Lennart Fritiof Munck af Fulkila
Lennart Fritiof Munck af Fulkila (31. lokakuuta 1852 Ulvila – 28. lokakuuta 1941 Helsinki) oli suomalainen Venäjän keisarillisen armeijan eversti, Suomen armeijan kenraalimajuri ja valtiopäivämies.[1][2]
Lennart Munckin vanhemmat olivat kapteeni Johan Axel Munck af Fulkila (1825–1876) ja Edla Rindell (1828–1875). Hän valmistui Haminan kadettikoulusta 1872 ja kävi Nikolain yleisesikunta-akatemian kurssin Pietarissa 1878. Hän palveli henkikaartin Volynian rykmentissä 1872–1878, Suomen sotilaspiirin esikunnassa yleisesikuntaupseerina 1878–1882 ja vanhempana adjutanttina 1882–1887 sekä 26. jalkaväkidivisioonan esikunnan päällikkönä 1887–1891. Hänestä tuli luutnantti 1877, kapteeni 1878, everstiluutnantti 1881 ja eversti 1884. Munck erosi sotapalveluksesta 1891 saaden samalla valtioneuvoksen arvon.[1][2]
Munck oli keisarin Suomen kanslian 1. toimitussihteerinä 1891–1895, Suomen passitoimiston päällikkönä Pietarissa 1895–1900 ja Mikkelin läänin kuvernöörinä 1900–1903. Hänestä tuli todellinen valtioneuvos 1894. Suomen itsenäistyttyä Munck palasi vuonna 1918 Suomen sisällissodan aikana valkoisten armeijan palvelukseen ja oli Suomenlinnan vankileirin komendanttina kesällä 1918 ja Suomenlinnan varuskunnan päällikkönä 1919. Hän sai kenraalimajurin arvon reservissä 1919.[1]
Munck oli aatelissäädyssä sukunsa edustajana valtiopäivillä 1882, 1885, 1904–1905 ja 1905–1906. Hän oli puolustuslaitoksen tarkastuskomission jäsenenä 1919, kuului useita vuosia Suomen Matkailijayhdistyksen hallitukseen, oli Helsingin köyhäinhoitohallituksen jäsen 1913–1919, Helsingin hyväntekeväisyysyhdistyksen puheenjohtaja 1919, Maitopisaran johtokunnan jäsen, Finsk Militärtidskriftin perustaja, Helsingfors Dagbladin Venäjän osaston toimittaja ja Suomen Hiihtoliiton perustaja ja puheenjohtaja.[1]
Munck oli naimisissa Hilma Franziska Leontine Tulanderin (1853–1923) kanssa 1877–1923 ja Vendla (Venny) Konstantia Dahlin (1877–1956) kanssa vuodesta 1925.[1][2]