuntijana myös Suomen ulkopuolella. Norolle myönnettiin professorin arvonimi 1956.[2]
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Kuka kukin on 1978 (Runeberg.org)