Lauingen
Lauingen (Lauingen an der Donau) on kaupunki Baijerin osavaltion länsiosassa Etelä-Saksassa. Lauingen sijaitsee Tonavan laaksossa Schwabenin Juran reunamilla. Tonava virtaa Faimingenin kaupunginosassa Faiminger Stausee -nimiseen tekojärveen. Faimingenin tekojärven lähistössä 55-kilometrinen Brenzjoki yhtyy Tonavaan. Lauingenin rautatieasema sijaitsee rataosuudella Ulm–Donauwörth (Donautalbahn). Kaupungin alueella kulkee valtatie B 16. Pyöräilyreitit Donauradweg ja Via Danubia kulkevat Lauingenin halki.
| Lauingen | |
|---|---|
 |
|
 vaakuna |
|
  Lauingen |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Saksa |
| Osavaltio | Baijeri |
| Hallintopiiri | Schwaben |
| Piirikunta | Dillingen an der Donau |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 44,4 km² |
| Korkeus | 439 m |
| Väkiluku (31.12.2020) | 11 068 |
| – Väestötiheys | 249 as./km² |
| Postinumero | 89415 |
Vuoden 2020 lopussa kaupungissa asui 11 068 asukasta[1]. Lauingenin hallinnolliseen alueeseen kuuluu neljä osa-aluetta (Gemarkung): Faimingen, Frauenriedhausen, Lauingen ja Veitriedhausen. Lauingenin naapurikunnat ovat:
- Dillingen idässä
- Gundelfingen lännessä
- Haunsheim ja Wittislingen pohjoisessa
- Aislingen, Glött ja Holzheim etelässä.
Historia muokkaa
Lauingen sai alkunsa alemannilaisasutuksesta 500-luvulla. Paikkakunta liitettiin Fuldan luostarin yhteyteen 700-luvulla. Vuoden 1150 tienoilla aluetta alkoi hallita Hohenstaufenin dynastia. Kun dynastian viimeinen edustaja Konradin kuoli, valta siirtyi Wittelsbachin aatelissuvulle. Myöhemmin Lauingen kuului Pfalz-Neuburgin herttuakuntaan. Vuonna 1777 kaupungista tuli osa Baijerin herttuakuntaa.
Vuosina 1944 ja 1945 Lauingenissa sijaitsi Dachaun keskitysleirin alaleiri, jonka kolmisen tuhatta vankia tekivät pakkotyötä lentokonevalmistaja Firma Messerschmittille. Olot maatalouskonevalmistaja Landmaschinenfabrik Ködel & Böhmin (nykyisin KHD) leirillä, verkatehdas Tuchfabrik Ernst Fellerissä sekä ”Birkackerhofin” parakkileirillä olivat epäinhimilliset. Ainakin 62 vankia kuoli.[2]
Nähtävyydet muokkaa
Lauingenin keskusaukion (Marktplatz) ilmettä hallitsevat raatihuone, talot useilta aikakausilta ja vuosina 1457–1478 rakennettu 54 metriä korkea vartiotorni Schimmelturm.[3] Aukion keskellä on kaupungin merkittävimmän henkilön, 1200-luvulla eläneen Albertus Magnusin eli Albert Suuren muistomerkki. 1500-luvulla rakennetun Pyhän Martinuksen kirkon (Stadtpfarrkirche St. Martin, ”Martinsmünster”) arkkitehtuurissa on elementtejä sekä gotiikasta että renessanssista.
Karnevaalitiistaita edeltävänä torstaina (Gumpiger Donnerstag) Lauingenissa järjestetään karnevaalijuhla nimeltään "Noitatanssi" (Hexentanz). Tuolloin talvinoitien johtajatar Barbara Schwertgoschin kamppailee köydenvedossa kevätnarreja vastaan ja häviää. "Vuodenaikain herra" (Herr der Jahreszeiten) tuomitsee noidan kuolemaan roviolla. Muut noidat (katsojat) tanssivat läpi yön kaupungin kapakoissa, kunnes aamun sarastaessa heidät on lopullisesti karkotettu kevään ulottuvilta.
Kuuluisuuksia muokkaa
- Albert Suuri, dominikaanimunkki (noin 1200–1280)
- Nikolaus Geiger, kuvataiteilija ja kuvanveistäjä (1849–1897)
- Lothar Kempter, säveltäjä ja kapellimestari (1844–1918)
Lähteet muokkaa
- ↑ Bevölkerung: Gemeinden, Stichtage (letzten 6) GENESIS-Online Datenbank. Bayerisches Landesamt für Statistik. Viitattu 28.6.2021. (saksaksi)
- ↑ Gedenkstätten für die Opfer des Nationalsozialismus. Eine Dokumentation, Band 1. Bundeszentrale für politische Bildung, Bonn 1995, ISBN 3-89331-208-0, sivu 160
- ↑ http://www.bayern-im-web.de/news/tip.php?id=41 (Arkistoitu – Internet Archive)
