Suomen passivirasto
Suomen passivirasto oli Venäjän keisarikunnan pääkaupungissa Pietarissa vuosina 1819–1918 toiminut virasto. Sen tehtävänä oli valvoa suomalaisten matkustamista Venäjälle ja Venäjällä vakituisesti asuvia suomalaisia. Suomen passivirasto toimi aluksi Suomen asiain komitean alaisuudessa ja vuodesta 1848 Suomen valtiosihteerinviraston alaisuudessa.[1]
Suomen passiviraston synty muokkaa
Passiviraston synty liittyy Suomen suuriruhtinaskunnan saamaan autonomiseen asemaan Venäjän yhteydessä. Vuodesta 1809 alkaen Venäjälle matkustavilta suomalaisilta alettiin vaatia venäläisten asetusten mukaista passia. Kolmea kuukautta pidempään maassa oleskelleilta vaadittiin oleskelulupa. Sen saamiseksi tuli hakea todistus Suomen asiain komitealta.[1]
Erityisesti Pietarin vetovoima oli suuri varsinkin Itä-Suomessa. Vuoteen 1819 mennessä suomalaisia oli muuttanut Venäjälle niin runsaasti, että viranomaiset pelkäsivät sen aiheuttavan Suomelle vahinkoa.[2] Maahanmuuton rajoittamiseksi annettiinkin kaksi asetusta. Näistä ensimmäinen säännösteli työväestöön ja palvelusväkeen kuuluvien muuttoa Venäjälle ja toinen virkamiesten, säätyhenkilöiden sekä porvaristoon kuuluvien matkoja Venäjälle. Tiivistetysti asetukset määräsivät, että työtätekevillä piti olla Suomesta annettu matkapassi ja sen perusteella myönnetty oleskelupassi Venäjälle, kun taas säätyläisille riitti pelkkä matkapassi, joka piti käydä näyttämässä passivirastossa.[1][3] Vuonna 1903 passiasetus muuttui siten, että kaikki suomalaiset tarvitsivat oleskelupassin Venäjällä asuessaan.[4]
Tehtäviä hoitamaan perustettiin Pietariin Suomen asiain komitean yhteyteen vuonna 1819 Suomen passitoimisto. Vuonna 1848 siitä tuli Suomen valtiosihteerinviraston alainen erillinen Suomen passivirasto.[1]
Suomen passiviraston toiminta muokkaa
Passiviraston tehtävänä oli tarkastaa Venäjälle saapuvien suomalaisten suuriruhtinaskunnasta saamat matkapassit ja tarvittaessa antaa niiden tilalle venäjänkielinen oleskelupassi. Oleskelupassi oli tavallisesti vuoden voimassa. Passintarkastuksen ja passin lunastuksen yhteydessä kannettiin lunastusmaksu, joka meni vaivais- ja työhuonerahastoon sekä vuodesta 1848 alkaen passinhaltijan suomalaisen kotipitäjän vaivaiskassan hyväksi.[1][4]
Passiviraston tehtäviin kuului myös Venäjällä oleskelleiden suomalaisten virallisten asioiden hoito. Se kantoi henkirahan ja suostuntaveron sekä laati luettelot Venäjällä oleskelevista suomalaisista ja lähetti ne henkikirjoittajille Suomeen. Yleisen asevelvollisuuden tultua voimaan vuodesta 1879 passivirasto valvoi venäjänsuomalaisten kutsuntoihin osallistumista. Passivirastossa oli lisäksi lääkäri ja oikeudenkäyntiapulainen, joka avusti suomalaisia venäläisissä tuomioistuimissa.[1][4]
Poliisi toi usein passittomuudesta, kerjäämisestä, juopumuksesta sekä muista vastaavista pikkurikkeistä pidätettyjä kielitaidottomia suomalaisia kuulusteluihin passitoimistoon. Huippuvuonna 1868 toimistoon tuotiin yli tuhat pidätettyä. Passitoimistolla oli myös valta palauttaa suomalaisia kotipitäjiinsä toistuvista ja karkeista rikkeistä, sekä kieltää palaamasta Venäjälle.[5]
Suomen itsenäistyttyä passivirasto lakkautettiin 28. kesäkuuta 1918 annetulla asetuksella.[1]
Suomen passiviraston arkisto muokkaa
Suomen passiviraston arkisto sijaitsee nykyään Kansallisarkistossa. Arkistokokonaisuus siirrettiin sinne Tarton rauhansopimuksen ja vuonna 1924 solmitun Suomen ja Neuvostoliiton välisen arkistojenpalautussopimuksen nojalla.[1]
Arkisto kattaa vuodet 1819–1918, mutta se ei ole säilynyt täydellisenä. Osa arkistosta joutui veden valtaan Nevan tulviessa vuonna 1924, jolloin huomattava osa asiakirjoista meni osittain tai kokonaan käyttökelvottomiksi. Tämän vuoksi monet arkistossa olevat asiakirjasarjat ovat epätäydellisiä tai käyttökiellossa huonon kuntonsa vuoksi.[1]
Arkiston aineistoon kuuluu passiviraston toiminnasta kertovia diaareja ja päiväkirjoja, erilaisia passinhaltijoihin liittyviä luetteloja ja akteja, viraston toimintaa koskevia akteja, tilikirjoja sekä virkamiesten kirjeenvaihtoa. Osa asiakirjoista on kirjoitettu venäjäksi.[1]
Lisäksi arkistoon kuuluu Suomi-Seuran 1950-luvulla kokoama passinhaltijain henkilökortisto. Kortisto on koottu passiviraston perusasiakirjojen pohjalta ja se kattaa vuodet 1819–1858.[6]
Merkittävä osa Suomen passiviraston arkistosta on digitoitu ja vapaasti katsottavissa Kansallisarkiston digitaaliarkistossa.[1]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
Kirjallisuus muokkaa
- Engman, Max: Pietarinsuomalaiset. WSOY, Helsinki 2004.
Verkkolähteet muokkaa
- Suomen passivirasto Pietarissa. Arkistojen portti. Kansallisarkisto.
- Suomi-Seuran henkilökortisto 1819–1858. Arkistojen portti. Kansallisarkisto.