Hohenstaufen

saksalainen hallitsijasuku

Hohenstaufen oli keskiaikainen dynastia Saksan kuninkaita, joista muutamat olivat myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisareita.[1] Hohenstaufenit hallitsivat alun perin Svaabian herttuan titteliä ja vuonna 1194 heistä tuli myös Sisilian kuninkaita. Suvun kuuluisimmat hallitsijat olivat sen ensimmäinen Saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Fredrik I Barbarossa[1] (eli 1122–1190) sekä sen viimeinen keisari Fredrik II (k. 1250). Dynastia sammui Konrad IV:n pojan, viimeisen Svaabian herttuan Konradinin, tultua teloitetuksi vuonna 1268 yritettyään valloittaa Sisiliaa takaisin.

Hohenstaufenin dynastian vaakuna.
Hohenstaufenien muistolaatta (1871). Kuvassa Hohenstaufenien linna ja hallitsijoita.

Lähteet muokkaa

  1. a b Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 833. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.