Konradin
Konrad Nuorempi eli Konradin (ital. Corradino; 25. maaliskuuta 1252 Wolfstein, lähellä Landshutia, Svaabia – 29. lokakuuta 1268 Napoli, Sisilian kuningaskunta)[1][2] oli Sisilian kuningaskunnan kuningas vuosina 1254–1258 (nimellä Konrad II) sekä Svaabian herttua (nimellä Konrad IV) ja nimellinen Jerusalemin kuningas (nimellä Konrad III) vuosina 1254–1268. Hän oli Hohenstaufenin hallitsijasuvun viimeinen laillisesta avioliitosta syntynyt miespuolinen jäsen. Sisilian kuningaskunnan valloittanut Kaarle I Anjoulainen teloitutti 16-vuotiaan Konradinin tämän yritettyä vallata sen takaisin.
Elämä muokkaa
Konradinin isä oli Saksan kuningas Konrad IV ja isoisä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Fredrik II.[1] Konradinin äiti oli kuningatar Elisabet, jonka isä oli Baijerin herttua Otto II.[3] Konradin oli vain kaksivuotias isänsä kuollessa vuonna 1254,[4] jolloin hän peri tältä Sisilian kuningaskunnan sekä Jerusalemin kuninkaan arvon.[1] Konradinin holhoojana toimi hänen enonsa, Baijerin herttua Ludvig II.[5] Sisilian sijaishallitsijana toimi Konradinin setäpuoli Manfred, joka kuitenkin kruunautti vuonna 1258 omavaltaisesti itsensä Sisilian kuninkaaksi.[6][5] Konradinin hallittavaksi jäi tällöin vain Svaabian herttuakunta.[1]
Manfred sai vuonna 1266 surmansa sodassa uutta vallananastajaa, Anjoun herttua Kaarle I:tä vastaan. Paavi Klemens IV tuki Kaarlea, joten paavin valtaa Italiassa vastustaneet valtiot eli ghibelliinit panivat toivonsa nuoreen Konradiniin, jonka toivottiin valtaavan kuningaskuntansa takaisin.[1] Konradin kokosi suurehkon armeijan, lähti sotaretkelle yhdessä Badenin rajakreivi Fredrikin kanssa ja ylitti Alpit syyskuussa 1267.[1][2] Konradinin puolella olivat Pisan laivasto, Kastilian prinssi Henrik sekä Corrado Capece, joka valtasi maihinnousulla Sisilian saaren.[4] Konradin sai Italian asukkailta myönteisen vastaanoton, kun taas paavi erotti hänet kirkosta. Konradin valtasi Rooman heinäkuussa 1268, mutta yrittäessään edetä Sisilian kuningaskuntaan hän kärsi tappion Kaarle I:lle Tagliacozzon taistelussa 23. elokuuta.[1][2] Hän pakeni ensin Roomaan ja yritti jatkaa pakoaan Sisilian saarelle, mutta hänet vangittiin Asturassa Nettunon lähellä ja luovutettiin Kaarle I:lle.[1][4]
Kaarle I järjesti Konradinille Napolissa oikeudenkäynnin, jossa tämä tuomittiin kuolemaan rikoksista kirkkoa ja kuningasta vastaan.[1] Konradin mestattiin julkisesti Napolissa nykyisen Piazza del Mercato -aukion kohdalla 29. lokakuuta 1268 yhdessä Badenin Fredrikin ja eräiden muiden kannattajiensa kanssa.[1][2][5] Konradinin kuollessa Hohenstaufenin dynastia sammui mieslinjalta lukuun ottamatta hänen toista setäpuoltaan, Fredrik II:n aviotonta poikaa Enziota, joka kuoli vankeudessa vuonna 1272. Konradinin kuoltua Hohenstaufenien vaatimus Sisilian kruunuun siirtyi Aragonian tulevalle kuninkaalle Pietari III:lle, joka oli kuningas Manfredin vävy.[7][2]
Konradin on haudattu Napolin Santa Maria del Carminen kirkkoon. Haudalla on Bertel Thorvaldsenin veistämä Konradinin patsas vuodelta 1847. Konradinia luonnehdittiin eräässä kronikassa ”kauniiksi kuin Absalom”.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j Conradin (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 5.11.2023.
- ↑ a b c d e f Nordisk familjebok (1911), s. 797 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 5.11.2023.
- ↑ Elizabeth of Bavaria (fl. 1200s) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 5.11.2023.
- ↑ a b c Conradin (1252–1268), (englanniksi) The Oxford Encyclopedia of Medieval Warfare and Military Technology (2010), Oxford Reference. Viitattu 5.11.2023.
- ↑ a b c Hans Martin Schaller: Konradin (eigentlich Konrad II.; (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1980), Deutsche Biographie. Viitattu 5.11.2023.
- ↑ Nordisk familjebok (1912), s. 755 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 5.11.2023.
- ↑ Nordisk familjebok (1909), s. 952 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 5.11.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Konradin Wikimedia Commonsissa
